Hetkellinen horjahdus

Aamuruuhkajunassa on sairaskohtaus, nuori mies makaa valkoisena eteisen likaisella lattialla merkkitakissaan. Huudetaan hoitoalan ihmistä, tarvitaanko ambulanssia?

Kaikki ajattelevat yhteen äänettömyyteen: se voisin yhtä hyvin olla minä. Jyskyttävä ajatus täyttää vaunun ohimot: mitä minä teen täällä, mikä on elämän tarkoitus, miksi vauhti on niin kova, onko tässä mitään järkeä?

Ovet avautuvat ja laituri imee ajatukset asfalttiin.

Löfbergs + FPES

 

Maun lisäksi painava sosiaalinen syy suosia Löfbergsia! Heja Sverige!

"...När ne träffas dricker de Magnifika: ett lätt mörkrostat och fylligt kaffe som är särskilt gott att dricka tillsammans."  

Transföreningen FPES - Full Personality Expression Sweden

Mitä katselin tänään?

Ihastuin taas; voimakas mielenkiinto johonkin nimeämättömään.

 Eliisa Isoniemen monotypia  "Tilaisuus" ja samaan iltaan osunut Riikka Pulkkisen Vieraan lause: 

"Liha on sitkas, eikä siinä ole mitään hyvää, paitsi että se on tapahtumapaikka kaikelle sille mitä se itse ei ole."

Upside Down! Forward roll! I'm half way there!

Kuperkeikka! Toinen! Viisi! Edellisistä onkin ehkä 25 vuotta.

Lapsena se oli tapa liikkua - nyt maksan maltaita pehmustetuista patjoista, kyykin tunnetussa rukousasennon kaltaisessa asennossa ja harkitsen liikkeitäni: minne kädet, murtuuko niska?

Mutta ehkä liikkeessä onkin jotain sakraalia: pyörimisen riemu on edelleen sama!

Me olemme toistemme unelmia

Me olemme toistemme unelmia, sanoi Eeva Kilpi haastattelussa kirjamessuilla.

Vivahteikas viikonloppu

"Ihmisen kehitys perustuu siihen, että hän ei osaa."

I'm not there

Tämä soi nyt: Aino Venna / Marlene

Mahtavia!

Willingness to say I love you first - we live in a vulnerable world

Kööpenhamina

Tykkäsin Köpiksestä ja kööpenhaminalaisista! He ovat yhdistelmä huoletonta ruotsalaisuutta ja saksalaista eurooppalaisuutta samassa paketissa. Ajattelin, että tukka on koko ajan huonosti, mutta he hymyilivätkin ihan muuten vaan. Sääli ettei mukaan mahtunut Bolian linjakasta kirjoituspöytää

“To move, to breathe, to fly, to float,

To gain all while you give,

To roam the roads of lands remote,

To travel is to live.” 

Ed Kienholzin Five Car Stud jäi näkemättä.

Tämä on se ilta, josta kunkin syksyn muistaa.

Varjot ryömivät...

Me olemme eksyksissä,

korvasienten sukua.

Tranströmer

"Repeilen ollakseni kokonainen, ajat ovat niin pienet."

"Ehdotan, katso kuvia kuin tunnistaisit paikkoja."

Paljon hyvää nähty viime aikoina.

Susanna Majurin Imaginary Homeland Heinossa, Anne Rossi BE'19:ssa, galleria Dixissä kirjailija-runoilija Jukka Itkosen naivismia, Nanna Susi Tennarissa ja Osmo Rauhala Kiasmassa. Teatteri Avoimissa Ovissa Muista minut.

Gallerioissa ei vilinä käy, mikä on kyllä sääli. Suomalaiset ovat tottuneet maksanaa 12 euroa päääsylipusta museoon  tai taidenäyttelyyn, vaikka kadut ovat täynnä ilmaisia mahdollisuuksia näkemiselle.

Putki päällä

Vuosi liikunnallisempaa elämäntapaa takana - kahden tunnin korttipakka/10 km nostalgiatreenin jälkeen konttasin kotiin.

Kun venyttely ei riitä

Crossfitin hienous on siinä, että se paljastaa nopeasti sen, missä kohtaa kehossa on ongelmia - toisaalta se myös tuottaa niitä. Treenit alkavat olla jo niin rankkoja ja 'tavaraa on hyllyllä' niin paljon, että koko ajan on joku paikka kipeänä. 

4 tunnin mobilisaatio / liikkuvuustreeni Crossfit Espoon Antin johdolla - onpa kiva olla, kun mikään lihas ei kinnaa vastaan. Yksinkertaisilla harjoituksilla ("Kun yhdestä paikasta on kaikki kipu saatu irti, siirrytte toiseen....")  liikkeisiin saatiin syvyyttä tai pituutta monia senttejä lisää, apuna pelkästään pötkylä, pallo, kuminauha.

Ihmis- ja seksuaalioikeuksien, brändistrategioiden, kauppalistojen ja juna-aikataulujen sijaan on ihana väliin ajatella vain itseään, puuhastella oman kehonsa kanssa: tässä ja tällainen minä olen, näin paljon venyn, tässä menee rajani, sulassa sovussa liha ja ajatukset! Hyvä treeni!

Mobility WOD -blogi