The shoe that fits one person pinches another

Opintojen alussa, johtamisen peruskurssilla, kaikki tekivät testin, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin. (En nyt jaksa keskustella siitä, mitä mieltä ylipäätään olen ko. testistä…)

Edustin ryhmän introverttiä - olisin kovasti halunnut olla jotain muuta, mutta käppyrä osoitti taivaisiin i:n kohdalla. No can do.

Tuli ryhmän ensimmäinen tapaaminen. Kukaan ns. ekstroverteistä ei puhunut mitään, kukaan ei aloittanut keskustelua tai hoitanut smalltalk-osuutta. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes käärin hihat ja aloin organisoida tehtävää.

Tämä on ollut tärkeä oivaltamisen hetki, jonka päälle on ollut helppo kasata ymmärrystä niin omasta kuin muiden tavasta olla vuorovaikutuksessa ympäristön ja toisten ihmisten kanssa, varsinkin työelämässä.

Why the world needs introverts

Yli 10 vuotta myöhemmin tehdyt psykologiset testit piirtävät hyvin erilaisen kuvan persoonan näkyvästä puolesta, vaikka syvimmät piiteet pysyvätkin samoina.

Nyt! Nyt!

Tämä soi nyt, kevään myötä nais- ja musiikkimaku on muuttunut kepeämmäksi ;)

Eva Dahlgren – Snö
erityisesti Eva Dahlgren – Bob Hund

Tapahtuu niin paljon, koitan petrata ja päästä kirjoittamaan useammin, ajatusten määrä ei ole vähentynyt, mutta siihen käytettävissä oleva aika kyllä. Sanojen tehtävä on edelleen vahvistaa olemassaoloamme.

"Havuja, prkl!"

Helsinki priden 2012 loistava, mahtava teema on julkaistu: tila

Tiloilla ja paikoilla on ollut keskeinen merkitys homohistoriassa, ne ovat suorastaan mahdollistaneet lajin säilymisen. Tästä lisää jatkossa... 

Mitä ajattelin tänään

Joel Haahtela sanoo Traumbachissa, ettei kukaan ole sattumalta turvassa.

Sitä ajattelin tänään.
Suuria päätöksiä ja valintoja. Rusinoita pullasta.

20 sek x 10 sek x 20

Jos päivän treeni kestää 10 minuuttia, niin mennäänkö silloin kovaa?

Ihana Tinttu puhuu kauniisti köysistä!

Talvipuutarhaan

Lapsena Talvipuutarha oli ainainen Helsingin vierailun kohde, kyllästymiseen asti.

20 vuotta myöhemmin rakennus on remontoitu, pienempi ja suoraviivaisempi kuin lapsena - ja kuin suunniteltu treffeille päivinä, jolloin kesä on vielä pelkkä aavistus.

Omat eväät ja viltit mukaan!

Scandinavian Music Group – Talvipuutarhaan

Martin Parr: Think of Finland

Hienointa, hauskinta ja kiteytyneintä ilmaisua, jota olen pitkään aikaan nähnyt: Martin Parr uudessa galleria Laboratoryssa (Erottaja 9 B, Desig Forumin ja Kakkugallerian sisäpihalla). Näyttelyä buffattiin Hesarin kokosivulla lauantaina 11.2.2012. Taiteilija, jota ilmiselvästi ei ahdista - ihanaa!

Näyttelyssä liikutaan tarkan näkemisen alueella. Näennäisesti kuvattuna on kliseisiä esityksiä Suomesta ja suomalaisista - nakkeja ja naistentansseja, aivan kuin aseteltuja. Silti kyky nähdä epätavallista tavallisessa on monella, mutta kyky nähdä ja samalla ymmärtää tarkasti on harvalla.

Vieressä istunut vanha mies ihmetteli, miten kukaan on voinut kiinnostua nakeista. Mutta onko mikään niin hieno maisema kuin ruoka, päivittäin sosio-spatiaalinen asetelma lautasella!

Menkää! Nähkää se, minkä yli Parr jo näkee, se mikä on rajattu kuvan ulkopuolelle.

Miten kaartuvat taivaat ja demokratia ja suunnitelmat!

Suurmiesten sarja jatkui vihreäteemaisella Haavistolla: fenkolisalaattia, kaneli-kardemumma maustettua palsternakkaa ja kvinoa-aprikoosi-persiljahässäkkää, punajuurisuklaakakkua, puhetta lapsista, suhteista ja Suomen tilanteesta.

Taustalla uusin kotiutus, Eija Kylliäisen Suunnitelma.

Helmikuun kova valo

Tammikuun mitat - woah!

16 kg x  4 liikettä x 45 sek x 10 sarjaa ilman palautuksia!

Tekniikkaharjoituksia 48 kilon hiekkasäkillä!

Hain kellarista farkut, jotka mahtuivat viimeksi 2007 päälle.

Juoksen tänä vuonna puolikkaan, jossain vaiheessa. Ihan sama meneekö yli vai alle 2 tuntia, juoksen 20 kilometriä putkeen.

***

Aikoinaan ajattelin, että paluu liikkuvaisempaan elämäntapaan on seuraava iso haaste ja projekti valmistumisen ja työelämän vakiintumisen jälkeen. Nyt voin jo ajatella, että taas onnistuin, tässäkin!

K-junassa kysyttiin, lähtisikö "Tiina Lillak" yö-Mäkkärille. Älä mee niin kovaa, se huusi asemalta perään.

Haaveisto

Haaveisto (haaveyksikkö): Haaveiden suurin yhtymä, joukko-osasto. Haaveisto jakaantuu edelleen toiveisiin, unelmiin, joskus visioihin tai fantasioihin. Toisinaan voi myös särkyä tai vaikuttaa epärealistiselta. Haaveiston komentajana toimii Arvo. Liittyy usein tavoitteisiin, nuoruuteen, parempaan maailmaan, salaisuuksiin tai purjehtimiseen. 

"Hän joka kotona odottaa"

Oho, lipsahti!

***

Tulin äsken treeneistä. Kuuntelin sivusta, kun osa porukasta - niistä, joiden seurassa tunnen oloni aina ulkopuoliseksi - vitsaili siitä, millainen Haaviston Suomi olisi.

Silloin taas muistin, miksi äänestän ja marssin. 

Mietin miltä mahtaisia tuntua elää elämää, jossa valmistellaan, silitellään ja ruokitaan rakenteita, joita ei koskaan tarvitse kyseenalaistaa. Odotellaan vaan.

(Äänestys) päivän ajatus

"Vain toinen voisi kirjoittaa minun romaanini"

Barthes

Lause on Tommi Melenderin kirjan Lohtu alkusivuilta - hieno, hieno, hieno kirja. Tämän tyylisten kirjojen kirjoittajilla on yleensä kihara tukka, mutta olkoon Tommi poikkeus.

Kirja on kaikille, joita kakkonen kiinnostaa, heille joita kiinnostaa peilit, toiseus, toiset ja The Significant Other, ylipäätään kaikki vieressä, sivussa ja ohessa oleva ja tapahtuva.

Näin presidentinvaalien alla mieleen jäi pyörimään lause, kuinka olemme sairastuneet toivoon: alituiseen, jumittavaan mielitekoon, jossa huomenna on aina paremmin.

Ei ole, loputon toivo lienee mahdollista, mutta ei kasvu.

ei voi ihmisellä olla näin kaunista leukaa!

Vapaus, ihra ja biceps brachii

Olen törmännyt uudenlaiseen esteeseen, jonka olemassaolosta en tiennyt aikaisemmin mitään!

Olen siis harrastanut kuulaa muutaman kuukauden, ja todennut että laji sopii minulle mainiosti. Juoksemalla en pärjää, mutta voimaa vaativissa liikkeissä olen hyvä. Tunnen suurta mielihyvää siitä, että treenaan yhtä isoilla kuulilla kuin pienet miehet, että saan minuutissa enemmän tempauksia aikaiseksi. Iltaisin peiton alla tunnustelen vähitellen hahmottuvaa pitkää reisilihasta, se alkaa jo erottua. 

Enemmän tai vähemmän leikilläni olen miettinyt, alkaisinko harrastaa lajia tavoiteellisemmin. Kolmekymppiseksi asti treenasin koko ikäni, tiedän mitä on harjoitella pitkäjänteisesti, vuosi toisensa perään ja kuluttaa siihen kaikki aika ja raha. Kertoessani suunnitelmista siihen on vastattu hersyvällä naurulla - en vieläkään tiedä miksi  - tai kauhulla: "Ei, älä nyt vaan ala mitään lihaksia kasvattamaan!"

Yksi uusi naisena olemisen raja on tullut vastaan. 

Nainen voi siis olla läski, se on yhtäältä tavallista, toisaalta edelleen tabu. Nainen voi myös olla draama queen, todellinen bitch, paiskoa ovia ja nakella niskoja. Tällainenkin kuuluu naisten kategoriaan: "Sillä on varmaan menkat alkamassa". Parasta olisi, jos nainen olisi naisellisella tavalla laiha ja timmi, eli sopivista paikoista treenattu - liiallinen haba hämmentää.

Samalla tavoin kuin hento ja naismainen mies on uhka toiselle miehelle - hän rikkoo jär-jes-tyk-sen - reilusti lihaksikas  (ei timmi, treenattu tai hyvännäköinen, vaan nimenomaan lihaksikas) nainen on uhka naiskategorialle. Feminiininen maskuliinisuus [sic!] tuottaa vaivaantunutta visuaalisuutta, jota on vaikea "lukea".

No, helmikuussa venytetään monia rajoja: samana viikonloppuna Helsinki Burlesque festarit ja kuulatekniikkakurssi. Hikeä, glitteriä ja kuolaa!

Mokkapaloista ja patriarkoista

Siskot, laskekaa Butlerinne ja manifestinne käsistänne. Antakaa Atwoodin levätä.

Laura Gustafssonin Huorasatu on tehty sekoittamalla löysin rantein samassa pussissa mm. huorien jumalattaria, vegaaneja, Grimmin veljesten rakenteita ja lsd:tä. Ja sodan jumala, sehän ei ehtinyt paikalle kun tuli kiire Afganistaniin. Muahahhah.

"Sadut ovat melko lyhyitä, juoneltaan selkeitä mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne. Joitain yleisiä satujen teemoja ovat lähteminen, matka, päähenkilössä tapahtuva muutos ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan. Saduissa on usein tarunomaisia hahmoja, kuten keijuja, peikkoja, haltijoita, lohikäärmeitä tai jättiläisiä." (Wikipedia)

Laura Gustafsson Prosak-klubilla 21.2.

Joulukuun mitta

Ostin tänään uusia Goretex-lenkkareita, ja myyjä kysyi paljonko juoksen.
8 kilometriä, kaksi kertaa viikossa, vastasin.

Illalla puut kumarsivat myrskyisää kunniakujaa.

Coldplay – Viva La Vida

"Heillä on sukuhistoria, he tietävät paikkansa."

Pitkästä aikaa ohentuneessa Hesarissa on ollut luettavaa; joulukuun sunnuntaisin ilmestynyt sarja suomalaisista luokkakuvista (niin ja torstain 22.12.2011 Hesarissa oli katseltavaa!).

Vaikka luokka edelleen periytyy, se myös liukuu molempiin suuntiin eri tavalla kuin ennen. HS-raadin (koulutetut) jäsenet tuovat puheissaan esille koulutuksen merkityksen, mutta jotkut viisaat ottavat huomioon myös perityn elämänlaadun: taipumus käyttää kulttuuri- ja terveyspalveluita, tapa olla ja elää, mahdollisuus ponnistaa sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta ja ennen kaikkea verkostoista. Uudessa maailmanjärjestyksessä samalla tulo- tai koulutustasolla olevat ihmiset voivat joko tilastojen valossa tai omasta mielestään kuulua varsin erilaisiin luokkiin ja aatteisiin. Ei siis ihme, että suvun nouseva tai laskeva tähti päätyy räpiköimään: kumpi on helpompaa, olla suvun ensimmäinen maisteri, vai akateemisen suvun ensimmäinen duunari? 

Brändien kanssa työskentelevänä seuraan päivittäin sitä performanssia, jolla luokkatietoisuutta rakennetaan ja pidetään pystyssä. Sääli ettei yksikään brändikäsilaukku riitä peittämään monen polven pirtinhajua.

Aiheesta lisää mainioissa Katariina Järvisen kirjoissa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa sekä Vapaa nainen törmää todellisuuteen sekä Jani Erolan Luokaton Suomi? ja syksyinen Kahman väitös Yhteiskuntaluokka ja maku

"Minä en ole tyhjä, minä olen avoin."

En tiedä miksi vasta nyt löysin Tomas Tranströmerin, vasta Nobel-palkinnon myötä.

Tiiviin ja syvän, mutta avautuvan tekstin ystäville! Loma pelastettu.

***

HISTORIASTA
...

V

Maastossa lähellä asutusta
on jo kuukausia lojunut jonkun jättämä tapahtumatäyteinen
sanomalehti.
Se kääntyy päivin öin sateessa ja auringossa, on muuttumassa
taimeksi, kaalinkeräksi, on yhtymässä maahan.
Niin kuin muistoista vähitellen tulee osa itseä.


teoksesta Soinnut, jäljet (1996)