perjantai 1. kesäkuuta 2012
torstai 31. toukokuuta 2012
I never stop to grow
Frida Hyvönen – Pony
Frida on tavoittanut hevosharrastuksen olemuksen.
A stable’s where you learn to be in charge and not take shit
Dress to the occasion
Leather boots and a stiff black whip
I don’t even have to use it
I just hold it like this
Pony knows when she sees it
That does she not behave she’ll get to taste it
Pony knows when she sees it
That does she not obey she’ll make me use it
I tighten the girdle and I shorten the reins
She supplies raw power
I direct it with my skills
Right into the wild we go
It’s a dark green slumber
Pony’s warming from her light brown body
Rises a smell of sweat
Tickle the palm of my hand with grey eager lips
I give you sugar pony if you give me obedience
Tickle the palm of my hand with grey eager lips
I give you sugar pony if you give me this
Slowly the earth turns
And horses come and go
My pony’s shrinking
I never stop to grow
God I miss the horses
The way they used to look at me
Oh God I miss the horses
The way they used to make me feel
Frida on tavoittanut hevosharrastuksen olemuksen.
A stable’s where you learn to be in charge and not take shit
Dress to the occasion
Leather boots and a stiff black whip
I don’t even have to use it
I just hold it like this
Pony knows when she sees it
That does she not behave she’ll get to taste it
Pony knows when she sees it
That does she not obey she’ll make me use it
I tighten the girdle and I shorten the reins
She supplies raw power
I direct it with my skills
Right into the wild we go
It’s a dark green slumber
Pony’s warming from her light brown body
Rises a smell of sweat
Tickle the palm of my hand with grey eager lips
I give you sugar pony if you give me obedience
Tickle the palm of my hand with grey eager lips
I give you sugar pony if you give me this
Slowly the earth turns
And horses come and go
My pony’s shrinking
I never stop to grow
God I miss the horses
The way they used to look at me
Oh God I miss the horses
The way they used to make me feel
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Crossfitters!
Juttu crossfitistä Me Naisissa 19.4.:
"Uskon että crossfitin tapaisesta äärirajaurheilusta on paljon apua työelämässä jaksamiseen, sillä fyysinen treeni kasvattaa myös henkistä kanttia. Näin kerran dokumentin, jossa selvitettiin, miten huippu-urheilijan keho reagoi tiukoissa tilanteissa. Siinä missä keskivertohenkilön keho alkaa erittää stressihormonia, urheilijan kroppaan vapautuu mielihyvähormoneja.
Pelkistetty treeni tuntuu nyt vetoavan moniin. Ei monimutkaisia laitteita, vaan perusliikettä veren maku sussa ja katsotaan, missä kunnossa ollaan. Ehkä se kertoo ajan hengestä, kaipuusta aitoon ja alkuperäiseen."
Niin. Don't stop when you're tired, stop when you're done.
maanantai 28. toukokuuta 2012
tiistai 22. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
perjantai 18. toukokuuta 2012
Voiko musiikkia kuunnella liikaa?
En tiedä miksi olen pihtaillut mobiilin Spotifyn kanssa, mutta kun sen nyt kerran latasin, toivon että työmatkat kestäisivät pidempään! Mahtavaa! Shuffle! Shuffle more!
Frida Hyvönen – Dirty Dancing
Carole King – Beautiful
Cat Power – The Greatest
The Cardigans – I Need Some Fine Wine And You, You Need To Be Nicer
The Crash – Big Ass Love
Royksopp – Someone Like Me
MIKA – Good Gone Girl
Leonard Cohen – I'm Your Man
Anouk – Losing My Religion (Live At Oosterpoort)
Alanis Morissette – You Learn
Frida Hyvönen – Dirty Dancing
Carole King – Beautiful
Cat Power – The Greatest
The Cardigans – I Need Some Fine Wine And You, You Need To Be Nicer
The Crash – Big Ass Love
Royksopp – Someone Like Me
MIKA – Good Gone Girl
Leonard Cohen – I'm Your Man
Anouk – Losing My Religion (Live At Oosterpoort)
Alanis Morissette – You Learn
maanantai 14. toukokuuta 2012
Silitin viikon pyykkejä ja kuuntelin vanhaa Paavo Väyrysen haastattelua. Mistään en ole hänen kanssaan samaa mieltä, paitsi siitä, mitä hän sanoi oppineensa vuosien varrella. Ettei mikään valinta tai päätös ole lopullinen, että jokaisessa menestyksessä on häviön siemen ja jokaisessa häviössä menestyksen avain.
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Kärsimys on pakollista.
"Suurimman osa siitä, mitä tiedän kirjoittamisesta, olen oppinut juoksemalla joka päivä. Nämä oppitunnit ovat käytännönläheisiä ja ruumiillisia. Kuinka paljon voin painostaa itseäni? Kuinka pitkä lepo kuuluu asiaan - ja kuinka paljon on liikaa? Miten pitkälle voin mennä, niin että lopputulos on yhä kelvollinen ja johdonmukainen? Milloin tekstistä tulee ahdasmielistä ja jäykkää? Missä määrin minun pitäisi tiedostaa ulkomaailma, ja missä määrin minun pitäisi keskisttyä sisäiseen maailmaani? Missä määrin luottaa kykyihini, ja milloin minun pitäisi alkaa epäillä itseäni?"
Viikon lainasanat tulevat Haruki Murakamin Carveria mukailevasta kirjasta Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.
"Kun jotakin vaikka miten maallista puuhaa jatkaa tarpeeksi pitkään siitä tulee kontemplatiivinen ... teko"
Kahvin keittäminen on juoksun ohella toinen tunnistamani syvennys arjen tekojen jatkumossa; sarja toisiaan seuraavia pieniä vaiheita, jotka seuraavat toisiaan samalla tavoin päivästä toiseen. Oikean vesimäärän lisääminen, kannun asettaminen levylle, kahvin mittaaminen, oranssin valon syttyminen. Hetkellinen eristäytyminen muusta maailmasta, keskittyminen kahvimitallisten laskemiseen tai 5,7 km lenkin juoksemiseen. Uuden kahvipaketin avaaminen särkee sarjan rytmin, mutta tuoreen kahvin tuoksu ja maku ilahduttavat.
Kärsimys on molemmissa pakollista. Askeleiden ja rutiinin sietäminen, tarttuminen pannuun aina samalla kädellä. Mutta toisiaan seuraavien liikkeiden hallinta on kehon hallintaa, ja kehon hallinta on mielen hallintaa.
Mielen hallinta on arjen hallintaa.
Mielen hallinta on arjen hallintaa.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Back to the 90's!
Viime kesinä olen ollut matkoilla etelän lämmössä, mutta rantalomat eivät tosiaan ole minua varten, kuka jaksaa sitä nahkatakkiahdistelua ja huutelua ja tinkimistä.
Tänään varasinkin ensi kesäksi ratsastusleirin, summamutikassa missä sattui olemaan tilaa, jostain kaukana kehäteiltä. Ihanaa!
Ratsastin 90-luvun alussa junioreissa sm-tasolla, ja kun harrastus loppui, se tosiaan loppui. Nyt on kulunut 17 vuotta viimeisen oman hevosen myynnistä ja 15 vuotta siitä, kun viimeksi ratsastin. Harrastus vei kaiken ajan, missasin silloin S-marketin ikkunalaudalla istuskelun, New Kids on the Blockin ja vyölaukut, mutta noina aktiivisina hevoskesinä otettiin laukka-askeleita aikuisuuden maailmaan. Äiti pakkasi leireille mukaan kuivamuonaa ja paksuja terveyssiteitä, antoi 50 markkaa pikkuostoksia tai hätätilanteita varten.
Odotan innolla lomaa, todennäköisesti se on emotionaalisesti rankempi kuin fyysisesti, kun vanhoja ihania muistoja palaa mieleen. Unissa hevoset ovat seuranneet minua koko tämän ajan. Innosta ja fiiliksistä päätellen tämä on hyvä vaihtoehto.
Ja mikä parasta - aion ostaa kokonahkaiset ratsastushousut, sellaiset joihin ei koskaan nuorena ollut varaa! Nahkaa! Ihahaaa olla kohta keski-ikäinen!
maanantai 7. toukokuuta 2012
perjantai 4. toukokuuta 2012
Huhtikuun mitta
Viime kuussa en rikkonut omia ennätyksiäni missään lajissa, mutta huhtikuun mittana voisi kyllä toimia tissien roikkuminen. Jos jatkan urheilua tätä menoa, käy kohta niin, että pylly ja rinnat ovat samalla korkeudella.
Kannattaa todellakin satsata hyviin urheilurintaliiveihin.
Kannattaa todellakin satsata hyviin urheilurintaliiveihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




