"Jotain surullista tässä kaikessa. Jotain surullista tässä
tervehenkisyydessä, työpaikkojen lenkkiporukoissa, loppuunmyydyissä
maratoneissa, kahdensadan lenkkitossuissa, maaliin saapuneille
jaettavissa palautumispusseissa. Jotain surullista, ei mahda mitään."
Image 8/2009 / Itkonen / Juoksuaika
Minäkin juoksen, juoksentelen, juossen. Syksyni ovat aina tuoksuneet avatulle puuväripakkaukselle; tämä syksy on kuulostanut huohotukselle, tummunut edellä keinuvien Asicsien heijastintehosteiden valossa. Juoksen, joka viikko pidemmän matkan, yllättävän - tai surullisen - kevyesti, näen heijastuksia niistä kirkkaista hetkistä, joista maratoonarit puhuvat.
Tällä viikolla syttyivät pururadan rautaiset, hikiset auringot.
"Surullista. Jotain surullista tässä kaikessa, en pääse
eroon ajatuksesta. Muutama tuttu käy taas juoksemassa Tukholman
maratonin. Toiset aikovat parantaa ennätystään elokuussa Helsingissä.
Koko keskiluokka juoksee kalliissa tamineissa kuolemaa karkuun, treenaa
pysyäkseen uraputkessa, karkottaa ahdistusta kintereiltään."
aika synkkä tai nihilistinen näkemys juoksemisen motiiveista. Ai että se ei voisikaan olla vain KIVAA? Että kukaan ei nykyään juokse vain huvikseen?
VastaaPoistaOsuu varmaan osittain oikeaan, sen verran luokkatietoista (?) ja tavoitehakuista liikkumista tuosta on tullut, tai sellaisena se halutaan julkisuudessa nähdä.
On varmaan kuitenkin aina ollut ja aina oleva niitä sunnuntaijuoksijoita, lönkyttelijöitä, ei- tavoitteellisia. Niitä, jotka silkasta elämisen riemusta pinkaisevat polulla raviin:)
Ehkä heistä pitäisi puhua enemmän, näistä(kin) maan hiljaisista, joilla ei ole kiire mihinkään.
ainoa surullisuus tulee juoksemisen pakosta, siitä, että paikat hajoilevat ja välineet ylikorostuvat. Toisaalta, kun kunto nousee, askelkin kevenee. Se voi olla entiselle rapakuntoiselle ahaa-elämys.
VastaaPoistaVarmaan enemmän voisi kyllä puhua lenkkeilyharrastuksen ilosta ja eri nyasseista. Noin itsessään on vaikea nähdä mitään pahaa siinä, että ihminen tutustuu omaan ruumiiseensa vaikka sitten lenkkipolulla.
Ahdistuksen karkoittajana juoksu on sentään suositeltavampaa kuin ostettavat kemikaalit?! Liikunta voi myös auttaa kestämään ahdistusta paremmin. En ihan seuraa nyt Itkosen pointtia tässä..mitä hän haikailee?
Hei "anonyymi"
VastaaPoistaKumman kirjoitus on nihilistinen, minun vai Itkosen? Luitko koko jutun?