Viime kesinä olen ollut matkoilla etelän lämmössä, mutta rantalomat eivät tosiaan ole minua varten, kuka jaksaa sitä nahkatakkiahdistelua ja huutelua ja tinkimistä.
Tänään varasinkin ensi kesäksi ratsastusleirin, summamutikassa missä sattui olemaan tilaa, jostain kaukana kehäteiltä. Ihanaa!
Ratsastin 90-luvun alussa junioreissa sm-tasolla, ja kun harrastus loppui, se tosiaan loppui. Nyt on kulunut 17 vuotta viimeisen oman hevosen myynnistä ja 15 vuotta siitä, kun viimeksi ratsastin. Harrastus vei kaiken ajan, missasin silloin S-marketin ikkunalaudalla istuskelun, New Kids on the Blockin ja vyölaukut, mutta noina aktiivisina hevoskesinä otettiin laukka-askeleita aikuisuuden maailmaan. Äiti pakkasi leireille mukaan kuivamuonaa ja paksuja terveyssiteitä, antoi 50 markkaa pikkuostoksia tai hätätilanteita varten.
Odotan innolla lomaa, todennäköisesti se on emotionaalisesti rankempi kuin fyysisesti, kun vanhoja ihania muistoja palaa mieleen. Unissa hevoset ovat seuranneet minua koko tämän ajan. Innosta ja fiiliksistä päätellen tämä on hyvä vaihtoehto.
Ja mikä parasta - aion ostaa kokonahkaiset ratsastushousut, sellaiset joihin ei koskaan nuorena ollut varaa! Nahkaa! Ihahaaa olla kohta keski-ikäinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti