All great images reveal a psychic state.
Bachelard
torstai 29. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
Mää pääsin rehurekan kyytis Skoone
Neuvo
Ole oma ittes vaa.
Venun patja ja peito välis mont tuntti yli aamu
pirän kahta tyyny pään pääl
ko miäs kolistele jukurttikuppis kans keittiös
mää en voi mää en voi noust näi aikasi
otan vesifärit mukka ohjausryhmä kokoukse
nualen tyämaaruokalas lautase nuukast kastikkeest ja
viän sen puhtaitten pino
punnitten vihannestiskil pualääne
itteän nuaremppi ja vanhemppi poikki
toi mul toi kans kunnei toikki
ai niin en vissiin kerkke teijä seminaarihi
mää pääsin rehurekan kyytis Skoone – hiano paik!
Makkan marketin pallomerenpohjal hiavahtamat
ko lööpeis hajeta karonnut naist.
Oma ittes
Ol itte.
Heli Laaksonen
Ole oma ittes vaa.
Venun patja ja peito välis mont tuntti yli aamu
pirän kahta tyyny pään pääl
ko miäs kolistele jukurttikuppis kans keittiös
mää en voi mää en voi noust näi aikasi
otan vesifärit mukka ohjausryhmä kokoukse
nualen tyämaaruokalas lautase nuukast kastikkeest ja
viän sen puhtaitten pino
punnitten vihannestiskil pualääne
itteän nuaremppi ja vanhemppi poikki
toi mul toi kans kunnei toikki
ai niin en vissiin kerkke teijä seminaarihi
mää pääsin rehurekan kyytis Skoone – hiano paik!
Makkan marketin pallomerenpohjal hiavahtamat
ko lööpeis hajeta karonnut naist.
Oma ittes
Ol itte.
Heli Laaksonen
maanantai 26. lokakuuta 2009
lauantai 24. lokakuuta 2009
Millä tavalla haluan että tulet minuun?
Millä tavalla haluan että tulet minuun?
Tavalla, jolla ikkuna aukaistaan aamulla, vielä puolipukeissa ja -unessa.
Tavalla, jolla liha putoaa Linnanmäellä.
Tavalla, jolla kauppakeskuksen ostoskärryt työnnetään toisiinsa.
Tavalla, jolla ihmiset kulkevat City-käytävässä ees-taas-taas-taas.
Kovuudella, jolla korkokenkä keihästää syksyn lehden.
Taitavuudella, jolla matkustaja-alus kääntyy satamassa.
Otteella, jolla rakkauskirje pudotetaan postilaatikkoon.
Varmuudella, jolla kevään vihreys nostaa päätään, jatkuvassa liikkeessä, empimättä.
Askeleella, jolla raivataan tie eturiviin Nosturissa.
Joskus myös tavalla, jolla miehet astelevat armeijaan tai tavalla, jolla autokoulussa harjoitellaan taskuparkkia tai mäkilähtöä.
Voimalla, jolla lentokone nousee ja kaikki muuttuu hetkessä tulevaisuudeksi.
Hitaudella, jolla kesäiltana muistellaan ohimennen edellistä kesää.
Uskolla, joka ei ole nähnyt kirkkoa.
Katseella, jolla eläin vaanii liikkumatonta saalista.
Rutiinilla, joka kääntää lehden sivut tai pellot.
Lämmöllä, jolla sytytetään tupakka tai intohimo, katumatta.
Tavalla, jolla kiivetään paikkoihin, joista näkee kauan.
Tavalla, jota annat minun odottaa.
Tavalla, jota en vielä tunne.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Kantava päivä
En ole tehnyt tänään mitään. Sen lisäksi olen tutustunut psykoanalyyttiseen tutkimukseen Medeia-myytistä, ottanut päiväunet ja -kännit, mielikuvaharjoitellut kuoharin avaamista miekalla, voittanut kosmetiikkaa 274 eurolla, kengittänyt ajatuksia kahvilassa, kaivannut jo takaisin töihin, tehnyt tyytyväiseksi kaksi ihmistä - mukaanlukien itseni ;) - pitänyt unipäiväkirjaa ja haaveillut paikoista, joissa matkalla ollessani kirjoitan päiväkirjaa.
Kelpo päivä, kantoi kuin kevätaamuinen hanki. Päältä kova, alta pehmeä.
torstai 22. lokakuuta 2009
It is the saddest night, for I am leaving and not coming back
Kirjamessuilta päätyi hyllyyn Myytit, vietit ja minuus, Teresa de Lauretiksen Itsepäinen vietti, Juri Nummelinin Valkoinen hehku elokuvan historiasta, Italo Calvinon Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle sekä yksi unikirja.
Olisin halunnut lisäksi:
Kureishi: Olisi vähän kerrottavaa sekä Lähtö sekä neljä muuta tarinaa, joka alkaa lauseella:
It is the saddest night, for I am leaving and not coming back.
(Orionissa lauantaina keskustelu "Hanif Kureishi ja paljas ihminen - seksuaalisuus valkokankaalla", mukana mm. Hietala ja Silfverberg)
Hustved: Lumous
Jackson: Tuhlattuja päiviä
Ahti: Täsmällinen selvitys ei mistään
Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät
Sinnemäki: Aleksis Kiven katu
Aulanko: Kultaisella keskitiellä
Jensen: Eri nainen
Juutilainen et al.: Freudin jalanjäljillä
Lauerma: Pahuuden anatomia
Mattila: Uupunut nainen
Metsäpelto et al.: Meitä on moneksi
Mustavuori: Olemisen talossa
Strande: Syrjähypyn houkutus
Törrönen: Hullu rakkaus
Maailman ihanin tyttö
Juvonen: Aukea ei koskaan metsään ovi
Laakso: Mielen taito
Kainulainen & Kesonen: Lentävä hevonen
Etnografia metodologiana
Keskusteluanalyysin perusteet
Akerlof & Shiller: Vaiston varassa
Simmel: Suurkaupunki ja moderni elämä
Hirsjärvi: Tutkimushaastattelu
Ojala: Irti tavarasta. Onnen ja omistamisen suhde on mielenkiintoinen - onnellisuustutkimukset ovat osoittaneet, että onnellisuus ei enää 'lisäänny' materiasta, kun ihminen ansaitsee yli kakskyttonnia vuodessa. Asian parissa puuhastellut ansiokkaasti mm. Mary Douglas.
Pyysiäinen: Jumalten keinu - kiertoajelu uskontotieteessä
Leader: Ikuisesti sinun?
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Miehet, jotka etsivät naista mutta hukkaavat klitoriksen sekä Luke Hayman
Viimeksi Kallessa - kauan sitten - minulla kävi flaksi, nyt sieltä löytyi vain Mömmöjä. Luke Hayman puhui aikakauslehtien redesignaamisesta.
Sorry Luke, presistäsi enemmän ajatuksia herätti ko. ravintola, sisäpiirin lihatiskihän notkui.
Väliin mietin, miltä tuntuisi harrastaa seksiä miehen kanssa. Millaista olisi näyttää miehelle, mitä naiselle voi tehdä. Ajatus loppuu aina lyhyeen. En jaksaisi nähdä vaivaa.
Mainostoimisto x:n ad olisi lähtenyt mukaan heittämällä, mutta ajatus epävarmasta kolmekymppisestä jalkovälissäni tuntui sietämättömältä. Ilmainen ja kuiva valkoviini alkoi närästääkin.
Avaimen ja puhelimen voi hukata, mutta klitorista ei etsitä.
Illan biisi:
"Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä"
Loistava Antti Nylenin essee tänään Hesarissa:
ESSEE
Yhden suhde kahteenkymmeneenviiteen
Mainostoimisto vastaa kaikesta mutta ei ota vastuuta mistään. Ympäristötuholle naurava mainos ei ole hauska, kirjoittaa Antti Nylén. Mainostoimistot ovat salanimeä käyttäviä idea- ja ajatuskoneita, jotka Nylénin mukaan vastaavat kaikesta eivätkä ota vastuuta mistään.
Koska mainonta pyrkii keksimään ja ilmaisemaan ihmisjoukkojen piilevät halut, tuntuu luontevalta olettaa, että se kertoo jotakin "ajasta".
Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi, "aatteelliseksi autofellaatioksi", jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä "poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista".
Joku ehkä pitää mainontaa "populaarikulttuurina". Tätäkin tulkintaa kannattaa punnita, vaikka siinä onkin ikävää haaveilua kulttuurista, jossa kaikki ovat taiteilijoita.
Jo kauan sitten mainoksia alkoivat tehdä muut kuin tuotteen myyjät, mutta nyt mainostoimistosta on tullut mainoksen todellinen signeeraaja. Sehän luo kuvat, sanat ja tunnussävelet, mutta myös ideologian ja sopivan taustatarinan mainostettavalle tavaralle. Ainoastaan itse tuotteen valmistuksen se jättää muille.
Mainostajan vastuulle jää hyväksyä työ. Olisihan moukkamaista liian yksityiskohtaisesti valittaa taiteilijalle tilaustyön laadusta.
Voisi odottaa, että mainostoimistot alkavat kohta panna oman logonsa isolla mainoksiin, mutta niin tuskin käy.
Mainostoimisto on näet ihanteellinen multimedia-ajan toimija: salanimeä käyttävä idea- ja ajatuskone, joka vastaa kaikesta eikä ota vastuuta mistään, nopea, paha suustaan ja moraaliton kuin rantarosvo.
Olette tavanneet tyypin muita inkarnaatioita "netin keskustelufoorumeilla" ja tiedätte liiankin hyvin, mitä hän kertoo ajasta.
Uudehko piirre kulutuskulttuurissamme on, että tavara on käynyt tarpeettomaksi. Sitä ei erota jätteestä.
Jossakin on valtava kuoppa, josta tavaraa louhitaan, ja vieressä kasa, johon sitä pinotaan. Siinä kaikki.
Vain aate ja sitä esittävät kuvat ovat tärkeitä.
Metron rullaportaissa oli taannoin julisteita, jotka mainostivat näennäisesti kauppakeskus Forumia mutta oikeasti karkeaa kulutushedonismia. Kehotettiin ostamaan "puheenaihe" tai "oma tyyli". Kylkiäiseksi luvattiin jotakin tavaraa: "Osta rusketusraidat. Saat bikinit kaupan päälle."
Säästäväisyyttä ja vastuullisuutta on ivattu hersyvästi myös ostoskeskus Sellon "Sembaloiden" ilmoituksissa.
Sarjakuvassa kaksi naista poukkoilee tavaratalossa. Toinen sanoo: "Tiedätsä, mitä on tiedostava kuluttaminen?" Toinen: "Joo, mä tiedostan haluavani tän ihanan puseron!"
Pari viikkoa sitten lentoyhtiö Blue1 osti puoli sivua Helsingin Sanomista naureskellakseen ekokatastrofille. "Hullu hinnoittelija" oli "osallistunut ilmastotalkoisiin" ja "lahjoittanut kansalle talven" alentamalla lentolippujen hintoja.
Ovatko nämä vitsit "kansan" mielestä hauskoja tai rohkeita?
En usko. En haluaisi ajatella, että tervettä moraalitajua esiintyy tuttavapiirissäni niin paljon enemmän kuin muualla.
Kauppakeskus Forumin mainokset oli tehnyt mainostoimisto Bob Helsinki.
Firma on tuttu muistakin kampanjoista, joissa taiteellista vapautta on käytetty erityisen kekseliäästi ja kyynisesti, kuten siitä, jossa perusporvarista tehtiin "työväen presidentti".
Sama toimisto teki viime talvena kaikkialla näkyneen Älä ruoki lamaa -kampanjan, joka ei ollut niin humoristinen kuin Forumin tai Blue1:n mainokset. Se oli ainoastaan moraaliton.
Tuote kuitenkin oli sama. Eihän liberaalille kapitalismille ole vaihtoehtoa, kuten Margaret Thatcher jo kylmän sodan aikana opetti.
Käskyistä, "lamateeseistä", ensimmäinen oli ankara: "Osta kuin ennenkin."
Sama mitä. Vaihtoehtoja on. Paitsi ostamiselle.
Tänä syksynä kulutushedonismin johtavat ideologit saivat vahvistusta "Suomalaisista turkiskasvattajista", jotka julkaisivat monissa lehdissä näyttävän varoituksensa pahaa aavistamattomille kuluttajille: "Turkisten lisäksi sinulta halutaan kieltää moni muukin asia."
Turkistuottajien ilmoitus ja Bob Helsingin lamasivusto ovat sinuttelumuodosta alkaen oudon samanlaisia. Toisessa kauhukuvana on liian vähäinen, toisessa vääränlainen kuluttaminen, mutta aatteellisesti ne pitävät yhtä.
Turkistuottajien mielestä eläinaktivisteja ja muita "fanaatikoita" vastustetaan tekemällä "kuten suomalaiset ovat aina tehneet": pitää keikistellä turkiksissa ja käyttää kyltymättä eläinteollisuuden tuotteita.
Kyllä, isoissa ilmoituksissa maan päälehdissä käsketään kieltäytymään kieltäytymisestä.
Vetää hiljaiseksi.
Suomessa tapetaan kaksi ja puoli miljoonaa sikaa vuodessa, eivätkä suomalaiset jaksaisi syödä sitäkään vähää. Sianlihan imago ei ole "trendikäs". On sikainfluenssa ja kaikki. Kulutus kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Tilanne surettaa lihantuottajia.
Suomen valtiotakin se ahdisti niin paljon, että Maa- ja metsätalousministeriöstä lahjoitettiin Satafood Kehittämisyhdistys -nimiselle taholle vuoden alussa 257 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen. Suunnitteilla olevan nettisivuston on tarkoitus antaa ihmisille "inspiroivia ja maukkaita syitä kokeilla porsaanlihaa".
Valtiolle summa on taskurahaa. Vaikka voisihan sillä maksaa 15 vuotta valtion taiteilija-apurahaakin.
Eräänlaisille taiteilijoille se toisaalta meneekin.
Inspiroivat ja maukkaat syyt on tilattu Bob Helsingiltä.
Haluan kertoa myös jotakin lohdullista.
Elokuussa avattiin nettisivusto Valitse vege, jolla puuhataan kouluihin viikoittaista kasvisruokapäivää. Asialla on turkistuottajien tarkoittamia "fanaatikkoja" neljästä eri kansalaisjärjestöstä, eivätkä he tietenkään hyödy senttiäkään, jos kasvisruokapäivä jossakin koulussa toteutuu.
Aktivistit saivat sivuston tekoon Ympäristöministeriöltä 10 000 euroa.
Summa on kahdeskymmenesviidesosa läskikauppiaiden potista, mutta jos tämä on elämää suojelevien ja elämää halveksivien voimien, kohtuuden ja ahneuden suhde tässä yhteiskunnassa, en valita enempää.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Den natten
Den natten
det rummet
lövskuggorna mot fönstret
den natten
det rummet
den gamla blommiga stolen
papperen borta på bordet
det förflutna i alla vrår
den natten
det rummet
allt som aldrig nånsin
och drömmens låga varma röst.
von Schoultz
30.12.
Huomasin lukevani Anna Kontulan Punaista Exodusta pikaruokaravintolan jonossa. Now how pervy is that!
Kirjaston paras hylly on 30.12: Elämäntapojen sosiologia ja Kulttuurisosiologia.
Mukaan tarttui iki-ihana Hallin Kulttuurin ja politiikan murroksia, Kaj Ilmosen Johan on markkinat, Susan Griffinin Pornography and Silence, kaikessa hiljaisuudessa(?) julkaistu Jukka Hankamäen Enkelirakkaus, sekä Vastapainon Arki satuttaa.
Romaaneista Bohumil Hrabalin yhdestä virkkeestä koostuva Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille sekä Michel Houellebecqin Halujen taistelukenttä ja Oikeus nautintoon, sillä aloin miettiä kuinka helppoa elämä olisi ilman halua upota halujen kosteikkoihin.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Mitä tein tänään?
Istuin sohvalla kuin tuoli, annoin itselleni aikaa tuntea kaikkia tunteet, rauhassa, ajatuksella. Tunteet eivät liikuta minua vain toisinpäin. Sijoitin itseni ulkopuolelle tunteet, joista on hyvä päästä eroon ja pidin kiinni niistä, joista pidän.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Mitä olen tänään oppinut?
Olen oppinut että tapa jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.
Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä olet sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.
torstai 15. lokakuuta 2009
The pressure of everything not said
"We talked - what did we talk about? I forget. Whatever we said was lost under the pressure of everything not said."
Winterson
Winterson
Ei tämä sanominen
Ei tämä sanominen koskaan kuihdu ja jää taakse
sinun läsnäolosi sanominen,
niin pienen ja mitäänsanomattoman onnen,
ettei sitä
melkein ole.
Siksi se on, eniten:
silmiesi antama ilo kuin kaikelle
menetetylle ja salaa menettämättömälle
yhtäkkiä olisi niin oikea sana
ettei sitä heti tarvitse tappaa.
Se on,
kahden suun sanomaton laulu,
parhaiden leikkikaverusten juttelu,
minkä tahansa maiseman kaltainen,
surullinen ja kaunis.
Olli Sinivaara: Valonhetki
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Miten määrittelen itseni tänään?
Suojeluskoiria on kahdenlaisia, saalisvietillä tai puolustusvietillä toimivia. Saalisvietti on kylläinen vietti, puolustusvietti on aktivoitavissa aina.
Tänään olen lyhytkarvainen, paksunahkainen, aggressiolla käyvä.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Pride 2010
Pride 2010 suunnittelu alkoi tänään.
Kehitystä aikaisempiin vuosiin on mm. se, että palautteen voi käydä keskitetysti lukemassa suoraan Kummakerhon sivuilta.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Saavumme Helsinkiin 1 v.
Vuosi Bloggerissa. Yli 700 postausta, eli keskimäärin noin kaksi per päivä. Mitä on tapahtunut vuodessa?
Olen lukenut paljon. Kirjoittanut kaksi päiväkirjaa täyteen. Kertonut salaisuuksia. Pitänyt salaisuuksia. Saapunut Helsiinkiin ainakin 400 kertaa. Katsellut radanvartta satoja ohikiitäviä tunteja. Palannut kotiin märissä kengissä ja eskapistisissa sukkahousuissa.
Olen pitänyt kiinni ja päästänyt irti itsestäni. Vaikka tuo voisi olla taiteenkin tehtävä.
Juopotellut, ajanut taksilla, itkenyt, riidellyt, jäänyt yöksi. Raivonnut ja vittuillut. Ollut ymmällä.
Oppinut pitämään myöhäisestä suomalaisesta modernismista.
Tehnyt tietoisia päätöksiä. Olen halunnut, ollut halua, ollut mitä haluan itse. Ja halunnut paljon. Viettänyt kohtuuttomia ja tiheitä hetkiä milloin missäkin.
Sietänyt en ole, enkä aio. Mutta olen käynyt rajoilla kääntymässä.
Ihastunut, pettynyt, ihastunut, pettynyt, oppinut ja ihastunut. Rakkaus, ehkä vielä toinenkin. Kolmas ja neljäs. Viideskin varmasti.
Olen tehnyt töitä. Presentoinut, analysoinut, laskenut katetuottoa, leikkiä ja mäkeä.
Tänään satoi ensilunta, päivänä, jona heitin roskiin vanhat käyntikortit.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Pidän hitaista asioista
Pidän hitaista asioista, ja niissä miten ne toistuvat.
Siitä miten vesi alkaa lämmetä ja poreilla.
Se vei aikansa.
Suuri tasapaino ei ole liikkumatonta, se liikkuu.
Pitää horjahtaa hiukan niin se tulee näkyviin
vedestä noustessa, vettä valuen.
Haavikko
Siitä miten vesi alkaa lämmetä ja poreilla.
Se vei aikansa.
Suuri tasapaino ei ole liikkumatonta, se liikkuu.
Pitää horjahtaa hiukan niin se tulee näkyviin
vedestä noustessa, vettä valuen.
Haavikko
lauantai 10. lokakuuta 2009
Mitä näin tänään?
Kuulustelun. Donnerin vähäeleisen elokuvan, jossa kamera liikkuu vähän, mutta kuvaa paljon. Suosittelen. Tosikoille.
perjantai 9. lokakuuta 2009
This is it, the darker side of me.
Aivan mahtavaa huutaa VITTUPERKELEttä työpaikan käytävällä.
Upeaa olla huonokäytöksinen ja vittumainen.
Tältä Pepistä mahtaa tuntua <3
Aamun ajatus
Organisaatio voi palkita työntekijän kolmella tavalla: unohtamalla, syrjäyttämällä tai erottamalla.
Paavo Haavikko
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Mitä ajattelin tänään?
Millaista on rakastuminen?
Kuin astuisi peilitaloon. Näkisi osia itsestään pieninä, toisia suurina. Kahdeksi monistuneena, mutkalla. Pituutta kasvaneena, venyneenä. Kutistuneena. Nauraisi itselleen, omalle kuvalleen. Tuoksuisivat popcornit, toisaalla äänet.
tiistai 6. lokakuuta 2009
I had the feeling of something important and simple, blindingly obvious, like a kiss or a wanting to kiss.
"How long have we got? you said. Not meaning the interval.
Will you stay with me? I said. Not meaning the night.
The rhythms are wrong - the mind runs ahead towards the inevitable end. The heart holds back out of fear. Only the body, only the body, only the body stays true. Poor body, faithful body, that so often must do the work of both head and heart, like an animal made to carry much more than it should."
Winterson
maanantai 5. lokakuuta 2009
Anna Ternheim: To Be Gone
Aivan uskomaton biisi! Mitkä sanat!
Leave the body leave the mind
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind
I just happen to feel so alone
For today for all days to come
I just wanna be wanna be gone
I just wanna be wanna be gone
Leave the quiet leave the night
Leave the quiet leave the night
Broken feelings of dreams out of sight
Pictures in your head at night
For tonight for all nights to come
Erased for good and always gone
Erased for good and always gone
Leave the city leave the cold
Leave the city leave the cold
Young people far too old
Let me cross a very fine line
For today for a lifetime
For today for a lifetime
Leave the body leave the mind
Let me
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind
I just happen to feel so alone
For today for all days to come
For today for all days to come
I just wanna be wanna be gone
Leave the body leave the mind
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind
I just happen to feel so alone
For today for all days to come
I just wanna be wanna be gone
I just wanna be wanna be gone
Leave the quiet leave the night
Leave the quiet leave the night
Broken feelings of dreams out of sight
Pictures in your head at night
For tonight for all nights to come
Erased for good and always gone
Erased for good and always gone
Leave the city leave the cold
Leave the city leave the cold
Young people far too old
Let me cross a very fine line
For today for a lifetime
For today for a lifetime
Leave the body leave the mind
Let me
Leave the body leave the mind
Every promise every place behind
I just happen to feel so alone
For today for all days to come
For today for all days to come
I just wanna be wanna be gone
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Kaarista
Luin Ilona Rauhalan kirjan Kokonaiseksi. Omista lähtökohdistaan Ilona kertoo, kuinka perhe muutti Ruotsiin. Kolmevuotias Ilona opetteli jo Suomessa "sianruotsia" saadakseen nopeasti uusia kavereita. Villi ja estoton tyttö juoksee uppsalalaiselle hiekkalaatikolle ja alkaa puhua keksimäänsä kieltä. Muut lapset kääntyvät, katsovat ja lähtevät pois.
Vanhemmat muistelivat tapahtumaa vitsinä, ja vasta paljon myöhemmin Ilona ymmärsi että tapahtuma oli ollut hänelle traaginen ja traumaattinen.
Tuskin kukaan ihminen selviää lapsuudestaan ilman kolhuja. Pikemminkin kyse lienee siitä, miten pystyy oivaltamaan ja käsittelemään (tiedostamattomia?) lapsuuden kokemuksiaan - kuinka tietoisia valintoja haluaa elämässään tehdä. En usko, että tulevaisuutemme on kirjoitettu lapsuudessa valmiiksi, mutta ihmiset kaipaavat ja tekevät sitä, mikä on heille tuttua.
Leivoin nuorena mielelläni. Sain kuulla olevani hyvä tyttö, kun 80-luvun omakotitalo täyttyi pullantuoksusta. Suorittamalla ja toimimalla sain hyväksyntää, kiitosta, huomiota. Nyt näen selvän kaaren leipovan hyvän tytön ja kolmekymppisen suorittajan välillä.
Aika kirjoittaa ja valita uusi, tietoinen sivujuoni.
Without moving anything
Without moving anything
I want to see
the way this autumn
makes the birds move
- Rekola
I want to see
the way this autumn
makes the birds move
- Rekola
The passenger seat
Why pamper life's complexities when the leather runs smooth on the passenger seat?
-Morrissey
perjantai 2. lokakuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)