Hyvän arjen etnografiaa

Mitä tehdä vapaa-aamuna? Piknikille Pasilan asemalle! Kahvia termarista, pala suklaata, keskustelua marjoista ja Hesarin pakinasta.

Vieressä reisitaskuinen muurari lukee Nabokovin Lolitaa.

Tuttua ja silti uutta: Alanis Morissette – numb

Joan Baez – Diamonds And Rust

Ultra Bra - Kalifornian ruosteiset kukkulat 

Värikäs ja vauhdikas viikonloppu!

 

 

Helsinki Street - More towards nothing

Laboratory - art space for now (Erottaja 9 B) on todellakin lunastanut paikkansa helsinkiläisessä galleriamaisemassa.

Syyskuun loppuun auki oleva näyttely kuvaa sitä Helsinkiä, jossa junat kolisevat yksinäisyyttään Linnunlaulun kohdalla, Helsinkiä, jossa ajan metrolla pysäkin ohi jäädessäni katselemaan kaunista naista käytävällä, Helsinkiä, jonka porttikongeissa vaihdetaan suudelmia ja vaippoja. 

"Street photography is about walking, and mostly towards nothing."

Niin, tämän kaupungin kautta minä katselen maailmaa; tunnistan kuvien maisemat.

Elokuun mitta on Tupla!

Voima oli todellakin jättänyt minut loman aikana, elokuussa mentiin tavallista pienemmillä painoilla.

Mutta opin DU:n!

Muovipäällysteisellä metallinarulla harjoitellessa treeni sattuu "kivasti" - onneksi on optio allekirjoitettuihin selityksiin, miksi jalat ja takapuoli on viivaisilla mustelmilla...

Kaisa-talo

Jos minä olen syksy

Bend over, kulttuuritoimitus!

Taannoin matkalla Ateneumiin katselimme kuinka ihmiset ruokailivat Rautatientorin yllä, nosturin nokkaan kiinnitetyllä lavalla. Tämä aika ja elämyshakuisuus, eikö mikään enää tunnu miltään, eikö mikään riitä, huokailimme. Onneksi on mahdollisuus tehdä valinta ja olla menemättä syömään pikaruokaa pikaelämyksenä ilmaan.

Samaan ajatukseen lopettaa Suvi Ahola lauantaiesseensä Älä antaudu pornolle Fifty Shades -kirjasta (HS 26.8.2012): "Voi kiel­täy­tyä in­fan­tii­lis­ta, sek­suaa­li­suut­ta la­tis­ta­vas­ta teks­tis­tä. Voi ol­la ole­mat­ta pelk­kä peh­mo­por­non ku­lut­ta­ja. Voi jät­tää Fif­ty Sha­de­sin lu­ke­mat­ta."

Lauantaiesseet ovat yksi syy miksi tilaan Hesaria, mutta viime lauantain essee oli pöyristyttävä. Vieläkö keskustellaan siitä, minkälaista seksiä naiset saavat haluta? Maan päälehdessä? Toimittaja haluaa pohtia sitä, miksi kirjasta on tullut niin suosittu, mutta kauaksi ei yksioikoisissa pohdinnoissa päästä, pikemminkin suuhun jää moraalisen nuhtelun maku. Epäily, ettei Fifty Shadesia ehkä pitäisi kutsua kirjallisuudeksi kertoo pikemminkin tarkasti valitusta pahan pornon näkökulmasta kuin siitä, mikä on kirjallisuutta.

"Kerran törmäsin rapussa naapuriin, kun koetin hilata jotain alfaurosta makuuhuoneeseeni. Vanha feministi katsoi hämmentyneenä, ei tiennyt, miten suhtautua. Mitä kaltaiseni älykäs ja itsenäinen  nainen saattoi nähdä sellaisessa sovinistisiassa? Halusin pysähtyä selittämään,  ettei niiden tarvitse olla fiksuja tai tiedostavia, kunhan panisivat tosissaan."

Anna Kontula 2009:  Tästä äiti varoitti / Väärin himoittu

Annassa (23.8.2012) seksuaaliterapeutti (ehkä Suomessa on vain yksi seksuaaliterapeutti, kun aina haastatellaan samaa) kommentoi samaista kirjaa sanomalla, että naiset kantavat edelleen emotionaalisen seksin taakkaa: seksi on söpöä, kaunista, romanttista  ja rakkaudellista. Muunlaisesta seksistä eivät naiset, feministit ja varsinkaan äidit ole haaveilleet - paitsi nyt. En näkisi kirjaa kuluneessa, kliseisessä yhteiskunnan erotisoitumispyörteen mediakuvastosta, sillä puheen subjekti ja katseen kohde on toinen: jos yksikin nainen kirjan myötä rohkenee avautua (alistumis)fantasioistaan, kirja on lunastanut paikkansa. Vai vahvistavatko alistuvat naiset edelleen patriarkaalista kyhäelmää, saako kolmannen aallon feministi jo kontata vapaasti valitsemiensa halujensa edessä?

En ajatellut lukea kirjaa, mutta lauantaiesseen jälkeen se päätyy Sonjan, Herra Jackin ja O:n viereen ylähyllylle. Kirjapiiriimme joku sitä ehti jo ehdottaakin.

Samaisen naistenlehden loppusivuilla Petri Tamminen sanoi ottavansa maailman vastaan kirjaston uutuushyllyllä. Tai ehkä siteeraan Saarikoskea - viime viikolla oli Keravan kirjastossa Saarikoski-ilta. Torsti Lehtinen lopetti sivupolkuisen luentonsa  kirjailijan sanoihin, että joskus on parempi lukea Marquisia kuin Marxia.

Cloudburst ja Kyss mig

 

Espoo Cinen kerta kaikkiaan loistava filmi! Ja k.d. Langin jalkoväli oli juttujen säädyllisimmästä päästä... 

Tänään vielä Kyss mig.

What a weekend!

Espoo Cine
Weekend  

Leffan hieno loppubiisi John Grant – Marz

Helene Schjerfbeck @ Ateneum

Mäntymäki Pride

 

Kesä 2012 taitaa olla tässä.
August, my favorite darkness.

Sunnuntaina vielä Espoo Cinessä loist-ta-va  LES INVISIBLES (2012) Excerpt

Kaksi päällimmäistä ajatusta leffasta:
Marginaalissa saattaa silti olla vapaampaa ja että tämä on yhteisö, joka on tottunut marssimaan kaduilla, ei vain vilkuttamaan. Ylpeys tiivistyi Kino Tapiolan kattoon.

KNT 2012

Kansallisen nuorisotutkimuksen presis

One of the boys eli voiman sukupuoli

"Paiskataan high five hyvälle ennätykselle, niin kuin me miehet ruukataan." sanoi hikinen mies minulle salilla.

Harmillista särkeä hänen sydämensä, kun hän jonain päivänä pyytää minua ulos.
I'm one of the boys, you know.

"Kantapäät alas!"

17 vuoden jälkeen hevosen selässä ja ratsastusleirillä! Sitä ennen vuosien harrastus, joka vei junnujen esteratsastuksen sm-tasolle asti.

Sanat! Pitkään aikaan en ole käyttänyt sanoja kuten pohkeenväistö, askellaji, kylkimyyry, taivutus, vastalaukka, ruunikko tai johtava ohjasote.

Tunteet! Itku pääsi vasta kun hypättiin esteitä! Kuinka taitava olenkaan ollut, pystynyt sovittamaan erilaisia laukkoja erilaisille esteille, ohjannut hevosta pelkästään katseen avulla ja siinä samalla kasvanut aikuiseksi.

Keho! Ja kuinka keho muistaa! Laukanvaihto esteen päällä tapahtui ilman tietoista harkintaa, en aluksi muistanut sellaisen olemassaoloa lainkaan. En tiedä, miksi edes ajattelin unohtaneeni, miksi kuvittelin ruumiini jättävän minut pulaan. Jos keho muistaa liikkeen 20 vuoden takaa, voi vain miettiä, minkälaisen muistijäljen esim. sohvalla makaaminen jättää ruumiiseen.

Hengittäminen! Laji kuin laji, hengittäminen on keskeistä. Jokainen liike alkaa rauhasta - olkoon sen nimi lajista riippuen puolipidäte, patoaminen tai keskittyminen - ja loppuu rauhaan. Olkoonkin, että ratsastamisen historia on sodan historiaa.