sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

"Mitään ydintä ei ole."

Silmät ja aivot täynnä hyvää viikonlopun jäljiltä! Pidän huolta itsestäni!



Teatteri Takomon Perheenjäsen on vuoden tapaus, vaikka mennään vasta maaliskuussa! Mieletön! "Hurja tykitys ihmisyyden, esittämisen ja teatterin problematiikasta". Metateatteria! Kuka esittää ja ketä - perheessä tai yhteiskunnassa - näyttelevätkö näyttelijät vai perheenjäsenet? Mieleen muistuu Vivica Brandlerin elämänohje Karen Blixenin sanoin: "Ratsastaa, ampua jousella, puhua totta."


Takomon jälkeen iltaa voi jatkaa Torissa - minne olinkaan unohtanut tämän paikan!

Tänään katsastin Emman Sophien Callen näyttelyn, jossa 107 eri tieteenaloilla työskentelevää naista tulkitsee erokirjeen, jonka Calle sai miesystävältään. Mm. kirjurin, papukaijan, seksuaaliterapeutin, diplomaatin, kriminologin jälkeen kirjeestä ei jää jäljelle mitään.



Molempien teoksien jälkeen voi vain miettiä, onko edes mahdollista puhua totta? Ehkä mitään ydintä ei ole, pelkkää esitystä kaikki tyynni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti