Mokkapaloista ja patriarkoista

Siskot, laskekaa Butlerinne ja manifestinne käsistänne. Antakaa Atwoodin levätä.

Laura Gustafssonin Huorasatu on tehty sekoittamalla löysin rantein samassa pussissa mm. huorien jumalattaria, vegaaneja, Grimmin veljesten rakenteita ja lsd:tä. Ja sodan jumala, sehän ei ehtinyt paikalle kun tuli kiire Afganistaniin. Muahahhah.

"Sadut ovat melko lyhyitä, juoneltaan selkeitä mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne. Joitain yleisiä satujen teemoja ovat lähteminen, matka, päähenkilössä tapahtuva muutos ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan. Saduissa on usein tarunomaisia hahmoja, kuten keijuja, peikkoja, haltijoita, lohikäärmeitä tai jättiläisiä." (Wikipedia)

Laura Gustafsson Prosak-klubilla 21.2.

Joulukuun mitta

Ostin tänään uusia Goretex-lenkkareita, ja myyjä kysyi paljonko juoksen.
8 kilometriä, kaksi kertaa viikossa, vastasin.

Illalla puut kumarsivat myrskyisää kunniakujaa.

Coldplay – Viva La Vida

"Heillä on sukuhistoria, he tietävät paikkansa."

Pitkästä aikaa ohentuneessa Hesarissa on ollut luettavaa; joulukuun sunnuntaisin ilmestynyt sarja suomalaisista luokkakuvista (niin ja torstain 22.12.2011 Hesarissa oli katseltavaa!).

Vaikka luokka edelleen periytyy, se myös liukuu molempiin suuntiin eri tavalla kuin ennen. HS-raadin (koulutetut) jäsenet tuovat puheissaan esille koulutuksen merkityksen, mutta jotkut viisaat ottavat huomioon myös perityn elämänlaadun: taipumus käyttää kulttuuri- ja terveyspalveluita, tapa olla ja elää, mahdollisuus ponnistaa sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta ja ennen kaikkea verkostoista. Uudessa maailmanjärjestyksessä samalla tulo- tai koulutustasolla olevat ihmiset voivat joko tilastojen valossa tai omasta mielestään kuulua varsin erilaisiin luokkiin ja aatteisiin. Ei siis ihme, että suvun nouseva tai laskeva tähti päätyy räpiköimään: kumpi on helpompaa, olla suvun ensimmäinen maisteri, vai akateemisen suvun ensimmäinen duunari? 

Brändien kanssa työskentelevänä seuraan päivittäin sitä performanssia, jolla luokkatietoisuutta rakennetaan ja pidetään pystyssä. Sääli ettei yksikään brändikäsilaukku riitä peittämään monen polven pirtinhajua.

Aiheesta lisää mainioissa Katariina Järvisen kirjoissa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa sekä Vapaa nainen törmää todellisuuteen sekä Jani Erolan Luokaton Suomi? ja syksyinen Kahman väitös Yhteiskuntaluokka ja maku

"Minä en ole tyhjä, minä olen avoin."

En tiedä miksi vasta nyt löysin Tomas Tranströmerin, vasta Nobel-palkinnon myötä.

Tiiviin ja syvän, mutta avautuvan tekstin ystäville! Loma pelastettu.

***

HISTORIASTA
...

V

Maastossa lähellä asutusta
on jo kuukausia lojunut jonkun jättämä tapahtumatäyteinen
sanomalehti.
Se kääntyy päivin öin sateessa ja auringossa, on muuttumassa
taimeksi, kaalinkeräksi, on yhtymässä maahan.
Niin kuin muistoista vähitellen tulee osa itseä.


teoksesta Soinnut, jäljet (1996)

Kesken treenien kentän toisella puolen kilisytti Jäätelöauto kelloaan - oisin huutanut armoa, jos olisin puuskuttamiselta pystynyt.

"Letit olivat poissa!"

Vilja-Tuulia Huotarinen, Finlandia Junior - voittaja: Valoa valoa valoa

Kun olin nuori, tyttökirjoissa juotiin marjamehua päiväpeitolla istuen, ratsastettiin ja kikatettiin pojille.

Olisinpa nuori nyt, aikana jolloin nuortenkirjoissa rakastutaan ja kuollaan, jolloin kukaan ei enää suojele sinua rakkaudelta, aikana jolloin itketään pää toisen tytön jalkojen välissä eikä haluta kasvaa naisiksi, "koska pitää töpöttää perkeleen poskipunaa."

Fratello Torrefazioni

Fratello Torrefazione: pitkät ikkunat, aidosti ystävällinen ja kahvi-intohimoinen palvelu, kaupungin ytimen läheisyys, Kluuvin onnistunein konsepti. Tämän hetken ykköskahvilani!

Keskeneräisyyden ontologia

Pidän tiskaamisesta. 

Olen järjestyksen suhteen  epäortodoksinen, aloitan mistä sattuu, pesen likaisimmat astiat aluksi, tai aloitan lusikoista. Tiskaan aamulla tai myöhään illalla. Jos tiskiä on paljon, laitan Spotifyn tähtilistan randomille. Juhlien jälkeen tiskaamiseen saattaa kulua tunti, toistakin. Pienet tiskit pesen juoksevan veden alla. Tiedän ettei saisi, mutta huuhtelen siinä samalla. 

Isot tiskit asettelen altaaseen, pesen lasit, mukit, lautaset. Pudotan kädet meditatiiviseen, lämpimään veteen ja kääntelen mukia, puhdistan ajatusten reunat rasvaisesta huulipunasta. En varsinaisesti ajattele mitään, kuin junassa istuisi: katsoo vain eteenpäin, varoo kolhimasta päätään kapean kaapin oveen. Aterimista teen kahden tai kolmen settejä, pesen samalla kertaa useamman samaa lajia. Se samuudessa on hyvää, solahtavat hyvin toistensa lomaan. Ruoanlaittovälineistä, lastoista ja kattiloista en niin välitä, tiukkaan juurtuneita tai ylijääneitä, vaikeita ja pitäytyviä. 

Altaassa saattaa kellua Alepan hyllyjen välissä tehtyjen valintojen jälkeiset, salaatinlehden palaset tai munakkaan loput. Nostan ne roskikseen, monta kertaa olen ajatellut ostaa tarkoitusta varten kehitetyn lastan. Lopuksi pesen altaan reunat, pyyhin murut pöydältä, asetan tiskiharjan paikalleen.

Ja kun ripustan tiskirättiä kuivumaan, keskeneräisenä lionnut ajatus on puhdas, valmis ja jäsentynyt: näin sen teen, näin se menee.

Soi soi nyt

Herra Ylppö, oih!
Herra Ylppö & Ihmiset – Mies murtuu - Radio edit tai videolla
Herra Ylppö & Ihmiset – Sata vuotta
Herra Ylppö & Ihmiset – Rakkaus on raskasta

Tekninen alusasu - check

Marraskuun lopun strategiset mitat 36 minuuttia juoksua ja 12 kiloa möykkyä. Mahtavaa! Joulukuussa juostaan jo matkaa, eikä aikaa.

Nuorempana tuulipuvun kahina merkitsi minulle keski-ikäisyyden ikonia - nyt odotan jo päivällä, että illalla pääsee ulos kahisemaan tasatahtiin. Rauhoittavaa tasaista kahinaa. Juokseminen on yksityinen kokemus, haluan kuunnella puuskutustani ja tasaisia askeleita, edes mp3 ei pääse mukaan.

Millä ihmeellä olen saanut aikaisemmin pääni tyhjäksi?

Setan edari 2011

Hannah Arendtin sanoin, on tärkeää, että jokainen ihminen osallistuu siihen julkiseen elämään (politiikkaan?), joka koskee hänen omaa elämänpiiriään.

"Seta ry:n edustajakokous on huolissaan siitä, että ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa ja suvaitsemattomuus on noussut pintaan. Vallalla oleva poliittinen ilmapiiri on näkynyt vastatuulena tasa-arvoiselle avioliittolakialoitteelle, jota kuitenkin suurin osa kansasta kannattaa. Setan edustajakokous on pettynyt ennakkotietoihin, joiden mukaan osa niistä kansanedustajista, jotka ennen vaaleja antoivat aloitteelle tukensa vaalikoneissa, eivät ole vielä allekirjoittaneet lakialoitetta.

Seta haastaa kansanedustajat lunastamaan lupauksensa. Pyydämme kaikkia suomalaisia ja kansalaisjärjestöjä vetoamaan alueensa kansanedustajiin lain läpiviemiseksi.

Nyt on tärkeää toimia laajalla rintamalla avoimen ja turvallisen yhteiskunnan puolesta, jossa hyväksytään erilaisuus. Ihmisoikeuksien puolustamiseen tarvitaan rohkeita kansalaisia ja kansanedustajia. Hiljaisuus ja silmien sulkeminen ongelmilta on osallistumista syrjintään, totesi edustajakokous."

Yhden vertainen

Yrityksemme julistautui syrjinnästä vapaaksi alueeksi - entä sinun?

Olin viikonloppuna kuuntelemassa tunnettua ja varmasti joissain piireissä arvostettua seksologia. Tilaisuus oli suunnattu varsin akateemiselle väelle.

Kun pitkistä ja vaiheikkaista oman työuran esittelyistä oli selvitty, alkoi itse seksistä puhuminen: omakohtaiset hikiset tarinat yhdynnöistä vaimon kanssa, "workshoppien" ehdottelu tilaisuuden jälkeen, yleisön naurattaminen (sehän nauroi - se sukupolvi, joka tuskin on kuullut seksistä puhuttavan) ja transseksuaalisuuden esittäminen yhtenä seksuaalisen suuntautumisen variaationa.

Onko tämä edelleen se ainoa diskurssi, jossa seksistä voidaan puhua? Hihittelyä ja vitsailua?

VMP! Lähdin 20 minuutin jälkeen ja paukautin oven kiinni perässäni.

Tahdon @ K23: "Voiko ihmisoikeus olla omantunnonkysymys?"

Tiia Aarnipuu, Arja Voipi Trasek / HeSeta, Lasse Männistö Kokoomuksesta, Piia Puu Oksanen Amnestystä ja Atlas Saarikoski edusti itseään ilman kehikkoa.

Parhaan mielipiteen esitti silti Outi Ojala, joka 1993 teki ensimmäisen lakialoitteen parisuhdelaista: ei asioita voi tarkastella irrallisina, ei ole kysymys vain tasa-arvoisesta avioliittolaista, vaan asiat liittyvät toisiinsa ja liikkuvat ajassa - kysymys on pitkään jatkuneesta ihmisoikeuspolitiikasta (missä Suomi ei ole mitenkään edistyksellinen maa.) 

Update: Viikonlopun Hesari (13.11.11) havainnollistaa hyvin uutta moraalikeskustelun aaltoa, jonka yksi sivujuonne tasa-arvoinen avioliittolaki on.

Kakkua riitti kaikille!
Lisää kuvia täältä

Kurvin Halloween

Hyvää tänään

Kahdessa kuukaudessa 40 min juoksukunto, kuula on vaihtunut kuudesta kilosta kymmeneen, ensimmäinen tekninen asu ostettu. Olen niin ylpeä itsestäsi, enpä olisi uskonut! 

Monia asioita on tehty hyvin ja oikein: juokseminen aloitettiin 30 sekunnin sarjoista, eikä - kuten usein - nousemalla sohvalta ja juoksemalla ensimmäisen ja viimeisen kerran oksentaen 10 km. Kehittymistä seurataan ja hyvässä porukassa askel painaa vähemmän kuin yksikseen tarpoessa.

"Kaikkeni olen yrittänyt"

Kristeri: Tule lähelle, mene pois

Hyvä rautalankaversio riippuvuussuhteista parisuhteissa aikuisen lapsen näkökulmasta kirjoitettuna - jos ei anna valkosipulin lailla läpitunkevan heteronormatiivisuuden ärsyttää lukukokemusta. Kiintymyssuhteista olen blogannut aikaisemminkin.

Riippuvuussuhde / kiintymyssuhde on varhaisessa lapsuudessa muodostunut tapa olla vuorovaikutuksessa aluksi äitiin ja vanhempiinsa, myöhemmin aikuisena toisiin ihmisiin ja kumppaniin.

Riippuvuussuhteissa ei ole kysymys rakkaudesta vaan pelosta. Eri tavoin tasapainottomasti riippuvainen ihminen ei kykene aitoon yhteyteen itsensä kanssa, ts. ei tunnista omia tunteita ja tarpeita, vaan on yhteys löytyy toisten ihmisten tai vaikkapa ruoan, rahan, ylenpalttisen työnteon tai seksin kautta. Toinen vaihtoehto on luoda ympärilleen keinotekoisia  rakennelmia, joilla minää pidetään pystyssä.

Jos huomiota ja kiintymystä on lapsena saanut vaihtelevasti ja satunnaisesti, ei aikuisenakaan kumppani, joka soittaa silloin on luvannut, tunnu tarpeeksi jännittävältä tai tavoittelemisen arvoiselta, vaan tylsältä. Toimintamalleista, jotka lapsena olivat välttämättömyys, tulee aikuisena pelkkä rasite, koska ne estävät aidon läsnäolon ja kohtaamisen toisen ihmisen kanssa. Jos persoonan ympärillä olevat rajat, jotka suojaavat meitä asioilta ja tunteilta, jotka eivät meille kuulu, ovat tarpeeksi hauraat, on helpompi sysätä syy tiedostamattomista ongelmistaan kumppanille: mikä helpottava syy erota, kun kumppani on aina niin vaikea.

Suhteissa ensimmäinen vuosi kuluu huumassa, toisena vuotena kumppani alkaa jo ärsyttää: tuollainenko se on? Vasta kolmantena vuonna suhteessa kohtaa itsensä: ai tällainen minä olen tässä suhteessa. Ongelma vain on, etteivät suhteet nykyään etene kolmeen vuoteen asti. Näin ei välttämättä koskaan joudu kohtaamaan lapsuuden minäänsä eikä kumppanilla ole mahdollisuutta olla läsnä omien tunteidensa kanssa. En myöskään malta olla ajattelematta, miten houkuttelevilta vaihtoehtoiset suhdemuodot näyttäytyvät suhteessa turvattomiin riippuvuuksiin.

Sinkkumarkkinoilla keskeisten kysymysten ei pitäisi olla hiusten väri tai mielimusiikki, vaan miten kuvailisit lapsuuttasi ja missä menevät oman persoonasi rajat?

Turku, sinä senkin kommervenkkien, palokujien ja laskostuvien laineiden kaupunki, alan pikkuhiljaa pitää sinusta.

Päivän ajatus

Viikonloppuna ajattelin, että pitää elää niin, ettei tarvitse ikävöidä elämäänsä.

Arla

Sosiologian perusteet, osa II

Makeat kuulaat, hapokkaat reidet

Rakkaus on tahtolaji, etenkin 11.11.11

Tahdon - 10 v. parisuhdelakia 

Event myös osoitteessa http://haapaiva.net/

Intervalli elämästä

Juoksen.

Juoksen vanhojen ystävällisten puiden ja kärsivällisten ylämäkien seurassa.

Kuuden kilometrin kohdalla, alamäessa, alan itkeä: kuinka yksinkertaista kaikki onkaan!

Yöpöydällä nyt

Herta Müller: Niederungen
Müllerin ensimmäinen teos, Romaniassa alunperin sensuroitu - niin erityistä ja syvää kieltä, että huimaa!
"Die Kuhe kauen abwesend, und ihre Augen sind trunken von so viel Weide."

Henriikka Tavi: Toivo
Esim. Esan ja Sanakirjan jälkeen erilainen Tavi. Nimestä ja tavimaisesta kielestä huolimatta teemoiltaan niin raskas, etten jaksanut lukea loppuun.

Heidi Jaatinen: Jono
Aiheelta odotin enemmän, mutta tämäkin jäi kesken: varsinkin kirjan alun hakkaava kieli suorastaan ärsytti - olen lempeiden ja lainehtivien lauseiden ystävä.

Oma tunto @ Kansallisteatteri

Saision HOMO!n arvostelussa yhdyn Hesarin taannoiseen arvosteluun. Kolme varttia lyhyempänä esitys olisi lähellä täydellistä vuosikymmenkokemusta.

Yksi katselukerta tuskin riittää, saisiomaiseen tapaan esitys on piilo- ja päällekkäismerkitysten sampo: mitä kertoo ajastamme se, että päähenkilö on asetettu keskeiseen dialogiin psykiatrin kanssa, ovatko jääkiekkoilijoiden gang bang raiskaukset jollekin vielä 2010-luvulla tuntemattomia, miksi kukko kiekuu kolmesti,  miksi tietyissä kohdissa huudetaan kovaan ääneen jne.

Kiinnostavaa on "naisnäkökulman" "puute", miksi tarina on kerrottu miesten kautta - toisaalta, homomiesten yhteiskunnallisen aseman muutos on historiassa ottanut muotoja, jotka sopivat paremmin teatterin lavalle. Kiinnostavaa on myös, missä kohdassa hetero vs. homoyleisö nauraa.

Haste is blind and improvident

Kiirettä pitää kaiken maailman proggiksissa. Ei ehdi bloggaamaan, se kun vaatii ympärilleen löysää aikaa ja tilaa.

Bistro o Mat

Kerään punakantiseen vihkoon paikkoja, jotka vaikuttavat vierailun arvoisilta.

Bistro o Mat Kirkkonummella oli matkan arvoinen (osoite on vaikea, löytyy käytännössä Cittarin parkkipaikalta)

Niin ihanaa fenkolikastiketta ja yksinkertaista omena-vaniljakastikejuttua, että olisin uikuttanut, jos olisin kehdannut. Suosittelen!

Luuletko valitsevasi?

Suosittelen!

"Valinta tarkoittaa kykyä hallita itseään ja ympäristöään."

Iyengar: Valitsemisen taito

"Minä juoksen. Sinä juokset."

"Jotain surullista tässä kaikessa. Jotain surullista tässä tervehenkisyydessä, työpaikkojen lenkkiporukoissa, loppuunmyydyissä maratoneissa, kahdensadan lenkkitossuissa, maaliin saapuneille jaettavissa palautumispusseissa. Jotain surullista, ei mahda mitään."

Image 8/2009 / Itkonen / Juoksuaika

Minäkin juoksen, juoksentelen, juossen. Syksyni ovat aina tuoksuneet avatulle puuväripakkaukselle; tämä syksy on kuulostanut huohotukselle, tummunut edellä keinuvien Asicsien heijastintehosteiden valossa. Juoksen, joka viikko pidemmän matkan, yllättävän - tai surullisen - kevyesti, näen heijastuksia niistä kirkkaista hetkistä, joista maratoonarit puhuvat.

Tällä viikolla syttyivät pururadan rautaiset, hikiset auringot. 

"Surullista. Jotain surullista tässä kaikessa, en pääse eroon ajatuksesta. Muutama tuttu käy taas juoksemassa Tukholman maratonin. Toiset aikovat parantaa ennätystään elokuussa Helsingissä. Koko keskiluokka juoksee kalliissa tamineissa kuolemaa karkuun, treenaa pysyäkseen uraputkessa, karkottaa ahdistusta kintereiltään."

Airbus A319

Lähtevissä ihmisissä on jotain samaa kuin vastasyntyneiden huolettomassa sukupuolettomuudessa tai kaukaisien maiden ihmisten kasvoissa, joita ei ole tottunut lukemaan; kaikki saman näköisiä. Kolme tai neljä nappia jakkupuvussa tai pikkutakissa, oikea käsi Samsoniten kahvassa. Tummat kengät, mitään sanomaton suu. Deadlinien, budjettiesitysten ja lasten tuliaisten takana häivähdys kuolemanpelkoa, kun syrjähyppyjen kovettama sydän notkahtaa turbulenssissa.

180.000 €

Viiden gallerian kierros sunnuntaisessa Helsingissä; matkalla näin teoksia, jotka maksoivat 490.000 €. Koitan aina muistuttaa itselleni, että elän omassa kuplassa, mutta niin tuntuvat elävän muutkin.

Päivän ajatus

Tänäänkin on hyvä päivä koittaa pysytellä keskellä itseä.

"... löytää elävästä elämästä [...] sellaisen pienen viipaleen, joka edustaa suunnattomasti jotakin tiettyä hetkeä."

Kaikille niille, joita kaupunki / ihminen kiinnostaa tilana: monessa valossa palkittu Hannes Heikura Tennarissa 4.9.asti

"Etu-Töölön" Puistokirppis

Kallion puistokirppiksellä kauppa kävi! Rastatukkaa, puolisiiliä, vesipiippua, "Ei ydinvoimalle", queeriä, goottia, vegaania, taiteilija-hipsteriä, wanna-be-hipsteriä ja anarkistia silmänkantamattomiin.

Näin äkkisilmäyksellä.

Mutta kuvassa oli tietty sävy. Oikeasti tunsin seisovani tarkasti määritellyssä kohderyhmässä (kohderyhmäajattelu kun on markkinoinnin / kapitalismin perusteko). Vaikka fiilis oli hyvä, se muistutti  tarkemmin katsottuna performanssia, ihmiset olivat brändänneet itsensä päästä varpasiin. Vesipiippua polteltiin Conversen lenkkareissa, myytävänä oli G-Star-Rawn huppareita, puolisiilin toinen puoli oli laitettu pystyyn kampaamotuotteilla, chai latten kumppanina toisessa kädessä kieppui Che Quevaran punainen kangaskassi. Mac päästi ilmoille elektrohumppaa ja Foursquare piippasi. Nämä ovat ihmisiä, jotka 25-vuotiaina tienaavat enemmän kuin vanhempansa. He asuvat taloissa, joiden neliöhinta on yhtä korkea kuin Töölössä - eikä talojen edessä saa kiemurrella leipäjono.

Gentrifikaatio. Kurvi on tulevaisuuden Times Square.

Yli 38 kuumetta, taksikuski esittelee Jamppa Tuomisen levyä. Hikeä pukkaa.

Or not.

"Oh, let me inside, let me inside, not to wake"

Soittolista, pitkästä aikaa! Nämä soivat nyt, Flown hengessä:

Aloe Blacc – I Need A Dollar
Midlake – Acts Of Man
Hercules & Love Affair Featuring Aerea Negrot – Painted Eyes
Sade – Still In Love With You
The Budos Band – Up From the South
French Films – Take You With Me

Päivän lainasanat

... tulevat Borremansilta, Taidehallin syksyn päänäyttelyn taiteilijalta:


“Suurin pelkoni? Ihmiset eivät tiedosta ja se on pelottavaa.”

Wölfe in Schafskleidern

Kollega lukee Indiedaysin muotiblogeja ja hetken mietin, mitä sanottavaa, tai pikemminkin kuvattavaa, minulla olisi muodista. Eipä paljoakaan, voisin kirjoittaa lähinnä erivärisistä sukkahousuista tai koruista, jotka on tehty muropaketista löytyneistä leluista.

Mutta mekot olen tänä syksynä löytänyt. Sokos tuo s.Oliveria maahan, tämän lähden vaikka hakemaan Saksasta. Siis mekon.

"Puhdasta liikettä, lihaksissa lapsuuden erehtymätön rytmi."

Ehkä vain kiharatukkaiset miehet voivat kirjoittaa näin (samaa olen epäillyt Riku Korhosen luonnonlaineiden kohdalla) - mikään arvio ei tee oikeutta Juha Itkosen huolitelluille Huolimattomille unelmille.

Itkonen vie lukijan maisemaan kuin sotilas aseen olalle. Paljolla tunteiden  tuntemisella ei kirjoja kirjoiteta, vaan arkisella tavalla löytää analogia maitopurkin ja ehtyvän avioliiton välillä.

Lukekaa!

Hietaniemen uusi - mikä?

Aktiivisena kahvilakahvittelijana vierailin kaupungin uusimmassa kahvilassa.

Hietaniemen uimarannan uusi seurakuntatalon lisärakennus herätti pelkkiä kysymyksiä:

Miksi kahvila on jaettu keskeltä, jolloin maisema rannalle katkeaa, miksi siivouskomero on sijoitettu paraatipaikalle tiskin viereen, miksi omaan pöytään kuulee keskustelut viereisistä pöydistä, vaikka keskellä on ääntä imevät seinät, miksi Foursquaressa varoitetaan likaisista vessoista viikko avaamisen jälkeen? Miksi lounasseteli ei kelpaa? Miksi kalusteet ovat mustat, painavat ja materiaalit villaiset ja violetit, vaikka rantakahvilaa ja kahvilaelämää määrittävät keveys ja hilpeys?

Huonoa konseptointia, huonoa designia - en suosittele, en tykkää!

"Lutkamarssi keräsi myös tirkistelijöitä"; "Lutkamarssi - katso kuvat"

Suhtaudu/i/n hiukan kriittisesti lutkamarssiin, Virpi Salmen tavoin (harvoista asioista olen ko. toimittajan kanssa samaa mieltä.)

No, törmäsin marssiin eilen kaupungilla, olihan se vaikuttava. Ihmiset katselivat kulkuetta hiljaisina, niin kuin nyt katsellaan tärkeää asiaa.

Maikkari uutisoi asiasta lauantain seitsemän uutisissa, ja mitä sanoi juttuun haastateltu komisario:

"Naisten on syytä käyttää tervettä järkeä, ei ehkä kuitenkaan ole viisasta kulkea keskellä yötä puistossa päihtyneenä ja pienissä vaatteissa."

Ei poliisi puhu koskemattomuudesta tai oikeuksista, vaan naisten omasta vastuusta, naisten on sytä käyttää järkeä, ei miesten. Kuinka kaukana kommentti on alkuperäisen torontolaisen poliisin lausahduksesta, ettei naisten kannattaisi pukeutua kuin lutkat?

Pulkkinen puhui Hesarissa jopa feministisestä heräämisestä (heräämisellä tarkoitettaneen ryhmän tietoista halua määritellä itse itsensä): onko pään irrottaminen tyynystä feminististä heräämistä? Herättikö marssi ajattelemaan vai vain klikkaamaan ja katsomaan kuvia? Syntyikö keskustelua?

Zen Cafe – Tahdon halvan naisen

(Edit: tätä kirjoitusta on etsitty hakusanoilla "lutkamarssi kuvat", "lutkamarssi kuvia")

Chosen serendipity

Minun paloni

Suosittelen - Paloni Eerikinkadulla

Hei missä sä oikein olet?

Pohjanmaa näyttäytyi pienenä ja kauniina, avarana, yksinkertaisina valintoina. Merenrantakaupunki opetti markkinoinnin neljän P:n lisäksi katsomaan kauaksi. Horisontti oli kauempana kuin muistinkaan, onneksi.

...

Koko tämä satunnaisuus siteenä silmillä -

hei missä sä oikein olet?

- Meriluoto

Päivän lainasanat

Kun kumppanilta ei saa tarpeeksi huomiota ja rakkautta, lapsen voi valjastaa omien tarpeiden palvelijaksi. Hänellähän on siihen velvollisuus, eikö olekin? Onhan?

Vie lapselta valta

James Blake – To Care (Like You)