The Cure – Friday I'm In Love
Jo Stance – Me & You
Skunk Anansie – My Ugly Boy (Benni Benaassi Remix) - Benni Benaassi Remix
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Yöpöydän laatikko
Matkalla uusin Antti Nylen oli jäänyt kotiin, hotellihuoneessa oli vain Uusi testamentti. Ehdottaisin, että raamatuista hotellihuoneissa luovutaan ja tilalle yöpöydän laatikkoon ujutetaan joku seuraavista:
- Darwin: Lajien synty
- Atwood: Herran tarhurit - loistavaa Atwoodia!
- Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet tai kakkososa Halun ja epäluulon esseet
- Saarikoski: Runot
- 100 tarinaa tulipunaisesta kukasta
- Platon: Pidot
- Huovi: Sinisen ketun aamuvoimistelu
lauantai 27. marraskuuta 2010
Hän viittaa kuin omistaisi meren
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Onni on valinta/7
Hyvää tänään:
- Patti Smith: Auguries of Innocence / Viattomuuden tunnusmerkit
- Talven valo. Miten niin synkkää ja pimeää ja angstista? Katsokaa toisin! Pimeässä katse ja maisema heijastuu ikkunaan, heijastaa katseen ja kertautuu.
"Tunnen olevani sellaisten silmien katseiden kohteena joita en näe enkä edes havaitse. Tämä tarkoittaa, että tällä tilaisuudella mahdollisesti vielä muita katsojia. Kun tulee pimeää saatan tuntea tästä ikkunasta tulevan katseen, vaikka en sitä näekään" Lacan
Tässä valossa olen onnellinen. En katso ohi. Te jotka ette ole, hankkikaa koira, hankkikaa kirkasvalolamppu, hankkikaa villasukat!
- Oksasenkatu 11:n minielokuvafestarit: What a scene, what a score, what a show! Ashley ja Kishassa ei tultu kaapista tai hankittu lapsia - naisten välinen seksi oli olemassa sellaisenaan. Uusi (tulo)kulma, uusi konteksti lesbosuhteelle. Toinen naisista kertoo parhaasta seksikokemuksestaan, ensimmäisestä kerrastaan nykyisen kumppanin kanssa, kumppanin ensimmäisestä laukeamisesta. Tähän kiteytyy lesboseksin ydin, parhaimmillaan: Kuinka moni mies pitää parhaana seksikokemuksenaan kertaa, jolloin ei itse saa?
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
"Kaikki on helppoa. Jokainen vastaantulija on ystävä."
Sanomien aamukahvikeskustelussa Anna Kortelainen ja Mikko Rimminen puhuivat Helsingistä, taiteesta ja kirjallisuudesta. Siitä, miten elämme yhteisessä harhassa, että Helsinki olisi suurkaupunki - kuvitelma lienee syntynyt juhaniahomaisissa tunnelmissa, kun maalta tultiin junalla kaupunkiin, juotiin pellot ja takametsät ja palattiin takaisin maalle. Itse asiassa Helsinki on kerho, Kallio on grahamia..
Anna puhui jälleen siitä, miten naiset ovat ottaneet kaupungin haltuun kahviloissa ja tavarataloissa Onervan sanoin: "Kaikki on helppoa. Jokainen vastaantulija on ystävä.". Mietin vain, että kadut ja Kaisaniemi kuuluvat sitten vielä edelleen miehille?
Mikko sanoi hyvin kielen olevan puutteellinen väline todellisuuden mallintamiseen.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Anal Thunder - Takaisin luontoon!
Ihmisen psyko-seksuaalis-sosiaalisessa kehitys alkaa oraalisesta vaiheesta jatkuen anaaliseen vaiheeseen noin 2 - 3-vuotiaana. Nautintoa ei tuotakaan enää pelkästään se, mitä menee sisään, vaan myös se mitä tulee ulos: hallinnan, kontrollin ja pidättämisen tunne alkaa tuottaa mielihyvää: "Minä voin hallita maailmaa!". Itsenäistyminen alkaa ja kehitysvaiheiden kriisien kautta onnekkaimmat päätyvät aikuisen kypsään genitaalivaiheeseen.
***
Laadullinen (teksti)analyysi etenee ominaisuuksien luomisesta ja kategorisoimisesta suhteen ja näkökulman kautta muodostettuun tarinalinjaan.
***
Kun nämä kaksi yhdistetään puhkijyystetyn homokeskustelun kontekstissa, päädyn samanlaiseen ajatukseen kuin Jenny ansiokkaassa kirjoituksessaan: homoudessa ahdistaa eniten anaaliseksi, eli tahraantumisen mahdollisuus homoseksuaalisten "taipumusten" harjoittamisen yhteydessä. En lähde tarkastelemaan anaaliseksiä "luonnollisen", tuottavan seksuaalisuuden näkökulmasta, vaan kulttuurisesti tuotetun kategorian, likaisuuden, kehyksessä.
Sillä liasta ja kakasta nyt on puhuttu, Uudesta Suomesta poistettu Jääskeläisen postaus osui maaliin ja tavoitti kaikki ruskean reiän ritalit. Homoseksuaaleille on tuotettu lopun viime aikojen teksteissä erilaisia ominaisuuksia kuten ei-ehjä, rikkinäinen, häiriöinen, syntinen, saastainen, likainen. Ominaisuuksien tuottaminen on dikotomista - sellaisia me ihmiset olemme ajattelussamme - ominaisuus on jotain suhteessa Toiseen, näiden sanojen ja ominaisuuksien valossa ehjään puhtauteen. Likainen on (ollut) kulttuurisesti lähellä kiellettyä. Kiellettyä taas on lähellä vaaraa. Tämä ajatus on pitänyt liskoaivoilla toimivan ihmiskunnan elossa: likainen on vaarallinen on kiellettyä: punaisia sieniä ei saa syödä.
Puhtautta voi puolustaa hygienialla - se oli loistava argumentti aikoja sitten, jolloin lika todellakin oli vaarallista.
2010-luvulla tilanne on toinen. Likaisuutta voi määritellä myös kulttuurisena ja symbolisena, tuotettuna kategoriana, sillä ei kemiassa ole likaa, on vain ainetta, mahdollisesti väärässä paikassa, esimerkiksi kastiketta kauluksella. Tahrat tai tahraantuneet/likaantuneet asiat eivät sinällään ole inhottavia, vaan likaisuus ja siihen liittyvä inhottavuus on kulttuurisesti opittua ja tuotettua (Kuinka kuulenkaan tässä lauseessa erään vinosti hymyilevän kultakutrin vakuutuksen siitä, että kyllä homoseksuaaliset ihmiset ovat arvokkaita ihmisiä, mutta taipumuksia ei saisi toteuttaa, ts. luopua hallinnasta ja kontrollista.) Likaisuus on symbolista, se määritellään suhteessa oletettuun puhtauteen - ts. homous määritellään suhteessa oletettuun ehjään ja puhtaaseen heteroseksuaalisuuteen. Dikotomisissa luokituksissa, eli elämää ja kulttuuria ylläpitävissä järjestyksissä, lika (eli homous) "sotkee" kuviot, se jää jonnekin pyhän ja profaanin, sallitun ja kielletyn, välille. - tämä on se näkökulma, josta homopuhetta on tuotettu: suhde homoseksuaaleihin on luotu likaisuuden vs. puhtauden näkökulmasta. Puhtaus on seremoniallista ja rituaalista, se liittyy järjestyksen luomiseen, jonka lika rikkoo.
Jos lika on opittua ja symbolista, millä tavoin puhtaus on parempaa kuin epäpuhtaus? Mikä on puhtauden/heteroseksuaalisuuden oikeutus, jos lika ei luonnollisesti tarkoita vaaraa? Tuottaako puhtauden tavoittelu mielihyvää siksi, että olemalla puhdas tulee samalla todistaneeksi itsensä hallinnan?
Puhtautta voi puolustaa hygienialla - se oli loistava argumentti aikoja sitten, jolloin lika todellakin oli vaarallista.
2010-luvulla tilanne on toinen. Likaisuutta voi määritellä myös kulttuurisena ja symbolisena, tuotettuna kategoriana, sillä ei kemiassa ole likaa, on vain ainetta, mahdollisesti väärässä paikassa, esimerkiksi kastiketta kauluksella. Tahrat tai tahraantuneet/likaantuneet asiat eivät sinällään ole inhottavia, vaan likaisuus ja siihen liittyvä inhottavuus on kulttuurisesti opittua ja tuotettua (Kuinka kuulenkaan tässä lauseessa erään vinosti hymyilevän kultakutrin vakuutuksen siitä, että kyllä homoseksuaaliset ihmiset ovat arvokkaita ihmisiä, mutta taipumuksia ei saisi toteuttaa, ts. luopua hallinnasta ja kontrollista.) Likaisuus on symbolista, se määritellään suhteessa oletettuun puhtauteen - ts. homous määritellään suhteessa oletettuun ehjään ja puhtaaseen heteroseksuaalisuuteen. Dikotomisissa luokituksissa, eli elämää ja kulttuuria ylläpitävissä järjestyksissä, lika (eli homous) "sotkee" kuviot, se jää jonnekin pyhän ja profaanin, sallitun ja kielletyn, välille. - tämä on se näkökulma, josta homopuhetta on tuotettu: suhde homoseksuaaleihin on luotu likaisuuden vs. puhtauden näkökulmasta. Puhtaus on seremoniallista ja rituaalista, se liittyy järjestyksen luomiseen, jonka lika rikkoo.
Jos lika on opittua ja symbolista, millä tavoin puhtaus on parempaa kuin epäpuhtaus? Mikä on puhtauden/heteroseksuaalisuuden oikeutus, jos lika ei luonnollisesti tarkoita vaaraa? Tuottaako puhtauden tavoittelu mielihyvää siksi, että olemalla puhdas tulee samalla todistaneeksi itsensä hallinnan?
***
En vaikutu keskustelusta, jossa argumentoinnin taso liikkuu jossain punaisten sienien tasolla. Lian ja homoseksuaalisuuden suhde on minulle yhtä arbitraarinen kuin mikä tahansa luonnosta poimittu ja symbolisen kulttuurin piiriin pakotettu, käsitteellisen ajattelun tasot sotkeva kakkakikkare.
Ajan paljon taksilla, usein lentokentällä. "Mennään kakkoseen" saatan sanoa määränpääksi. Jotkut tajuavat ja hymyilevät peilin kautta takapenkille. 80-luvun kulttiteoksessa, Härkösen Häräntappoaseessa sanotaan: Ihminen on onnellisimmillaan, kun hänen ruumiinaukoistaan tulee jotain ulos tai niihin työnnetään jotain.
Ajan paljon taksilla, usein lentokentällä. "Mennään kakkoseen" saatan sanoa määränpääksi. Jotkut tajuavat ja hymyilevät peilin kautta takapenkille. 80-luvun kulttiteoksessa, Härkösen Häräntappoaseessa sanotaan: Ihminen on onnellisimmillaan, kun hänen ruumiinaukoistaan tulee jotain ulos tai niihin työnnetään jotain.
Kivaa
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Lesbians in Helsinki
Naiset, tehkää itsenne näkyviksi: Lesbians in Helsinki
Alkuperäinen Lesbians in San Fransisco
maanantai 8. marraskuuta 2010
Priden pikkujoulut Kaivohuoneella la 13.11.
Jos haluaa ilmaiseksi känniin, paikalle kannattaa mennä 21-23...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)