Saision HOMO!n arvostelussa yhdyn Hesarin taannoiseen arvosteluun. Kolme varttia lyhyempänä esitys olisi lähellä täydellistä vuosikymmenkokemusta.
Yksi katselukerta tuskin riittää, saisiomaiseen tapaan esitys on piilo- ja päällekkäismerkitysten sampo: mitä kertoo ajastamme se, että päähenkilö on asetettu keskeiseen dialogiin psykiatrin kanssa, ovatko jääkiekkoilijoiden gang bang raiskaukset jollekin vielä 2010-luvulla tuntemattomia, miksi kukko kiekuu kolmesti, miksi tietyissä kohdissa huudetaan kovaan ääneen jne.
Kiinnostavaa on "naisnäkökulman" "puute", miksi tarina on kerrottu miesten kautta - toisaalta, homomiesten yhteiskunnallisen aseman muutos on historiassa ottanut muotoja, jotka sopivat paremmin teatterin lavalle. Kiinnostavaa on myös, missä kohdassa hetero vs. homoyleisö nauraa.
Yksi katselukerta tuskin riittää, saisiomaiseen tapaan esitys on piilo- ja päällekkäismerkitysten sampo: mitä kertoo ajastamme se, että päähenkilö on asetettu keskeiseen dialogiin psykiatrin kanssa, ovatko jääkiekkoilijoiden gang bang raiskaukset jollekin vielä 2010-luvulla tuntemattomia, miksi kukko kiekuu kolmesti, miksi tietyissä kohdissa huudetaan kovaan ääneen jne.
Kiinnostavaa on "naisnäkökulman" "puute", miksi tarina on kerrottu miesten kautta - toisaalta, homomiesten yhteiskunnallisen aseman muutos on historiassa ottanut muotoja, jotka sopivat paremmin teatterin lavalle. Kiinnostavaa on myös, missä kohdassa hetero vs. homoyleisö nauraa.
Toi kuulutus on viime aikoina muuttunut. Nykyään se on "Saavumme Helsingin päärautatieasemalle". "Saavumme Helsinkiin" oli jotenkin kivempi, mutta onhan Pasilakin Helsinkiä...T. Margo
VastaaPoista