sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Lisää piparia!
Ihana viikonloppu, hienot esitelmät Hanna Arendtin ja Simone Weilin rakkauskäsityksistä. Muitakin hienoja esityksiä, jotka osoittivat korkeaa lukeneisuutta, mutta esitelmän pitäminen paperista lukien tai pöydänkantta tuijottaen ei mene edes humanistilta läpi.
Loppuilta lesbojen sorminäppäryyttä vaativissa tehtävissä:
perjantai 27. marraskuuta 2009
Requiem aeternam
PÖLYSTÄ JA VÄREISTÄ TULEVAT UUDET PERHOSET
mutta meidät pannaan multaan niin kuin murtuneet luut takaisin sijoilleen
jossakin myrskyssä ja hämärässä lipovat laineet vastasyntyneitä
saaria kuin leijona pentujaan
sanat ottavat ensimmäisiä askeleitaan sivujen valkeassa pimeydessä
jossa ei varjoa ole ei tilaa etäisyyttä
kunnes syntyy jotain aivan uutta koordinaatit revontulet jokin yö
ja tähdet putoavat hopeisten vasaroiden lyönnit syvän unen läpi
seinät koskettavat sormia ja mahla kohisee vaahteran ikiaikaisessa
sydämessä
kerranhan meidän jo piti tulla yhteen meidän lasten meidän
vanhempien veren punaiset mansikat ojentavat kätensä
ja kurjenpolvet ovat kummasti vaiti
hiekkasärkät ovat tässä niin kuin valkea hiekka muistaisi paratiisin
jokien solinaa yksinäiset muurahaiset eksyvät tuuleen rannoilla
neilikat puhkeavat liekkeihin
jokin palaa vääjäämättömästi yö heittäytyy nummien lämpimään
syliin ja lähimmät tähtikuviot taittuvat hänen hiuksissaan
muistohetki täynnä muinaisten koskien kohinaa simpukoiden ja
mehiläisten unta siellä synkkien muurien takana
jos jokin alkaakin uudelleen kaikki palaa syvällä syvällä hiilet
kalpenevat ja kivettyvät suonet
ja kun on aika nousta ei tuhka päästä meidän käsiämme irti
siipisulkiin jäätyy lähteiden usva
mistä eksyy lapsen hymy kuninkaan linnaan mistä ottaa apila tuo
nelilehtinen onni rohkeuden kasvaa täällä korkeiden pylväiden
alla
kun koivujen mustat kuviotkin väsyvät ja lehtien vihreä lento
ennen kuin savi tulee saveksi ja verinen lieju valuu maahan takaisin
ei ei kukaan missään tarvitse teidän historiaanne teidän loppujanne
ja alkujanne
rauha pelkkä rauha meduusoille ja teerenmunille rauha
muurahaisten suhiseville poluille rauha paratiisilinnuille ja
neidonhiuspuulle rauha taivaalle rauha sinulle taivaanvuohen
lento
rauha omenoille päärynöille luumuille aprikooseille appelsiineille
villiruusuille ratavartijan mökin seinustalla Requiem
Requiem aeternam
Kaplinski
mutta meidät pannaan multaan niin kuin murtuneet luut takaisin sijoilleen
jossakin myrskyssä ja hämärässä lipovat laineet vastasyntyneitä
saaria kuin leijona pentujaan
sanat ottavat ensimmäisiä askeleitaan sivujen valkeassa pimeydessä
jossa ei varjoa ole ei tilaa etäisyyttä
kunnes syntyy jotain aivan uutta koordinaatit revontulet jokin yö
ja tähdet putoavat hopeisten vasaroiden lyönnit syvän unen läpi
seinät koskettavat sormia ja mahla kohisee vaahteran ikiaikaisessa
sydämessä
kerranhan meidän jo piti tulla yhteen meidän lasten meidän
vanhempien veren punaiset mansikat ojentavat kätensä
ja kurjenpolvet ovat kummasti vaiti
hiekkasärkät ovat tässä niin kuin valkea hiekka muistaisi paratiisin
jokien solinaa yksinäiset muurahaiset eksyvät tuuleen rannoilla
neilikat puhkeavat liekkeihin
jokin palaa vääjäämättömästi yö heittäytyy nummien lämpimään
syliin ja lähimmät tähtikuviot taittuvat hänen hiuksissaan
muistohetki täynnä muinaisten koskien kohinaa simpukoiden ja
mehiläisten unta siellä synkkien muurien takana
jos jokin alkaakin uudelleen kaikki palaa syvällä syvällä hiilet
kalpenevat ja kivettyvät suonet
ja kun on aika nousta ei tuhka päästä meidän käsiämme irti
siipisulkiin jäätyy lähteiden usva
mistä eksyy lapsen hymy kuninkaan linnaan mistä ottaa apila tuo
nelilehtinen onni rohkeuden kasvaa täällä korkeiden pylväiden
alla
kun koivujen mustat kuviotkin väsyvät ja lehtien vihreä lento
ennen kuin savi tulee saveksi ja verinen lieju valuu maahan takaisin
ei ei kukaan missään tarvitse teidän historiaanne teidän loppujanne
ja alkujanne
rauha pelkkä rauha meduusoille ja teerenmunille rauha
muurahaisten suhiseville poluille rauha paratiisilinnuille ja
neidonhiuspuulle rauha taivaalle rauha sinulle taivaanvuohen
lento
rauha omenoille päärynöille luumuille aprikooseille appelsiineille
villiruusuille ratavartijan mökin seinustalla Requiem
Requiem aeternam
Kaplinski
Minun Helsinkini
What a day! Jakkupuvussa 8 tuntia raporttia, kotimatkalla maitoa, leipää, lävistys, vessapaperia ja pari kaljaa. Lävistäjän kanssa keskustelin fistauksesta.
Minun Helsinkini.
Rakkauden paikka on kielellä
"Oikeastaan en ymmärrä muuta että rakkauden paikka on kielellä. Äiti on sanonut että rakkaus on sydämessä ja yhteen aikaan uskoin niin, mutta Isoäiti tietää luonnollisesti parhaiten. Oikeastaan sen kyllä käsittää kun ajattelee eläimiä paratiisissa. Sillä kielellähän ne maistoivat hedelmiä joita tarjosivat toisilleen, kielellä ne nuolivat toistensa kasvoja ja kaulaa kun tahtoivat osoittaa miten paljon pitivät toisistaan, ja kielellä ne kuiskailivat lempinimiä toistensa korvaan."
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Rakkauden merkit ja metaforat!
RAKKAUDEN MERKIT JA METAFORAT
EMOTICON: NYKYTEKNOLOGIA, SOSIAALISUUS JA TAIDE
Semiotiikan X Oscarin päivän seminaari
lauantaina 28.11.2009, klo 10.00–17.30, Tieteiden talo, Helsinki
Järjestäjä: Suomen semiotiikan seura
10.00–12.15 Seminaarin avaus, pj. Eero Tarasti (sali 104)
EERO TARASTI
Oscar-palkinnon jako
HARRI VEIVO: “‘Muoto on vakaa kuin epätoivoisen askel, kun hän herkeää horjumasta ja käy eteenpäin’ –Taiteen välttämättömyydestä semiotiikalle”.
EERO TARASTI: Varieties of Subjectivity or the Basic ’Semiotic Square’ of Our Existence and What Can Be Derived From It?
STEFAN BIABIANY: Interim Thoughts about Existential Semiotics
12.15–13.00 Lounas
13.00–15.00 Rakkauden merkit ja metaforat, pj. Harri Veivo (sali 309)
LEENA MÄKELÄ-MARTTINEN: Hänen ihonsa silkillä kudon maailmani ehjäksi.
Rakkauden merkit ja metaforat Kari Hotakaisen proosassa
MAIJA PIETIKÄINEN: Rakkaus, valta ja väkivalta – Hannah Arendtin ja Simone Weilin filosofian äärellä
MARJO SUOMINEN: Etsimässä rakkauden merkkejä ja sanomaa Händelin oopperasta Giulio Cesare in Egitto
GRISELL MACDONEL: An Existential Semiotic Approach to Musical Performance: Subjectivity in Art Music Performance
Emoticon: nykyteknologia, sosiaalisuus ja taide, pj. Merja Bauters (sali 104)
KRISTIAN BANKOV: Culture of Erudition VS Culture of Navigation
VESA MATTEO PILUDU: Technosacrifices and Technomyths: Technology’s Uses and Meanings in Tero Saarisen’s Coreography “Hunt” and Einojuhani Rautavaara’s Opera “The Myth of Sampo – Sammon ryöstö”.
ANTTI SILVAST: Tekniikka ja riskit sosiosemioottisessa viitekehyksessä
ALTTI KUUSAMO: Nauru tulkinnan teknologialle: piirrokset tai kaaviot taideteoksen tulkintana
15.00–15.30 Kahvitauko
15.30–17.30 Rakkauden merkit ja metaforat, pj. Leena Mäkelä-Marttinen (sali 104)
VESA MATTEO PILUDU: Eros and Thanatos: A semiotic analysis of different interpretations of the Story of Judith in Italian, Dutch and Austrian visual art.
PÄRTTYLI RINNE: Alustavia huomioita Immanuel Kantin rakkauden filosofiasta
OTTO LEHTO: Rakkaus ja laki (luonnon ja ihmisen)
AHTI-VEIKKO PIETARINEN: Mitä ‘Evolutiivinen rakkaus’ sanoo?
Seminaarin päätös
****
Seksuaalioikeudet
Perjantaina valtakunnallisen Setan 35-vuotisjuhlat mamassa.
Seksuaalioikeudet
1. Oikeus seksuaaliseen vapauteen. Seksuaalinen vapaus sisältää yksilöiden mahdollisuuden ilmaista seksuaalisuuttaan täydesti. Se sulkee kuitenkin pois seksuaalisen väkivallan, hyväksikäytön ja riiston kaikissa tilanteissa koko elämän ajan.
2. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, seksuaaliseen loukkaamattomuuteen ja fyysiseen turvallisuuteen. Tämä oikeus sisältää mahdollisuuden tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta seksuaalielämästä oman henkilökohtaisen ja sosiaalisen etiikan mukaisesti. Siihen sisältyy myös oman kehomme hallinta ja nautinto vapaana kidutuksesta, silpomisesta ja kaikesta väkivallasta.
3. Oikeus seksuaaliseen yksityisyyteen. Tähän sisältyy oikeus tehdä yksilöllisiä päätöksiä ja käyttäytyä yksilöllisesti intiimeissä suhteissa siten, että se ei loukkaa muiden seksuaalisia oikeuksia.
4. Oikeus seksuaaliseen tasa-arvoisuuteen. Tämä tarkoittaa vapautta kaikesta syrjinnästä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, rodusta, sosiaaliluokasta, uskonnosta ja fyysisestä tai psyykkisestä vammaisuudesta.
5. Oikeus seksuaaliseen mielihyvään. Seksuaalinen mielihyvä, mukaan lukien itsetyydytys, on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde.
6. Oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun. Seksuaalinen ilmaisu on enemmän kuin eroottista mielihyvää ja seksuaalista toimintaa. Yksilöillä on oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan kommunikoimalla, koskettamalla, tunteiden ilmaisulla ja rakkaudella.
7. Oikeus vapaaseen seksuaaliseen liittymiseen. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta mennä tai olla menemättä naimisiin, mahdollisuutta erota ja mahdollisuutta solmia muunlaisia vastuullisia seksuaalisia suhteita.
8. Oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia lisääntymisvalintoja. Tämä sisältää oikeuden päättää siitä, hankkiiko lapsia vaiko ei, päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta sekä oikeuden kattaviin ehkäisyvalintoihin.
9. Oikeus seksuaalisuutta koskevaan tieteellisesti tutkittuun tietoon. Tämä oikeus sisältää periaatteen, että seksuaalisuutta koskevat tiedot tuotetaan riippumattoman ja tieteellisesti eettisen tutkimusprosessin avulla, ja että tätä tietoa jaetaan sopivilla tavoilla yhteiskunnan kaikille tahoille.
10. Oikeus monipuoliseen seksuaalisuuta koskevaan opetukseen. Tämä on elämän pituinen prosessi syntymästä läpi elämänkaaren, ja sen tulisi koskea yhteiskunnan kaikkia instituutioita.
11. Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin. Seksuaaliterveyspalveluiden tulisi olla käytettävissä kaikissa seksuaalisuuteen liittyvissä huolenaiheissa, ongelmissa ja toimintahäiriöissä niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Oma brändi
Suomalainen strateginen markkinointiosaaminen on ohutta. Täällä tyydytään mainokseen, jonka Hasan heittää hihasta pöydälle, ja sanotaan että "just tällaista me toivottiin, vihreetä kun meidän logokin on vihreä".
Markkinointi jää operatiivisen tason puuhasteluksi, kun myynti, markkinointi ja johto eivät tiedä toistensa tekemisistä.
Markkinoinnin strateginen kumppani voi pahimmassa(?) tapauksessa olla mainos- tai mediatoimisto, jonka hallussa on kyllä leiskat, tikkerit, java ja google, mutta jolla ei välttämättä ole minkäänlaista strategista otetta asiakkaan bisneksestä.
Markkinointitutkimus saatetaan nähdä markkinointitoimenpiteenä, eikä kampanjatestauksen yhteydessä kysyä mainoksesta mitään negatiivista - ja koska ihmiset vastaavat siihen, mitä niiltä kysytään, tuloksista saadaan halutunlaisia. Jos kuluttajat eivät ole ymmärtäneet tutkittua mainosta "oikein" ja ad:t ovat presiksessä paikalla, vika on kuluttajissa ja pitää sanat asetella varovasti. Been there, done that.
Toki on myös firmoja, joissa markkinointi otetaan vakavasti.
Ja koska edelleen eletään brändien aikaa, aion jatkossa hioa omaa brändiäni sloganilla kuluttajaymmärryksestä strategiseen markkinointiin. Ami ei tee mulle mainosta, koska markkinointia johdetaan kulmahuoneesta, eikä mainostoimiston "luovasta" neukkarista.
perjantai 20. marraskuuta 2009
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Odotan aamua
Kun nukut, olen yksin, omillani.
Ujo pimeys uteliaiden katulamppujen ympärillä.
Odotan aamua, sinua, kevyttä valoa.
Ujo pimeys uteliaiden katulamppujen ympärillä.
Odotan aamua, sinua, kevyttä valoa.
maanantai 16. marraskuuta 2009
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
When we are tired
Uupunut nainen oli todella loistava!
Kirja ei kuvaa asiakkaan, vaan pikemminkin psykiatrin uupumusta prosessissa, jonka aikana asiakas luopuu rooleistaan, alkaa elää ja tuntea.
When we are tired, we are attacked by ideas we conquered long ago.
Nietzsche
lauantai 14. marraskuuta 2009
Mitä ajattelin tänään?
Ihminen rakastuu omiin käyttämättömiin ja tuntemattomiin persoonallisuuden osiinsa ja kutsuu sitä rakastumiseksi.
Riippuvuus pitää suhdetta tasapainoisesti turvallisessa epätasapainossa.
torstai 12. marraskuuta 2009
Arjesta ja hinnoista
Olen kuin myyrä, juna kuin musta käytävä kodin ja työpaikan välillä. Pimeät aamut, pimeät illat, aurinkoa vain keksipaketin kyljessä.
Mutta en valita, en vaikka uuden työpaikan myötä siirtyminen kvantista kvaliin on ollut vaikeampaa kuin kuvittelin. Kvalissa tehdään töitä persoonalla, jonka kvantissa voi piilottaa taulukkojen ja kaavojen taakse. Saan tehdä töitä kokeneiden ja väitelleiden ihmisten sekä Suomen hienoimpien brändien kanssa. Ja olen paikassa, jonne halusin; en paikassa, jonne satuin pääsemään. En elä arkea, jota pitää sietää tai jonka kanssa pitää kituuttaa - nämä ovat olleet valintojani - miten hinnoittelen itseni, osaamiseni, rakkauteni, aikani.
I remind me a lot of myself. I'm pleased.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Tässä juoksemme
Tässä juoksemme
viha ja minä
kiinnikasvaneina
mahdoton meitä on erottaa.
Kun kaikki hylkäsivät minut
viha ei
se piti hengissä – ei mikään rakkaus!
Varjelen vihaani kuin parasta ystävää
kun paras ystävä luikki
sivukatuja pakoon
maailma peitti silmänsä
ohikulkija kulki ohi kuin varjo.
Viha odotti porttikäytävässä
ojensi kätensä
laski saatavat pennilleen.
Niitä minä kuljen karhuamassa
tässä juoksupoikien
maailmassa.
Arja Tiainen
viha ja minä
kiinnikasvaneina
mahdoton meitä on erottaa.
Kun kaikki hylkäsivät minut
viha ei
se piti hengissä – ei mikään rakkaus!
Varjelen vihaani kuin parasta ystävää
kun paras ystävä luikki
sivukatuja pakoon
maailma peitti silmänsä
ohikulkija kulki ohi kuin varjo.
Viha odotti porttikäytävässä
ojensi kätensä
laski saatavat pennilleen.
Niitä minä kuljen karhuamassa
tässä juoksupoikien
maailmassa.
Arja Tiainen
To sit still and be alone
All suffering comes from a person's inability to sit still and be alone.
Anthony de Mello
Anthony de Mello
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
On The Move
On The Move
The blue jay scuffling in the bushes follows
Some hidden purpose, and the gush of birds
That spurts across the field, the wheeling swallows,
Have nested in the trees and undergrowth.
Seeking their instinct, or their pose, or both,
One moves with an uncertain violence
Under the dust thrown by a baffled sense
Or the dull thunder of approximate words.
On motorcycles, up the road, they come:
Small, black, as flies hanging in heat, the Boy,
Until the distance throws them forth, their hum
Bulges to thunder held by calf and thigh.
In goggles, donned impersonality,
In gleaming jackets trophied with the dust,
They strap in doubt--by hiding it, robust--
And almost hear a meaning in their noise.
Exact conclusion of their hardiness
Has no shape yet, but from known whereabouts
They ride, directions where the tires press.
They scare a flight of birds across the field:
Much that is natural, to the will must yield.
Men manufacture both machine and soul,
And use what they imperfectly control
To dare a future from the taken routes.
It is part solution, after all.
One is not necessarily discord
On Earth; or damned because, half animal,
One lacks direct instinct, because one wakes
Afloat on movement that divides and breaks.
One joins the movement in a valueless world,
Crossing it, till, both hurler and the hurled,
One moves as well, always toward, toward.
A minute holds them, who have come to go:
The self-denied, astride the created will.
They burst away; the towns they travel through
Are home for neither birds nor holiness,
For birds and saints complete their purposes.
At worse, one is in motion; and at best,
Reaching no absolute, in which to rest,
One is always nearer by not keeping still.
Thom Gunn
The blue jay scuffling in the bushes follows
Some hidden purpose, and the gush of birds
That spurts across the field, the wheeling swallows,
Have nested in the trees and undergrowth.
Seeking their instinct, or their pose, or both,
One moves with an uncertain violence
Under the dust thrown by a baffled sense
Or the dull thunder of approximate words.
On motorcycles, up the road, they come:
Small, black, as flies hanging in heat, the Boy,
Until the distance throws them forth, their hum
Bulges to thunder held by calf and thigh.
In goggles, donned impersonality,
In gleaming jackets trophied with the dust,
They strap in doubt--by hiding it, robust--
And almost hear a meaning in their noise.
Exact conclusion of their hardiness
Has no shape yet, but from known whereabouts
They ride, directions where the tires press.
They scare a flight of birds across the field:
Much that is natural, to the will must yield.
Men manufacture both machine and soul,
And use what they imperfectly control
To dare a future from the taken routes.
It is part solution, after all.
One is not necessarily discord
On Earth; or damned because, half animal,
One lacks direct instinct, because one wakes
Afloat on movement that divides and breaks.
One joins the movement in a valueless world,
Crossing it, till, both hurler and the hurled,
One moves as well, always toward, toward.
A minute holds them, who have come to go:
The self-denied, astride the created will.
They burst away; the towns they travel through
Are home for neither birds nor holiness,
For birds and saints complete their purposes.
At worse, one is in motion; and at best,
Reaching no absolute, in which to rest,
One is always nearer by not keeping still.
Thom Gunn
Kuinka katsoa merta
Miltä meri näyttää? Mikä viehättää rannalla kulkijaa? Onko toista yhtä symbolista paikkaa kuin meren ranta? Sivistys, kauppa ja kulttuurit, kaikki ovat kulkeneet merien ja satamien kautta. Meri kuvataan usein elämän alkulähteenä; tässä iässä aallot nostavat jo rannalle alitajunnan syvistä kerroksista muistoja ja tarinoita. Mitä aallot ovat muuta kuin jatkuvuuden ja toiveikkuuden vertauskuvia?
Rannalla annan silmien levätä sinisin ja vihreän sävyissä, annan veden virrata varpaiden ja ajatusten läpi. Aika meren rannalla on hidasta, minulla on aikaa tuntea yksinkertaisia, puhtaita ja aitoja tunteita. Olla rauhassa itsensä kanssa, kaiken sen kollektiivisen tiedon äärellä, jota meri syvänteineen symboloi. Kirkasta vettä, sameaa vettä, pyörteitä ja virtauksia. Nousuvettä ja laskuvettä, Kuun ja Auringon vetovoimaa. Rannalla ei tarvitse etsiä, vaan ottaa vastaan, antaa veden ympäröidä, kiehtoa ja hyväillä.
Merelle katseleminen on eri asia kuin meren katseleminen. Meren katseleminen on itsensä kanssa purjehtimista, muistelemista kompassin kanssa. Merelle katseleminen on odottamista. Haaveet, haaveet, tulkaa takaisin, huusin, mutta meri vastasi, että kaikki oli jo jalkojeni juuressa.
Kuinka katson merta ja merelle kertoo myös siitä tavasta, jolla katson itseäni – veteen Narkissoskin katsoi. Mitä näkisi meri, jos rannalle katsoisi? Kuinka kevyt tai painava haluan olla, haluanko upota tiedostamattomaan pohjaan vai kellua laineilla, haluanko pitää kaksin käsin ruorista vai antaa tuulten viedä? Haluanko purjehtia tyynellä ja karttaa myrskyjä ja virtauksia – tietäen ettei tyyni meri tee taitavaa purjehtijaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)