All great images reveal a psychic state.

Bachelard

Taiteen tehtävä on peittää ja paljastaa meidät itseltämme.

Mää pääsin rehurekan kyytis Skoone

Neuvo

Ole oma ittes vaa.

Venun patja ja peito välis mont tuntti yli aamu
pirän kahta tyyny pään pääl
ko miäs kolistele jukurttikuppis kans keittiös
mää en voi mää en voi noust näi aikasi
otan vesifärit mukka ohjausryhmä kokoukse
nualen tyämaaruokalas lautase nuukast kastikkeest ja
viän sen puhtaitten pino
punnitten vihannestiskil pualääne
itteän nuaremppi ja vanhemppi poikki
toi mul toi kans kunnei toikki
ai niin en vissiin kerkke teijä seminaarihi
mää pääsin rehurekan kyytis Skoone – hiano paik!
Makkan marketin pallomerenpohjal hiavahtamat
ko lööpeis hajeta karonnut naist.

Oma ittes
Ol itte.

Heli Laaksonen

The Bitch is in heat - you'd better run!

Kesäksi haluan paidan, jossa lukee: Squirt!

Millä tavalla haluan että tulet minuun?

Millä tavalla haluan että tulet minuun?

Tavalla, jolla ikkuna aukaistaan aamulla, vielä puolipukeissa ja -unessa.

Tavalla, jolla liha putoaa Linnanmäellä.

Tavalla, jolla kauppakeskuksen ostoskärryt työnnetään toisiinsa.

Tavalla, jolla ihmiset kulkevat City-käytävässä ees-taas-taas-taas.

Kovuudella, jolla korkokenkä keihästää syksyn lehden.

Taitavuudella, jolla matkustaja-alus kääntyy satamassa.

Otteella, jolla rakkauskirje pudotetaan postilaatikkoon.

Varmuudella, jolla kevään vihreys nostaa päätään, jatkuvassa liikkeessä, empimättä.

Askeleella, jolla raivataan tie eturiviin Nosturissa.

Joskus myös tavalla, jolla miehet astelevat armeijaan tai tavalla, jolla autokoulussa harjoitellaan taskuparkkia tai mäkilähtöä.

Voimalla, jolla lentokone nousee ja kaikki muuttuu hetkessä tulevaisuudeksi.

Hitaudella, jolla kesäiltana muistellaan ohimennen edellistä kesää.

Uskolla, joka ei ole nähnyt kirkkoa.

Katseella, jolla eläin vaanii liikkumatonta saalista.

Rutiinilla, joka kääntää lehden sivut tai pellot.

Lämmöllä, jolla sytytetään tupakka tai intohimo, katumatta.

Tavalla, jolla kiivetään paikkoihin, joista näkee kauan.

Tavalla, jota annat minun odottaa.

Tavalla, jota en vielä tunne.

Kantava päivä

En ole tehnyt tänään mitään. Sen lisäksi olen tutustunut psykoanalyyttiseen tutkimukseen Medeia-myytistä, ottanut päiväunet ja -kännit, mielikuvaharjoitellut kuoharin avaamista miekalla, voittanut kosmetiikkaa 274 eurolla, kengittänyt ajatuksia kahvilassa, kaivannut jo takaisin töihin, tehnyt tyytyväiseksi kaksi ihmistä - mukaanlukien itseni ;) - pitänyt unipäiväkirjaa ja haaveillut paikoista, joissa matkalla ollessani kirjoitan päiväkirjaa.

Kelpo päivä, kantoi kuin kevätaamuinen hanki. Päältä kova, alta pehmeä.

Even the most solid of things, and the most real, the best-loved and the well-known, are only hand-shadows on the wall. Empty space and points of light.

Winterson

Sometimes it is as simple as that

Jeanette Winterson: The Goldrush Girl

It is the saddest night, for I am leaving and not coming back

Kirjamessuilta päätyi hyllyyn Myytit, vietit ja minuus, Teresa de Lauretiksen Itsepäinen vietti, Juri Nummelinin Valkoinen hehku elokuvan historiasta, Italo Calvinon Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle sekä yksi unikirja.

Olisin halunnut lisäksi:

Kureishi: Olisi vähän kerrottavaa sekä Lähtö sekä neljä muuta tarinaa, joka alkaa lauseella:

It is the saddest night, for I am leaving and not coming back.

(Orionissa lauantaina keskustelu "Hanif Kureishi ja paljas ihminen - seksuaalisuus valkokankaalla", mukana mm. Hietala ja Silfverberg)

Hustved: Lumous

Jackson: Tuhlattuja päiviä

Ahti: Täsmällinen selvitys ei mistään

Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät

Sinnemäki: Aleksis Kiven katu

Aulanko: Kultaisella keskitiellä

Jensen: Eri nainen

Juutilainen et al.: Freudin jalanjäljillä

Lauerma: Pahuuden anatomia

Mattila: Uupunut nainen

Metsäpelto et al.: Meitä on moneksi

Mustavuori: Olemisen talossa

Oksanen: Äärimmäistä kulttuuria - eXtreme-minuuksien historiaa dadaismista Hunter S. Thompsoniin

Strande: Syrjähypyn houkutus

Törrönen: Hullu rakkaus

Maailman ihanin tyttö

Juvonen: Aukea ei koskaan metsään ovi

Laakso: Mielen taito

Kainulainen & Kesonen: Lentävä hevonen

Etnografia metodologiana

Keskusteluanalyysin perusteet

Akerlof & Shiller: Vaiston varassa

Simmel: Suurkaupunki ja moderni elämä

Hirsjärvi: Tutkimushaastattelu

Ojala: Irti tavarasta. Onnen ja omistamisen suhde on mielenkiintoinen - onnellisuustutkimukset ovat osoittaneet, että onnellisuus ei enää 'lisäänny' materiasta, kun ihminen ansaitsee yli kakskyttonnia vuodessa. Asian parissa puuhastellut ansiokkaasti mm. Mary Douglas.

Pyysiäinen: Jumalten keinu - kiertoajelu uskontotieteessä

Leader: Ikuisesti sinun?

Miehet, jotka etsivät naista mutta hukkaavat klitoriksen sekä Luke Hayman

Viimeksi Kallessa - kauan sitten - minulla kävi flaksi, nyt sieltä löytyi vain Mömmöjä. Luke Hayman puhui aikakauslehtien redesignaamisesta.

Sorry Luke, presistäsi enemmän ajatuksia herätti ko. ravintola, sisäpiirin lihatiskihän notkui.

Väliin mietin, miltä tuntuisi harrastaa seksiä miehen kanssa. Millaista olisi näyttää miehelle, mitä naiselle voi tehdä. Ajatus loppuu aina lyhyeen. En jaksaisi nähdä vaivaa.

Mainostoimisto x:n ad olisi lähtenyt mukaan heittämällä, mutta ajatus epävarmasta kolmekymppisestä jalkovälissäni tuntui sietämättömältä. Ilmainen ja kuiva valkoviini alkoi närästääkin.

Avaimen ja puhelimen voi hukata, mutta klitorista ei etsitä.

Illan biisi:

"Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä"

Loistava Antti Nylenin essee tänään Hesarissa:

ESSEE

Yhden suhde kahteenkymmeneenviiteen

Mainostoimisto vastaa kaikesta mutta ei ota vastuuta mistään. Ympäristötuholle naurava mainos ei ole hauska, kirjoittaa Antti Nylén. Mainostoimistot ovat salanimeä käyttäviä idea- ja ajatuskoneita, jotka Nylénin mukaan vastaavat kaikesta eivätkä ota vastuuta mistään.

Koska mainonta pyrkii keksimään ja ilmaisemaan ihmisjoukkojen piilevät halut, tuntuu luontevalta olettaa, että se kertoo jotakin "ajasta".

Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi, "aatteelliseksi autofellaatioksi", jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä "poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista".

Joku ehkä pitää mainontaa "populaarikulttuurina". Tätäkin tulkintaa kannattaa punnita, vaikka siinä onkin ikävää haaveilua kulttuurista, jossa kaikki ovat taiteilijoita.

Jo kauan sitten mainoksia alkoivat tehdä muut kuin tuotteen myyjät, mutta nyt mainostoimistosta on tullut mainoksen todellinen signeeraaja. Sehän luo kuvat, sanat ja tunnussävelet, mutta myös ideologian ja sopivan taustatarinan mainostettavalle tavaralle. Ainoastaan itse tuotteen valmistuksen se jättää muille.

Mainostajan vastuulle jää hyväksyä työ. Olisihan moukkamaista liian yksityiskohtaisesti valittaa taiteilijalle tilaustyön laadusta.

Voisi odottaa, että mainostoimistot alkavat kohta panna oman logonsa isolla mainoksiin, mutta niin tuskin käy.

Mainostoimisto on näet ihanteellinen multimedia-ajan toimija: salanimeä käyttävä idea- ja ajatuskone, joka vastaa kaikesta eikä ota vastuuta mistään, nopea, paha suustaan ja moraaliton kuin rantarosvo.

Olette tavanneet tyypin muita inkarnaatioita "netin keskustelufoorumeilla" ja tiedätte liiankin hyvin, mitä hän kertoo ajasta.

Uudehko piirre kulutuskulttuurissamme on, että tavara on käynyt tarpeettomaksi. Sitä ei erota jätteestä.

Jossakin on valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan. Siinä kaikki.

Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä.

Metron rullaportaissa oli taannoin julisteita, jotka mainostivat näennäisesti kauppakeskus Forumia mutta oikeasti karkeaa kulutushedonismia. Kehotettiin ostamaan "puheenaihe" tai "oma tyyli". Kylkiäiseksi luvattiin jotakin tavaraa: "Osta rusketusraidat. Saat bikinit kaupan päälle."

Säästäväisyyttä ja vastuullisuutta on ivattu hersyvästi myös ostoskeskus Sellon "Sembaloiden" ilmoituksissa.

Sarjakuvassa kaksi naista poukkoilee tavaratalossa. Toinen sanoo: "Tiedätsä, mitä on tiedostava kuluttaminen?" Toinen: "Joo, mä tiedostan haluavani tän ihanan puseron!"

Pari viikkoa sitten lentoyhtiö Blue1 osti puoli sivua Helsingin Sanomista naureskellakseen ekokatastrofille. "Hullu hinnoittelija" oli "osallistunut ilmastotalkoisiin" ja "lahjoittanut kansalle talven" alentamalla lentolippujen hintoja.

Ovatko nämä vitsit "kansan" mielestä hauskoja tai rohkeita?

En usko. En haluaisi ajatella, että tervettä moraalitajua esiintyy tuttavapiirissäni niin paljon enemmän kuin muualla.

Kauppakeskus Forumin mainokset oli tehnyt mainostoimisto Bob Helsinki.

Firma on tuttu muistakin kampanjoista, joissa taiteellista vapautta on käytetty erityisen kekseliäästi ja kyynisesti, kuten siitä, jossa perusporvarista tehtiin "työväen presidentti".

Sama toimisto teki viime talvena kaikkialla näkyneen Älä ruoki lamaa -kampanjan, joka ei ollut niin humoristinen kuin Forumin tai Blue1:n mainokset. Se oli ainoastaan moraaliton.

Tuote kuitenkin oli sama. Eihän liberaalille kapitalismille ole vaihtoehtoa, kuten Margaret Thatcher jo kylmän sodan aikana opetti.

Käskyistä, "lamateeseistä", ensimmäinen oli ankara: "Osta kuin ennenkin."

Sama mitä. Vaihtoehtoja on. Paitsi ostamiselle.

Tänä syksynä kulutushedonismin johtavat ideologit saivat vahvistusta "Suomalaisista turkiskasvattajista", jotka julkaisivat monissa lehdissä näyttävän varoituksensa pahaa aavistamattomille kuluttajille: "Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia."

Turkistuottajien ilmoitus ja Bob Helsingin lamasivusto ovat sinuttelumuodosta alkaen oudon samanlaisia. Toisessa kauhukuvana on liian vähäinen, toisessa vääränlainen kuluttaminen, mutta aatteellisesti ne pitävät yhtä.

Turkistuottajien mielestä eläinaktivisteja ja muita "fanaatikoita" vastustetaan tekemällä "kuten suomalaiset ovat aina tehneet": pitää keikistellä turkiksissa ja käyttää kyltymättä eläinteollisuuden tuotteita.

Kyllä, isoissa ilmoituksissa maan päälehdissä käsketään kieltäytymään kieltäytymisestä.

Vetää hiljaiseksi.

Suomessa tapetaan kaksi ja puoli miljoonaa sikaa vuodessa, eivätkä suomalaiset jaksaisi syödä sitäkään vähää. Sianlihan imago ei ole "trendikäs". On sikainfluenssa ja kaikki. Kulutus kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tilanne surettaa lihantuottajia.

Suomen valtiotakin se ahdisti niin paljon, että Maa- ja metsätalousministeriöstä lahjoitettiin Satafood Kehittämisyhdistys -nimiselle taholle vuoden alussa 257 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen. Suunnitteilla olevan nettisivuston on tarkoitus antaa ihmisille "inspiroivia ja maukkaita syitä kokeilla porsaanlihaa".

Valtiolle summa on taskurahaa. Vaikka voisihan sillä maksaa 15 vuotta valtion taiteilija-apurahaakin.

Eräänlaisille taiteilijoille se toisaalta meneekin.

Inspiroivat ja maukkaat syyt on tilattu Bob Helsingiltä.

Haluan kertoa myös jotakin lohdullista.

Elokuussa avattiin nettisivusto Valitse vege, jolla puuhataan kouluihin viikoittaista kasvisruokapäivää. Asialla on turkistuottajien tarkoittamia "fanaatikkoja" neljästä eri kansalaisjärjestöstä, eivätkä he tietenkään hyödy senttiäkään, jos kasvisruokapäivä jossakin koulussa toteutuu.

Aktivistit saivat sivuston tekoon Ympäristöministeriöltä 10 000 euroa.

Summa on kahdeskymmenesviidesosa läskikauppiaiden potista, mutta jos tämä on elämää suojelevien ja elämää halveksivien voimien, kohtuuden ja ahneuden suhde tässä yhteiskunnassa, en valita enempää.

Den natten

Den natten

det rummet

lövskuggorna mot fönstret

den natten

det rummet

den gamla blommiga stolen

papperen borta på bordet

det förflutna i alla vrår

den natten

det rummet

allt som aldrig nånsin

och drömmens låga varma röst.

von Schoultz

Uusinta Cityä lukiessa meinasi kahvit kaatua, kun Suomen anarkismille kasvonsa antanut Akuliina poseeraa Kaupungin paras-bileissä Sedulassa yhdessä 28-vuotiaan tuotepäällikön ja Miss Suomen kanssa. wtf?

To Do, Pride 2010, osa II

- Kysy Madonna, Ellen DeGeneres ja bäkkärin vessavahti.

30.12.

Huomasin lukevani Anna Kontulan Punaista Exodusta pikaruokaravintolan jonossa. Now how pervy is that!

Kirjaston paras hylly on 30.12: Elämäntapojen sosiologia ja Kulttuurisosiologia.

Mukaan tarttui iki-ihana Hallin Kulttuurin ja politiikan murroksia, Kaj Ilmosen Johan on markkinat, Susan Griffinin Pornography and Silence, kaikessa hiljaisuudessa(?) julkaistu Jukka Hankamäen Enkelirakkaus, sekä Vastapainon Arki satuttaa.

Romaaneista Bohumil Hrabalin yhdestä virkkeestä koostuva Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille sekä Michel Houellebecqin Halujen taistelukenttä ja Oikeus nautintoon, sillä aloin miettiä kuinka helppoa elämä olisi ilman halua upota halujen kosteikkoihin.

Mitä tein tänään?

Istuin sohvalla kuin tuoli, annoin itselleni aikaa tuntea kaikkia tunteet, rauhassa, ajatuksella. Tunteet eivät liikuta minua vain toisinpäin. Sijoitin itseni ulkopuolelle tunteet, joista on hyvä päästä eroon ja pidin kiinni niistä, joista pidän.

Vuonna 2040

Miltä näytti elämäni - tulevaisuusmuistelua vuoteen 2040:

Mitä ajattelin tänään?

Muutaman päivän putken jälkeen - hebdomofobia - sunnuntai-iltojen pelko.

Manskun homotolpalla oksentaminen ennen klo 20 illalla on kuin äänestäisi oppositiota.

Mitä olen tänään oppinut?

Olen oppinut että tapa jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä olet sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.

The pressure of everything not said

"We talked - what did we talk about? I forget. Whatever we said was lost under the pressure of everything not said."

Winterson

Ei tämä sanominen

Ei tämä sanominen koskaan kuihdu ja jää taakse

sinun läsnäolosi sanominen,

niin pienen ja mitäänsanomattoman onnen,

ettei sitä

melkein ole.

Siksi se on, eniten:

silmiesi antama ilo kuin kaikelle

menetetylle ja salaa menettämättömälle

yhtäkkiä olisi niin oikea sana

ettei sitä heti tarvitse tappaa.

Se on,

kahden suun sanomaton laulu,

parhaiden leikkikaverusten juttelu,

minkä tahansa maiseman kaltainen,

surullinen ja kaunis.

Olli Sinivaara: Valonhetki

Eturivissä 5.3.2010!

Skeematerapian testejä

Miten määrittelen itseni tänään?

Suojeluskoiria on kahdenlaisia, saalisvietillä tai puolustusvietillä toimivia. Saalisvietti on kylläinen vietti, puolustusvietti on aktivoitavissa aina.

Tänään olen lyhytkarvainen, paksunahkainen, aggressiolla käyvä.

Pride 2010

Pride 2010 suunnittelu alkoi tänään.

Kehitystä aikaisempiin vuosiin on mm. se, että palautteen voi käydä keskitetysti lukemassa suoraan Kummakerhon sivuilta.

"Heräsin. Nousin ylös, menin kylpyhuoneeseen ja katsoin peiliin. En nähnyt ketään. Siitä päättelin, että olen jo lähtenyt töihin, ja menin takaisin nukkumaan."

Pirjo

Saavumme Helsinkiin 1 v.

Vuosi Bloggerissa. Yli 700 postausta, eli keskimäärin noin kaksi per päivä. Mitä on tapahtunut vuodessa?

Olen lukenut paljon. Kirjoittanut kaksi päiväkirjaa täyteen. Kertonut salaisuuksia. Pitänyt salaisuuksia. Saapunut Helsiinkiin ainakin 400 kertaa. Katsellut radanvartta satoja ohikiitäviä tunteja. Palannut kotiin märissä kengissä ja eskapistisissa sukkahousuissa.

Olen pitänyt kiinni ja päästänyt irti itsestäni. Vaikka tuo voisi olla taiteenkin tehtävä.

Juopotellut, ajanut taksilla, itkenyt, riidellyt, jäänyt yöksi. Raivonnut ja vittuillut. Ollut ymmällä.

Oppinut pitämään myöhäisestä suomalaisesta modernismista.

Tehnyt tietoisia päätöksiä. Olen halunnut, ollut halua, ollut mitä haluan itse. Ja halunnut paljon. Viettänyt kohtuuttomia ja tiheitä hetkiä milloin missäkin.

Sietänyt en ole, enkä aio. Mutta olen käynyt rajoilla kääntymässä.

Ihastunut, pettynyt, ihastunut, pettynyt, oppinut ja ihastunut. Rakkaus, ehkä vielä toinenkin. Kolmas ja neljäs. Viideskin varmasti.

Olen tehnyt töitä. Presentoinut, analysoinut, laskenut katetuottoa, leikkiä ja mäkeä.

Tänään satoi ensilunta, päivänä, jona heitin roskiin vanhat käyntikortit.

Ikaroksen siivet olivat sanoja.

Penetraatio

Pidän hitaista asioista

Pidän hitaista asioista, ja niissä miten ne toistuvat.
Siitä miten vesi alkaa lämmetä ja poreilla.
Se vei aikansa.
Suuri tasapaino ei ole liikkumatonta, se liikkuu.
Pitää horjahtaa hiukan niin se tulee näkyviin
vedestä noustessa, vettä valuen.

Haavikko

Mitä näin tänään?

Kuulustelun. Donnerin vähäeleisen elokuvan, jossa kamera liikkuu vähän, mutta kuvaa paljon. Suosittelen. Tosikoille.

Ajatus nielee tietä,

hengitys keinuu.

Tule, jaetaan tämä kaupunki, keho ja häpeä.

Aamun ajatus

Ihmisellä on valta tuntea ja olla.

This is it, the darker side of me.

Aivan mahtavaa huutaa VITTUPERKELEttä työpaikan käytävällä.

Upeaa olla huonokäytöksinen ja vittumainen.

Tältä Pepistä mahtaa tuntua <3

Pako ja toisto on paljon helpompi toteuttaa kuin muutos.

Aamun ajatus

Organisaatio voi palkita työntekijän kolmella tavalla: unohtamalla, syrjäyttämällä tai erottamalla.

Paavo Haavikko

Mitä ajattelin tänään?

Millaista on rakastuminen?

Kuin astuisi peilitaloon. Näkisi osia itsestään pieninä, toisia suurina. Kahdeksi monistuneena, mutkalla. Pituutta kasvaneena, venyneenä. Kutistuneena. Nauraisi itselleen, omalle kuvalleen. Tuoksuisivat popcornit, toisaalla äänet.

I had the feeling of something important and simple, blindingly obvious, like a kiss or a wanting to kiss.

"How long have we got? you said. Not meaning the interval.

Will you stay with me? I said. Not meaning the night.

The rhythms are wrong - the mind runs ahead towards the inevitable end. The heart holds back out of fear. Only the body, only the body, only the body stays true. Poor body, faithful body, that so often must do the work of both head and heart, like an animal made to carry much more than it should."

Winterson

Mitä ajattelin tänään?

Kaikki viittaa siihen

että sanojen takana

on tilaa

Comfort me with apples

Kevyt mieli tuottaa lennokkaita ajatuksia. Kirjoitan lauseita, jotka laskeutuvat paperille kuin helikopterit.

Anna Ternheim: To Be Gone

Aivan uskomaton biisi! Mitkä sanat!




Leave the body leave the mind
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind

I just happen to feel so alone
For today for all days to come

I just wanna be wanna be gone
I just wanna be wanna be gone

Leave the quiet leave the night
Leave the quiet leave the night
Broken feelings of dreams out of sight

Pictures in your head at night
For tonight for all nights to come

Erased for good and always gone
Erased for good and always gone

Leave the city leave the cold
Leave the city leave the cold
Young people far too old

Let me cross a very fine line
For today for a lifetime
For today for a lifetime

Leave the body leave the mind
Let me
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind

I just happen to feel so alone
For today for all days to come
For today for all days to come

I just wanna be wanna be gone

Kaarista

Luin Ilona Rauhalan kirjan Kokonaiseksi. Omista lähtökohdistaan Ilona kertoo, kuinka perhe muutti Ruotsiin. Kolmevuotias Ilona opetteli jo Suomessa "sianruotsia" saadakseen nopeasti uusia kavereita. Villi ja estoton tyttö juoksee uppsalalaiselle hiekkalaatikolle ja alkaa puhua keksimäänsä kieltä. Muut lapset kääntyvät, katsovat ja lähtevät pois.

Vanhemmat muistelivat tapahtumaa vitsinä, ja vasta paljon myöhemmin Ilona ymmärsi että tapahtuma oli ollut hänelle traaginen ja traumaattinen.

Tuskin kukaan ihminen selviää lapsuudestaan ilman kolhuja. Pikemminkin kyse lienee siitä, miten pystyy oivaltamaan ja käsittelemään (tiedostamattomia?) lapsuuden kokemuksiaan - kuinka tietoisia valintoja haluaa elämässään tehdä. En usko, että tulevaisuutemme on kirjoitettu lapsuudessa valmiiksi, mutta ihmiset kaipaavat ja tekevät sitä, mikä on heille tuttua.

Leivoin nuorena mielelläni. Sain kuulla olevani hyvä tyttö, kun 80-luvun omakotitalo täyttyi pullantuoksusta. Suorittamalla ja toimimalla sain hyväksyntää, kiitosta, huomiota. Nyt näen selvän kaaren leipovan hyvän tytön ja kolmekymppisen suorittajan välillä.

Aika kirjoittaa ja valita uusi, tietoinen sivujuoni.

Without moving anything

Without moving anything
I want to see
the way this autumn
makes the birds move

- Rekola

The passenger seat

Why pamper life's complexities when the leather runs smooth on the passenger seat?

-Morrissey

Sängyssä loikoilu olisi kertakaikkisen täydellinen ja ihana kokemus kun vain olisi niin pitkä värikynä, että ylettyisi piirtelemään kattoon.

-G.K. Chesterton

Kadut kasvavat valoa

Tänä päivä on yhtä äkkiä laaja ja minä satunnaisesti oivaltava. Elämä muodostuu suuresta määrästä pieniä tapahtumia ja pienestä määrästä suuria tapahtumia.

Opas nykytaiteen lähestymiseen: