Pitkästä aikaa ohentuneessa Hesarissa on ollut luettavaa; joulukuun sunnuntaisin ilmestynyt sarja suomalaisista luokkakuvista (niin ja torstain 22.12.2011 Hesarissa oli katseltavaa!).
Vaikka luokka edelleen periytyy, se myös liukuu molempiin suuntiin eri tavalla kuin ennen. HS-raadin (koulutetut) jäsenet tuovat puheissaan esille koulutuksen merkityksen, mutta jotkut viisaat ottavat huomioon myös perityn elämänlaadun: taipumus käyttää kulttuuri- ja terveyspalveluita, tapa olla ja elää, mahdollisuus ponnistaa sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta ja ennen kaikkea verkostoista. Uudessa maailmanjärjestyksessä samalla tulo- tai koulutustasolla olevat ihmiset voivat joko tilastojen valossa tai omasta mielestään kuulua varsin erilaisiin luokkiin ja aatteisiin. Ei siis ihme, että suvun nouseva tai laskeva tähti päätyy räpiköimään: kumpi on helpompaa, olla suvun ensimmäinen maisteri, vai akateemisen suvun ensimmäinen duunari?
Brändien kanssa työskentelevänä seuraan päivittäin sitä performanssia, jolla luokkatietoisuutta rakennetaan ja pidetään pystyssä. Sääli ettei yksikään brändikäsilaukku riitä peittämään monen polven pirtinhajua.
Aiheesta lisää mainioissa Katariina Järvisen kirjoissa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa sekä Vapaa nainen törmää todellisuuteen sekä Jani Erolan Luokaton Suomi? ja syksyinen Kahman väitös Yhteiskuntaluokka ja maku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti