"Ihminen on irrallaan niin kauan kuin sillä ei ole vainajaa turpeen alla."

Marguez / Sadan vuoden yksinäisyys

"Katso, ilman käsiä!"

 

Lasten oleminen on kiivasta, perustavanlaatuisesti toisenlaista kuin aikuisten. Elämä on huokoista, kaikista heidän aukoistaan tihkuu jotain, pissaa, räkää, kysymyksiä, näkökulmia. Ajatus ei keskity yhteen pisteeseen, vaan maailmaantulokulma on vähintään 180 astetta.

Jatkuvaa kirmailua, painimista, haastamista. Laukka-askeleita.

"Minäminäminä, minä tuun mukaan!"

Maailma on täynnä, missään ei ole tyhjää, kaikkialla on mahdollisuuksia.

"Katsokatso, oon täällä asti!"

Matalalla roikkuvat hedelmät eivät heitä kiinnosta, vaan oksat! 

"Mulla on silmät kiinni, katso!"

Vanhusten huomio on rajallinen ja kapea; onko salaatin tomaateista poistettu  kanta?

Rypäleet eivät lopu!

Vuoden aikana aivojen on tuotettava kontrolloituja, hammasrattaisia ajatuksia liiketalouden teloihin.

Jos ei pidä varaansa, jäljellä jää kuoppa.

Loma on rauhallinen kuoppa, joka täytetään taiteella, ajatuksilla ja kuivalla valkkarilla.


***


Matematiikan ulkopuolisia yhtälöitä III


Ahdistus: istut saunassa, nielet villaa.

Väsymys: kannettavaksi annetaan säkillinen lämmintä lunta.
Korvista roikkuvat sateiset taivaat.

Raivo: makaat mahallasi kuumalla hiekalla,
nokkosetkasvavat sieraimiin.

Ilo: rypäleet eivät lopu!

Rakkaus: kaukonäön heikkeneminen.
Tuoksukynttilä aivoissa.


Miki Liukkonen: Valkoisia runoja

Suopeat kurvit?

Katsoin Paviljongissa Kiti Luostarisen 15 vuota vanhan dokkarin Naisenkaari: aikansa kuva, mutta teemoiltaan edelleen ajankohtainen. Naisten suhde vartaloihinsa on nyt kenties vielä ongelmallisempi kuin 90-luvulla, välineestä on tullut kohde. Kun seksuaalisuus ei enää ole panta, jolla naisia hallitaan ja kontrolloidaan samassa määrin kuin vaikka 60-luvulla, ruoasta on tullut keskeinen kehodiskurssin kenttä.

Viikonlopun Hesarissa kerrottiin, kuinka rasvaiset raaka-aineet ovat suosiossa, maustettujen rahkojen kulutus on noussut 150 % - mutta saako rasva edelleenkään näkyä missään? (Vrt. alempi postaus)

Jos ruumiin tehtävä on suojella sielua, miten kohtelet ruumistasi?

No fat rims!

@ Eiranranta

You will never be more than you are naked - Pihlajasaari 2012

Kuinka odotinkaan tarpeeksi lämmintä päivää! Itselliset, Karusellin takana laiturilla rauhassa istuvat naiset, jo ruskettuneet, keskittyneinä päivän suoritukseen, eli olemiseen. 

Laskeutua auringon alle antaville harmaille kallioille, joilla venyä talven ja työn jälkeen takaisin omaan pituuteensa.

The Crash – Big Ass Love

Ensin oopperahuvit, sitten työ

On the road

"... lesbot syntyvät lesboiksi, koska heidän sisäkorvassaan on pienen pieni luu, joka on aivan erilainen kuin muilla naisilla ja joka selittää heidän erilaisuutensa. Jokin pieni luu, jolla on monimutkainen nimi. Niinpä lesbous ei ole hankittu vaan synnynnäinen ominaisuus."

Murakami: Sputnik - rakastettuni / Sputnik - Sweetheart

Bo Kaspers Orkester – Långsamt

Loma - om jag får göra det långsamt!

  

Art is so gay -näyttely oli loistava. Forum Boxissa 22.7. saakka, käykää ihmeessä katsomassa, nekin jotka eivät taiteesta muuten perusta.

Oranssin järjestämässä kollaasityöpajassa syntyi seuraavan puolen vuoden suunnitelma.

Lyhytelokuvia Paviljongissa

Spontaanisti Espoossa, ihanan kallista ja sinistä!

Spontaanisti Kuopiossa - "Ookko torille menossa?" Ihmiset siellä ovat kovin erilaisia kuin Uudellamaalla, aidosti aitoja ja ystävällisiä. Vai johtuuko se itsestä, että käyttäytyy siellä eri tavalla kuin kaupungissa?

Bo Kaspers Orkester – Den Enda Som Ser 

Bo Kaspers Orkester – Långsamt

Olavi Uusivirta: "Nähkää unia ja kuunnelkaa nuoria naisia"

... lakkasimme esittämästä...

Pride-viikon alkuun sopiva teksti:

Hyvästi valehtelijoiden klubi

Tänään, tänään!

Hienosti laitettu, Katriina Pajari NYTissä: Tänään minä rakastun

Kallistumia sukupolvesta ja -puolesta

Kaksi loistavaa näyttelyä viikonloppuna!

Kaapelitehtaalla, Suomen Valokuvataiteen museossa 50+ suomalaisen miehen muotokuva

Herkkä näyttely, osin myös että isä kuoli 50+ ikäisenä. Viisikymppisenä elämä on jo alkanut kallistua johonkin suuntaan, eletty alkaa näkyä iholla ja ympärillä, mutta ennen kaikkea - lapsuus alkaa tulla vastaan. Peruspersoonallisuus näkyy kasvoista: voinko vaikuttaa maailmaan vai vaikuttaako maailma minuun.

 

Riitta Supperi: Hannu Supperi, 59, Rautalampi

Tennispalatsissa taas esillä lempiaikakauttani, amerikkalainen Georgia O'Keeffe. 

"Pakotin teidät pysähtymään näkemäni edessä, ja kun pysähdyitte todella katsomaan kukkaani, te ripustitte minun kukkaani kaikki omat mielikuvanne kukista, ja kirjoitatte kukastani ikään kuin minä ajattelisin ja näkisin kukasta sen minkä te ajattelette ja näette – mutta minä en sitä tee."

Toukokuun 2012 mitat

Toukokuu oli hyvä kuu.

Kyykystä nousi 105 kiloa ja maastavedosta 115. Ja juoksin, todellakin ei-kävelin Naisten Kympin eli 10.000 metriä. Mittoja yli oman painon ja pituuden, olen siis itseäni suurempi. 

Voisiko olla, ettei kirjallisuus ole ainoa tapa venyttää maailmansa ja olemisensa rajoja? Huomaan nauttivani hallittujen äärimmäisyyksien ja rajojen läsnäolosta, mutta tämä halu herää kyllä vain ja ainoastaan liikuntapaikoilla. Muilla elämän alueilla äärimmäisyyksistä on lähinnä haittaa.

Pystypunnerruksesta nousee tasan 37,5 kiloa, ei grammaakaan yli. Se on aika vähän, minulla oli kerran koira, joka painoi saman verran. Ehkä 10-vuotiaat lapset painavat alle 40 kiloa?

Ajatus omista rajoista synnytti myös vastakkaisen ajatuksen. Mitä enemmän kiloa nousee tai mitä pidemmälle juoksee, sitä tietoisemmaksi tulee kehonsa rajallisuudesta. Voimaharjoittelun yhteydessä olen alkanut miettiä myös väkivaltaa. Jos penkistä nouseva määrä on kaikessa rajallisuudessaan muutamia kymmeniä kiloa, kuinka kukaan ihminen voi kuvitella hallitsevansa tätä raskasta ja painavaa maailmaa voimalla? Kuinka rajaton ja omnipotentti pitää olla käsityksen itsestä, jos kuvittelee pystyvänsä ratkaisemaan asioita voimalla? Väkivaltaisilla ihmisillä ei ole käsitystä omasta rajallisuudesta, ei psyykkisestä eikä fyysisestä.

Ajatus voi venyä yli mittansa, lihakset eivät.