"Tärkeintä elämässä on tulla haudatuksi hyvin"

Riku Korhonen ja "Tärkeintä elämässä on tulla haudatuksi hyvin"

"I like to make the language work hard."

Jos matkustaisin pitkän matkan junalla, haluaisin että vastapäätä istuutuisi Jeanette Winterson.

"Kesän valo on vielä kuvaamatta"

Elina Brotheruksen ja Kira Gluschkoffin yhteisnäyttely What If?  Pick Me - galleriassa, Iso Roba 48

Näyttelystä tulee samanlainen olo kuin Yrjönkadun uimahallissa - rento ja rauhallinen. Nelikymppisen naisen maailma ei ole enää mustavalkoinen, vaan maailmassa on samanlainen valo kuin Pariisissa, vähän rusehtava. Osaa jo nauraa itselleen, olla rauhassa sanottavassaan, ei tarvitse esittää itseään.

Jännite kuvissa syntyy juuri kahden kimpasta - merkityksellinen Toinen, The Significant Other, onkin läsnä kuvassa. Silti kuvien Toiset näyttäytyvät ehyinä ja vakaina. Oho. Joskus tässä spektaakkeliyhteiskunnassa kun tuntuu, ettei edes katsoja mahdu teoksen kanssa samaan tilaan, kun teokset syövät kaiken ilman ympäriltään.

Itseäni kiinnostaa jälleen myös sukupuolen vaeltaminen julkisessa tilassa, olkoon "tila" kuulunut sadun Prinssille tai Pariisin virkamieskorttelille. Näiden kuvien jännite syntyy rakennusten ja naisten suhteista. Naisten asennot kuvissa, joista monet on otettu mahtipontisten talojen tai porttikongien edessä, ovat haastavia: now try me, ne sanovat, ranskaksi tosin. Feminiinistä tilan haltuunottoa, vilkkusilmäisiä viittauksia maskuliiniseen tilaan, eli historiaan? - kaikki tämä ilman angstia - tykkään!

Hesarin juttu 23.3.2012

Elina

Kira

Pick Me - galleria (Gallerian galleriasta löytyy mah-ta-va kuva kahdesta naisesta hevosen selässä - lukutavan ja tulkinnat eivät jää epäselviksi)

Maaliskuun mitta

12 km iltalenkki - puuskuttamatta!

Kyky ja tahto nähdä

HS on yllättänyt minut - joka työkseni ajatellen ja kirjoitan - kahdella ajatteluun liittyvällä hienolla kolumnilla viikon sisään:

Johanna Korhosen Turtana rahasta
Kaaron Seiniin tuijottelun jalo taito

"Mitään ydintä ei ole."

Silmät ja aivot täynnä hyvää viikonlopun jäljiltä! Pidän huolta itsestäni!

Teatteri Takomon Perheenjäsen on vuoden tapaus, vaikka mennään vasta maaliskuussa! Mieletön! "Hurja tykitys ihmisyyden, esittämisen ja teatterin problematiikasta". Metateatteria! Kuka esittää ja ketä - perheessä tai yhteiskunnassa - näyttelevätkö näyttelijät vai perheenjäsenet? Mieleen muistuu Vivica Brandlerin elämänohje Karen Blixenin sanoin: "Ratsastaa, ampua jousella, puhua totta."

Takomon jälkeen iltaa voi jatkaa Torissa - minne olinkaan unohtanut tämän paikan!

Tänään katsastin Emman Sophien Callen näyttelyn, jossa 107 eri tieteenaloilla työskentelevää naista tulkitsee erokirjeen, jonka Calle sai miesystävältään. Mm. kirjurin, papukaijan, seksuaaliterapeutin, diplomaatin, kriminologin jälkeen kirjeestä ei jää jäljelle mitään.

Molempien teoksien jälkeen voi vain miettiä, onko edes mahdollista puhua totta? Ehkä mitään ydintä ei ole, pelkkää esitystä kaikki tyynni?

The shoe that fits one person pinches another

Opintojen alussa, johtamisen peruskurssilla, kaikki tekivät testin, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin. (En nyt jaksa keskustella siitä, mitä mieltä ylipäätään olen ko. testistä…)

Edustin ryhmän introverttiä - olisin kovasti halunnut olla jotain muuta, mutta käppyrä osoitti taivaisiin i:n kohdalla. No can do.

Tuli ryhmän ensimmäinen tapaaminen. Kukaan ns. ekstroverteistä ei puhunut mitään, kukaan ei aloittanut keskustelua tai hoitanut smalltalk-osuutta. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes käärin hihat ja aloin organisoida tehtävää.

Tämä on ollut tärkeä oivaltamisen hetki, jonka päälle on ollut helppo kasata ymmärrystä niin omasta kuin muiden tavasta olla vuorovaikutuksessa ympäristön ja toisten ihmisten kanssa, varsinkin työelämässä.

Why the world needs introverts

Yli 10 vuotta myöhemmin tehdyt psykologiset testit piirtävät hyvin erilaisen kuvan persoonan näkyvästä puolesta, vaikka syvimmät piiteet pysyvätkin samoina.

Nyt! Nyt!

Tämä soi nyt, kevään myötä nais- ja musiikkimaku on muuttunut kepeämmäksi ;)

Eva Dahlgren – Snö
erityisesti Eva Dahlgren – Bob Hund

Tapahtuu niin paljon, koitan petrata ja päästä kirjoittamaan useammin, ajatusten määrä ei ole vähentynyt, mutta siihen käytettävissä oleva aika kyllä. Sanojen tehtävä on edelleen vahvistaa olemassaoloamme.