Opintojen alussa, johtamisen peruskurssilla, kaikki tekivät testin, jonka perusteella meidät jaettiin ryhmiin. (En nyt jaksa keskustella siitä, mitä mieltä ylipäätään olen ko. testistä…)
Edustin ryhmän introverttiä - olisin kovasti halunnut olla jotain muuta, mutta käppyrä osoitti taivaisiin i:n kohdalla. No can do.
Tuli ryhmän ensimmäinen tapaaminen. Kukaan ns. ekstroverteistä ei puhunut mitään, kukaan ei aloittanut keskustelua tai hoitanut smalltalk-osuutta. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes käärin hihat ja aloin organisoida tehtävää.
Tämä on ollut tärkeä oivaltamisen hetki, jonka päälle on ollut helppo kasata ymmärrystä niin omasta kuin muiden tavasta olla vuorovaikutuksessa ympäristön ja toisten ihmisten kanssa, varsinkin työelämässä.
Why the world needs introverts
Yli 10 vuotta myöhemmin tehdyt psykologiset testit piirtävät hyvin erilaisen kuvan persoonan näkyvästä puolesta, vaikka syvimmät piiteet pysyvätkin samoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti