Katsoin Paviljongissa Kiti Luostarisen 15 vuota vanhan dokkarin Naisenkaari: aikansa kuva, mutta teemoiltaan edelleen ajankohtainen. Naisten suhde vartaloihinsa on nyt kenties vielä ongelmallisempi kuin 90-luvulla, välineestä on tullut kohde. Kun seksuaalisuus ei enää ole panta, jolla naisia hallitaan ja kontrolloidaan samassa määrin kuin vaikka 60-luvulla, ruoasta on tullut keskeinen kehodiskurssin kenttä.
Viikonlopun Hesarissa kerrottiin, kuinka rasvaiset raaka-aineet ovat suosiossa, maustettujen rahkojen kulutus on noussut 150 % - mutta saako rasva edelleenkään näkyä missään? (Vrt. alempi postaus)
Jos ruumiin tehtävä on suojella sielua, miten kohtelet ruumistasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti