Bend over, kulttuuritoimitus!

Taannoin matkalla Ateneumiin katselimme kuinka ihmiset ruokailivat Rautatientorin yllä, nosturin nokkaan kiinnitetyllä lavalla. Tämä aika ja elämyshakuisuus, eikö mikään enää tunnu miltään, eikö mikään riitä, huokailimme. Onneksi on mahdollisuus tehdä valinta ja olla menemättä syömään pikaruokaa pikaelämyksenä ilmaan.

Samaan ajatukseen lopettaa Suvi Ahola lauantaiesseensä Älä antaudu pornolle Fifty Shades -kirjasta (HS 26.8.2012): "Voi kiel­täy­tyä in­fan­tii­lis­ta, sek­suaa­li­suut­ta la­tis­ta­vas­ta teks­tis­tä. Voi ol­la ole­mat­ta pelk­kä peh­mo­por­non ku­lut­ta­ja. Voi jät­tää Fif­ty Sha­de­sin lu­ke­mat­ta."

Lauantaiesseet ovat yksi syy miksi tilaan Hesaria, mutta viime lauantain essee oli pöyristyttävä. Vieläkö keskustellaan siitä, minkälaista seksiä naiset saavat haluta? Maan päälehdessä? Toimittaja haluaa pohtia sitä, miksi kirjasta on tullut niin suosittu, mutta kauaksi ei yksioikoisissa pohdinnoissa päästä, pikemminkin suuhun jää moraalisen nuhtelun maku. Epäily, ettei Fifty Shadesia ehkä pitäisi kutsua kirjallisuudeksi kertoo pikemminkin tarkasti valitusta pahan pornon näkökulmasta kuin siitä, mikä on kirjallisuutta.

"Kerran törmäsin rapussa naapuriin, kun koetin hilata jotain alfaurosta makuuhuoneeseeni. Vanha feministi katsoi hämmentyneenä, ei tiennyt, miten suhtautua. Mitä kaltaiseni älykäs ja itsenäinen  nainen saattoi nähdä sellaisessa sovinistisiassa? Halusin pysähtyä selittämään,  ettei niiden tarvitse olla fiksuja tai tiedostavia, kunhan panisivat tosissaan."

Anna Kontula 2009:  Tästä äiti varoitti / Väärin himoittu

Annassa (23.8.2012) seksuaaliterapeutti (ehkä Suomessa on vain yksi seksuaaliterapeutti, kun aina haastatellaan samaa) kommentoi samaista kirjaa sanomalla, että naiset kantavat edelleen emotionaalisen seksin taakkaa: seksi on söpöä, kaunista, romanttista  ja rakkaudellista. Muunlaisesta seksistä eivät naiset, feministit ja varsinkaan äidit ole haaveilleet - paitsi nyt. En näkisi kirjaa kuluneessa, kliseisessä yhteiskunnan erotisoitumispyörteen mediakuvastosta, sillä puheen subjekti ja katseen kohde on toinen: jos yksikin nainen kirjan myötä rohkenee avautua (alistumis)fantasioistaan, kirja on lunastanut paikkansa. Vai vahvistavatko alistuvat naiset edelleen patriarkaalista kyhäelmää, saako kolmannen aallon feministi jo kontata vapaasti valitsemiensa halujensa edessä?

En ajatellut lukea kirjaa, mutta lauantaiesseen jälkeen se päätyy Sonjan, Herra Jackin ja O:n viereen ylähyllylle. Kirjapiiriimme joku sitä ehti jo ehdottaakin.

Samaisen naistenlehden loppusivuilla Petri Tamminen sanoi ottavansa maailman vastaan kirjaston uutuushyllyllä. Tai ehkä siteeraan Saarikoskea - viime viikolla oli Keravan kirjastossa Saarikoski-ilta. Torsti Lehtinen lopetti sivupolkuisen luentonsa  kirjailijan sanoihin, että joskus on parempi lukea Marquisia kuin Marxia.