Elina Brotheruksen ja Kira Gluschkoffin yhteisnäyttely What If? Pick Me - galleriassa, Iso Roba 48
Näyttelystä tulee samanlainen olo kuin Yrjönkadun uimahallissa - rento ja rauhallinen. Nelikymppisen naisen maailma ei ole enää mustavalkoinen, vaan maailmassa on samanlainen valo kuin Pariisissa, vähän rusehtava. Osaa jo nauraa itselleen, olla rauhassa sanottavassaan, ei tarvitse esittää itseään.
Jännite kuvissa syntyy juuri kahden kimpasta - merkityksellinen Toinen, The Significant Other, onkin läsnä kuvassa. Silti kuvien Toiset näyttäytyvät ehyinä ja vakaina. Oho. Joskus tässä spektaakkeliyhteiskunnassa kun tuntuu, ettei edes katsoja mahdu teoksen kanssa samaan tilaan, kun teokset syövät kaiken ilman ympäriltään.
Itseäni kiinnostaa jälleen myös sukupuolen vaeltaminen julkisessa tilassa, olkoon "tila" kuulunut sadun Prinssille tai Pariisin virkamieskorttelille. Näiden kuvien jännite syntyy rakennusten ja naisten suhteista. Naisten asennot kuvissa, joista monet on otettu mahtipontisten talojen tai porttikongien edessä, ovat haastavia: now try me, ne sanovat, ranskaksi tosin. Feminiinistä tilan haltuunottoa, vilkkusilmäisiä viittauksia maskuliiniseen tilaan, eli historiaan? - kaikki tämä ilman angstia - tykkään!
Hesarin juttu 23.3.2012
Pick Me - galleria (Gallerian galleriasta löytyy mah-ta-va kuva kahdesta naisesta hevosen selässä - lukutavan ja tulkinnat eivät jää epäselviksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti