Tavalla, jolla ikkuna aukaistaan aamulla, vielä puolipukeissa ja -unessa.
Tavalla, jolla liha putoaa Linnanmäellä.
Tavalla, jolla kauppakeskuksen ostoskärryt työnnetään toisiinsa.
Tavalla, jolla ihmiset kulkevat City-käytävässä ees-taas-taas-taas.
Kovuudella, jolla korkokenkä keihästää syksyn lehden.
Taitavuudella, jolla matkustaja-alus kääntyy satamassa.
Otteella, jolla rakkauskirje pudotetaan postilaatikkoon.
Varmuudella, jolla kevään vihreys nostaa päätään, jatkuvassa liikkeessä, empimättä.
Askeleella, jolla raivataan tie eturiviin Nosturissa.
Joskus myös tavalla, jolla miehet astelevat armeijaan tai tavalla, jolla autokoulussa harjoitellaan taskuparkkia tai mäkilähtöä.
Voimalla, jolla lentokone nousee ja kaikki muuttuu hetkessä tulevaisuudeksi.
Hitaudella, jolla kesäiltana muistellaan ohimennen edellistä kesää.
Uskolla, joka ei ole nähnyt kirkkoa.
Katseella, jolla eläin vaanii liikkumatonta saalista.
Rutiinilla, joka kääntää lehden sivut tai pellot.
Lämmöllä, jolla sytytetään tupakka tai intohimo, katumatta.
Tavalla, jolla kiivetään paikkoihin, joista näkee kauan.
Tavalla, jota annat minun odottaa.
Tavalla, jota en vielä tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti