Müllerin ensimmäinen teos, Romaniassa alunperin sensuroitu - niin erityistä ja syvää kieltä, että huimaa!
"Die Kuhe kauen abwesend, und ihre Augen sind trunken von so viel Weide."
Esim. Esan ja Sanakirjan jälkeen erilainen Tavi. Nimestä ja tavimaisesta kielestä huolimatta teemoiltaan niin raskas, etten jaksanut lukea loppuun.
Aiheelta odotin enemmän, mutta tämäkin jäi kesken: varsinkin kirjan alun hakkaava kieli suorastaan ärsytti - olen lempeiden ja lainehtivien lauseiden ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti