Art

Eksyin, mutta löysin vuosisadan.

Kurvin Halloween

Liian nopeasti

Liian nopeasti tässä maailmassa oppii salaamaan,

jättämään väliin: Minun on nälkä.

R. Liehu

@ Mansku

Kaupungin ikuisen erektion illuusio

Vaakatasoon laskeutuminen keskellä kaupunkia? Se ei ole sallittua, sitä tekevät vain juopuneet ja sammuneet, spurgut ja narkkarit, joilla ei ole omaa tilaa. Poikkeustapauksissa, matkan risteyskohdissa sellaista saattaa nähdä lentokentillä tai asemilla. 

Halusin ehdottomasti käydä kokeilemassa Hesarin sponsoroimia päiväunia keskellä kaupunkia, rikkomassa kaupunkitilan ikuisen erektion illuusion. Muhkea nukkumaija peitteli minut, silitti otsatukkaa ja toivotti hyviä päiväunia. Jouset soittivat, kaupunki kantoi, päiväuneksin torin umpeen tiheitä unelmia, jaoin tuntemattomien kaupunkilaisten kanssa jotain hyvin henkilökohtaista.

"Beneath the paving stones - the beach!"

Kallion kirkon kello kumisee kaksitoista, lokit huutavat, porttikongissa haisee, kassissa on muki ja tyyny ja vähän jännittää. Sataa vettä. Puhelin on piipannut osoitteen tuntia aikaisemmin.

Arvaamattoman aamiaisen konsepti on herkullinen: jotkut tyypit järjestävät aamiaisia jossain joillekin, paikalle arvotaan Facebookin kautta toisilleen tuntemattomia ihmisiä.

Hissi vei kerrostalon vintille - taas olin siellä, minne olen aina halunnutkin, Helsingin kattojen päällä! Kuivuvien lakanoiden alle oli laitettu aamupalaa, skumppaa, chilillä maustettua raparperisalaattia, kaikki oli hallista tai torilta. Levysoitin soitti afrikkalaista jazzia jalkapalloilun kunniaksi.

Juttu viehättää minua monesta syystä.

Ensinnäkin siinä kiteytyy jotain baudelairemäistä suurkaupungin henkeä - arvaamaton kohtaaminen vieraiden ihmisten kanssa, vähän kuin poka baarista. Se on kaupunkitilan toisin näkemistä ja kokemista, ajassa ja paikassa leikkimistä. Sosiologit käyttäisivät sanaa flâneur, situationistit sanaa dérive. Tiloja, ihmisiä ja kohtaamisia, jotka anelevat tulla tutkituiksi sattumanvaraisesti, arvaamattomasti.

Paitsi tila, myös sosiaalisesti kohtaaminen oli sattumanvarainen, väliaikainen, liukas - konkreettisesti en jakanut näiden ihmisten kanssa muuta kuin sen hetken. Puhuttiin kaikesta, mutta kukaan ei puhunut suoranaisesti itsestään. Simmelin sanoin "uusi" kaupunki luo uusia sosiaalisia siteitä ja uusia asenteita vieraita ihmisiä kohtaan.

Simmel sanoin näin modernista kaupungista, jolla hän tarkoitti 1900-luvun kaupunkia. Paljonko on muuttunut (lihallisen) kohtaamisen tarve noista vuosista?

Kolmannekseen aamiainen kiinnostaa sosiaalisen median (mitä se on?) uutena ilmiönä: siinä keinuvat kaksi maailma, jossa anonyymistä virtuaalisesta yhteisöllisyydestä tulee jälleen lihallista. Sosiaaliset palvelut luovat ja mahdollistavat uudenlaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja, jotka ovat sekoitus vanhaa ja uutta, anonyymiä ja kollektiivisesti jaettua.

Näin yhdessä ilmiössä limittyvät spatiaalinen, sosiaalinen, virtuaalinen.

Aamupalan jälkeen sade oli loppunut, mutta lokit kirkuivat. Kadut olivat edelleen märkiä. Ne aina ovat.

Voima

Kallio

A niche

Älä pelkää, ei taide ole vaikeaa, osa V

Vappu

Älä pelkää, ei taide ole vaikeaa, osa IV

Älä pelkää, ei taide ole vaikeaa, osa III

@ Semifinalin vessa

Älä pelkää, ei taide ole vaikeaa, osa II

Älä pelkää, ei taide ole vaikeaa

Aleksi 13

Olemassaoloni viettää kohti Helsingin keskustaa.