Ilta Haartmannissa

Vanhoilla naisilla on haava jalassaan. He siirtyilevät hiljaisesti sängyissä tai rullatuoleissa.

Vanhoilla miehillä on haava päässään tai silmäkulmassaan. He ovat humalassa, he liikkuvat korskein polvin kahden sinipukuisen saattajan voimin. Pääsevät hoitoon heti ovista tultuaan, kuin lapset, toisista ovista.

Ehkä haava tulee aina siihen päähän, jota vähiten käyttää.

Ei räkäisiä lapsia missään, hoidetaanko ne jossain muualla. Hyvä juttu.

Unilääke- tai rauhoittavia reseptejä ei uusita päivystyksessä. Varaa aika omaan terveyskeskukseen. 

Lepositeet. Hmmm, kiinnostavaa... Lepositeet on pakattu Orthexin harmaaseen muovilaatikkoon ja ne lepäävät lähellä sitä ovea, jonne vain humalaiset pääsevät.

Ärsyttää, kun pariskunnat tulevat tänne pitelemään toisiaan kädestä. Menisivät elokuviin tai auringonlaskuun. Täällä saavat vain tyttäret ja pojat pidellä äitinsä haurasihoista kättä, opetella tulevaa roolia.

Pyytäisin sileähiuksista hoitajaa ulos, mutten kehtaa enää sen jälkeen, kun oksennan tutkimushuoneessa. (Minneminneminne?! keksin itse ratkaisun, kun hoitaja vasta availee kaappien ovia.)

C'mon, faster, baby, faster!

Ai pakaraan? Onneksi olen kyykännyt.

Tältä vanheneminen ehkä alkaa tuntua, keho alkaa jäädä jälkeen, jättää minut, tekee omiaan, vaatii pyörät alleen.

Mielipiteeni sote-uudistuksesta ei synny täälläkään.

Käsidesi ei sisällä alkoholia.

Meidän historiamme – Seta 40 vuotta, Transtukipiste 20 vuotta, Karoliina 11 vuotta

Setan 40 v. ja Transtukipisteen 20 v. seminaari marraskuun lopussa kiteytyy ajatukseen, että tuomalla näkyväksi omaa arkeaan ja havaintojaan siitä tulee tehneeksi historiaa. 

Mieleen jäi Kati Mustolan historiakatsauksesta iltapäivä- ja aikakauslehtien rooli suomalaisessa homohistoriassa. Esim. Jallu ja Hymy etsivät sensaatiomaisia aiheita, ja aiheuttivat paljon pahaa ja jopa itsemurhia julkaisemalla paljastusjuttuja 60-luvun homopaikoista ja -henkilöistä.

Toisaalta ne olivat aikoinaan ainoita lehtiä, jotka ylipäätään julkaisivat aiheesta mitään. Monen pelastus saattoi olla juttu, jossa asialle annettiin nimi. Seuranhakupalstat tai jutut Setan toiminnasta tulivat kuvioihin jo varhain.

Toinen keskeinen puheenvuoro oli Jussi Nissisen (Setan perustajajäsen 1974) Odotan anteekipyyntöä psykiatreilta. Arkkipiispa pyysi kesällä anteeksi sitä, miten homot on työnnetty ulkopuolisiksi ja näkymättömiksi sairauteen, rikokseen tai syntiin vedoten. Nyt psykiatreilta odotetaan samaa anteeksipyyntöä. Psykiatrit eivät ole syyllistäneet pelkästään homoja, vaan myös heidän vanhempiaan, ja pieleen menneitä äiti/isä-suhteita on pohdittu kalliissa istunnoissa. 

Mielenkiintoista on se, että nyt homot vaativat anteeksipyyntöä. Tämä on iso narratiivin muutos. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten jokainen saattoi suhtautua homoihin 'ollaan niin kuin ei oltaiskaan -asenteella', vähintään avioliittolakiäänestys vaati ottamaan kantaa asiaan jollain muulla tavalla.  

Omasta homohistoriasta muistettavia palasia ovat esim. Z-lehti, jonka sai tilatessaan tilata joko paljaaltaan tai ruskeaan kirjekuoreen pakattuna. Muistelen, että ekat lehdet tulivat kirjekuoressa. 

Sappho-lista, 2000-luvun alussa ennen Facebookkia ja somea, oli jännittävä paikka. Niiden keskusteluiden ja hahmojen kautta jotenkin kummalla tavalla jäsennettiin omaa paikkaa lesbona. Myöhemmin kyllä tajusin kyseenalaistaa jutut.

Yhdet keväiset bileet 2006 vanhassa Mamassa. Yläkerran tanssilavan alla oli jotain ihme nestettä, joka liikkui askeleen alla. Että tällaistakin elämää voi olla!

Pride ja Hehku, 2007 alkaen, ekat työryhmän bileet ja kaikki ne ihmiset!

Solidaarisuus-Pride

Tositapahtumiin perustuva leffa 80-luvun puolivälin Englannista. Sopivaa katseltavaa lomapäiviin.

Voi kesä!

 

  

 

Helsinki Shake it @ Lavaklubi

Mitä pukea päälle, jos iltapäivän ohjelmassa on penkkitreeni, treffit ja burleskia?

 

Kotiharju

Yläkerran pakastimesta voi ostaa vihtoja ja vastoja.

Itsenäisyyspäivä 2014

глубже!

c Timo Lillbacka 

Monta viikonloppua menikin ilman kurssia, mutta onneksi tilanne korjaantui marraskuun lopussa. Valmentajana Alexey Bakhirev, klassisen MM ja Arnold Classic voittaja. 74-kiloisissa penkki 182, mave jotain yli 300 kg.

Uusi suosikkiliike tuleekin sitten olemaan vyökyykky.

#tahdon2013

Kesähäät! Voileipäkakkua, lämmintä Kossua takakontissa, sukulaisia kummallisissa juhlavaatteissa, anoppi pitää liikuttavan puheen vilkuilematta ruutupaperista muistiinpanoja, pohditaan kuka kerää lunnaat, kun sulhasia/morsiamia on kaksi (ratkaisu keksitään), kaaso suutelee exän serkun kaimaa pikkutunneilla, lapsuudenystävä paljastaa aikovansa erota, pikkulapsia valokuvataan keinussa, sade alkaa vasta aamuyöllä.

Kiasma goes Taidehalli

Ehdin viimeisenä päivänä nähdä Kiasman evakkoteokset Taidehallissa. Louise Bourgeoisin teos No Escape herätti spontaanin itkun.
Ah. Taide.

Helena Hietanen: Naisellinen vika, 1993

Kannatti lähteä

Kolme varttia tuijotin kattoon ja tsemppasin itseäni juoksulenkille illalla.
50 metriä rantaan käveltyäni mieli muuttui - juoksin talviyönsinisessä maisemassa, olemattoman päällä.

Der Kreis

Vinokinossa nähty palkittu dokumentti Der Kreis.  Olin jo varautunut nenäliinoin, mutta leffa oli yllätys.

Lihaa!

Kesäisenä Helsinki Pride-lehtenä tunnettu H-lehti ilmestyy nykyään myös talvella. Kirjoitin siihen kolumnin ja jutun Tom of Finlandin muusasta.

Vanhemman homomiehen ja nuoren heteron suhteita on ollut maailman sivu. Kuukausiliitteessä oli juuri juttu baletin Kenneth Greven ja Nurejevin suhteesta, Holappa ja Jouhki kirjoittivat matkastaan kirjan. 

Jännitteet, joiden päällä ihmissuhteet lepäävät silloin kun suhdetta ei voi selittää seksillä, kas siinäpä aihe.

Perusrautaa ja sekalaisia asioita

Anni Vuohijoki teki kovat tulokset pienessä painoluokassa.

Kurssilla Crossfit Hertsikassa

Pääsin hyvään voimanostotreenirinkiin, katsotaan mitä saadaan talven aikana aikaiseksi. Kahvakuulassa kisasuoristus kestää 10 minuuttia, voimanostossa noin 8 sekuntia - ihanaa, ei tule edes hiki ;)

Aikaa ei kyllä jää millekään muulle. Kaikenlaista kurssia pukkaa ovista ja ikkunoista, mielenkiintoista oppia kaikenlaista uutta asioista, jotka eivät muutama vuosi sitten olisi  kiinnostaneet lainkaan. Ruokaa ja syömistä joutuu miettimään, onneksi saa syödä paljon - food is not fuel.

Mielenkiintoista on myös miten tutustuu hyvin erilaisiin ihmisiin kuin mihin tavallisissa omissa ympyröissään törmäisi. Ihmisiin, joilla on esimerkiksi hyvin erilainen suhde kehoon, miten siinä toimitaan tai miten sukupuolta esitetään. Kaveripiirit kerrostuvat edellisten päälle.

Lihaa liitolle!

Jotain tekisi mieli.

Jotain tekisi mieli.
Huoltoasemalla tekee aina mieli jotakin, yllätystä, jota ei koskaan tule.

Saisio: Signaali

Arki

Tottuminen ei tunnu miltään.

Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja

Signaali

Kuten monelle muullekin, Saisio oli aikoinaan keskeinen hahmo, jonka kautta hahmotin yhteiskunnassa muuttunutta paikkaani.

Signaali 

"Hyviä tarinoita ei ole olemassakaan, on vain hyviä kertojia. Siinä koko teatteri, kirjallisuus, elokuva."

"Saako mennä kovempaa, pliis?"

Käyn läpi vanhaa kahvakuulatreenipäiväkirjaa, joka näin jälkikäteen vaikuttaa oikeastaan tunnepäiväkirjalta. Parhaiten pärjää se, joka hengittää oikein ja jaksaa tarpoa heittelehtevien onnistumisten ja voipumisten suossa. Jos mieli väsyy, keho väsyy myös. Ensi talvena tehdäänkin sitten reilusti voimaa.

• Ei kai tämä sen vaikeampaa ole. Seisotaan ja heilutellaan käsiä.
• Lisää vaan tällaista kovaa menoa! Ei tunnu missään! Poika saunoo! Den glider in!
• 14 rpm. 16 tuntuu leivokselta 20 jälkeen.
• Jalat ja hengitys paremmin mukaan alusta asti eikä sitten vasta kun väsyttää.
• Ihme pomppimista, kuin rusakko niityllä, vasen ok.
• 14 rpm. Alkoi käsivarsissa tuntua. Ja nahkaa aristaa. Eväät loppu. Minä heikkenin. Näin näkyjäkin. Menin sekaisin.
• Sai jo vähän pinnistää loppua kohti, kokonaisuus ns. tihi-treeni.
• Rumaa, kamalaa ja vaikeaa!
• Yläasento on huo-ju-va.
• Ihan jees ollakseen työntö. En ehtinyt surra ja pohtia räkkiä. Ihmeitä jotenkin tapahtuu porukassa. Tosi jees. Lisää RAUTAA!
• Aika epätasainen tahti ja viimeinen 30 sek. hamuilevaa, mutta en kuollut tai oksentanut. 10 rpm.
• Sattumia ja kummallisuuksia alkaa ilmestyä kuvioihin sarjan loppupuolella.
• Tiistaina tunsin oloni Atlakseksi, tänään en enää, vapaapäivän vaikutus on tuntuva + ylätaljahommia.
• No sinne meni 10 tahtiin, samanlaista sössöä kuin aikaisemminkin.
• Tää meni tosi hyvin 16 tahtiin, ei tuntunut missään, puuskutti mutta forkut ei menny jumiin. Mahtavaa, ei ollut mitään hätää!

Asioita, joista lapset tai aikuiset pitävät

Asioita, joista lapset pitävät: kepit, tikut, pikkukivet, strösselit, kierrepillit, lammikot, taskuun mahtuvat sattumat.

Asioita, joista aikuiset pitävät: ei eriparisukat, aatteet, toisten ihanammat kumppanit, saunavuoro, huomisen sään katsominen, hurjasti kiihdyttäen ohittaminen.

Cale Cafe

Portugalilainen kahvila jossa kaikki nauravat ja naisilla on punaista  huulipunaa. Odotin tunnin pastel del natan valmistumista, munia vatkattiin keittiössä ja uuni lämmitti tunnelmaa entisestään. Kannatti odottaa!

Lapinlahdenkatu 21



Nick Cave & The Bad Seeds – Far From Me - Live from KCRW

Miten hienoja!

BUTCH

"Ei kaikki kyllä ihan selkeesti ymmärrä..."

Lauriina bondagesta 

Päivän ajatus

Syksy. Tekee mieli kuunnella Kolmatta naista, kaivata jotain tai jotakuta, sitä aikaan liittyvää nimeämätöntä, josta ei koskaan saanut otetta; vaihtaa jo valittua paikkaa bussissa tai elämässä. Suunnitella suunnitelmia, joiden tietää jäävän kesken. Matala ja nopea valo, josta ei saa kiinni.

Kastetta tuulilasissa, mielin määrin kahvia.

"You have Tove Jansson and Touko Laaksonen, come on, be proud!"

Durk Dehner tells about the work, life and death of Tom, a.k.a. Touko Laaksonen.

Päivän lainasanat

Samuli Putro puhuu rakkaudesta jossain naistenlehdessä.

Joskus onnistuu, joskus menee pieleen.

Postia Halpa-Hallille

"Olen ylpeä pohjalaisista juuristani. Siellä oppii katsomaan avarasti, yli pitkän pel(l)on, metsänkin taakse."

Level 3 accomplished!

 Olen tottumaton punttisalilla kävijä, kun oon aina käynyt yhteislähtötunneilla. Viimeksi kolistellessani hämmennyin, mutta onneksi tajusin nopeasti, että on olemassa kolmen tasoisia treenitehoja:

1. taso: Me jätkien kans tässä vähän tepastellaan ja jutskataan, et tekiskö vähän haukkarii, ai sul on uus puhelin näytäs… -treeni / Mä täs vähän heiluttelen itseäni ja katselen peilistä kun muut katselee mua peilistä -treeni 

2. taso: TiHI/MuHI -treeni 

3. taso: Setämiehet alkavat moikkailla -treeni 

***

Hieman  aiheeseen liittyen: Vääränlainen, oikeanlainen?

"Kun kovasti yrittää olla oikeanlainen, joutuu tuijottamaan muita ihmisiä herkeämättä."

Ja joutuu tuijottamaan itseään - peilistä.

Fear is a very bad counselor for your life

Päivitin Budapestin priden tekstin

Paljon kaikenlaista

Yleensä katson sellaisia elokuvia, että vieressäni istuu Claes Andersson tai Jörn Donner.

Clouds of Sils Mariassa vieressä istui Merete Mazzarella, mikä kuvaa elokuvaa täydellisesti. Assarin oksennuskohtauksessa soi Primal Scream: Kowalski. Kovaa.


Olen nähnyt paljon. Designmuseon Tapiovaaran, Kiasman viimeiset kolme näyttelyä ennen remonttia, Taidehallin hämmentävän Hilma af Klintin ja Risto Kuulasmaan Yleisen rauhan biennaalin; Espoo Cinessa monia hyviä leffoja.

Koitan aktivoitua taas bloggaamisessa - Instagram on niin helppo ja nopea, ajatteleminen vaatisi kirjoittamista.

Seksiä auringon alla

4 päivää jäljellä ekaa jaksoa, kannattaa katsoa: Seksiä auringon alla

Hotelli Manta

Kohti uutta ykkösmaksimia!

Mäntymäki Pride 2014

Flow 2014

 

Kuvat jotka olemme

R-kioskia ja HSL:ä olen pitänyt hyvin konservatiivisina, tämän kesän kampanjat muuttivat mielikuvaa.

Sokoksen ikkunassa mies meikkaa.

Pyhäniemen kartano

Heli Ryhäsen Odotus (2006), kesän hienoin teos! 

Pekka Syrjälän pieni kullattu veistos, Vitut. 

Budapest Pride 2014 - the road less traveled by

Kirjoitan tästä jossain vaiheessa, nyt on kiire lomailla.


Edit: Olin lomalla Budapestissa, ja siellä olikin samaan aikaan pride, joten tottakai menin mukaan.

Kulkuetta edeltävänä iltana palloiltiin muutamassa hltbt-bilepaikassa ja naistenbileissä, joissa oli paikalla yhtä paljon poliiseja kuin juhlijoita. Hmm.

Kulkue kokoontuu kaupungin keskustassa aidatulle kadunpätkälle, jonne pääsi vain portista, reput tarkastettiin. Poliiseja oli vieri vieressä, kulkueen reittiä ei löytynyt etukäteen mistään. Samalle portille ilmaantui joku paikallinen poliitikko kansallisasussa meuhkaamaan nahkatukkien, nahkaliivijengin ja medioiden kanssa. Tilanne oli aggressiivinen, sylki lensi ja nyrkit puivat ilmaa, mikä määrä vihaa!

Ensimmäistä kertaa pelkäsin olla minä. Mietin onko tässä mitään järkeä, yksikseen miljoonakaupungin pridessä äärioikeiston ja uusnatsien seassa? Edellisen illan paikallinen deittini ei nimittäin sittenkään ollut uskaltanut mukaan ja muutenkin kulkueväki vaikutti hyvin ulkomaalaiselta.

Itse kulkue sujui pieniä välikohtauksia lukuunottamatta rauhallisesti, kävelihän 20 000 hengen kulkueen vieressä mellakka-asuisia poliiseja ja kulkueen reitti oli korttelin mitan eristetty "yleisöstä". Luotiliivejä, rynnäkkösäärisuojia, suursnautsereita kuonokopissa, teräviä käsimerkkejä ja korvanappityyppejä. Tätä on minun Eurooppani vuonna 2014.

 

Jossain välissä kulkueessa kulki joku vippi-henkilö isojen turvamiesten ympäröivänä. Julkkis-homo ei jaksanut koko pitkää matkaa kävellä, vaan hänet laitettiin autoon Hollywood-leffan tyyliin korvanappimiesten kainalosta.

Turvallisuus on kuten kaikki muukin tavara. Itse turvauduin jollain hassulla tavalla liberaaliin eurooppalaisuuteen ja sen arvoihin - että minulla on oikeus kävellä täällä keskellä tietä ja luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Kulkuetta oli rahoittanut EU ja Norjan valtio.

EuroGamesien aikaan 2012 Unkari halusi kieltäytyä kulkueesta vetoamalla siihen, ettei pysty turvaamaan kulkueen turvallisuutta. Kiitos painostuksesta EU, pus pus!

Mielenkiintoista oli myös se, että kulkueen tukijoina oli paljon kansainvälisiä yrityksiä mediatoimistoista IBM:n ja Googleen. Ehkä muutos itäisessä Euroopassa tapahtuu yritysten ja työelämän kautta, siinä missä täällä meillä muutosta vetää lähinnä kolmas sektori.

Kulkue päätyi puistoon, josta sai poistua vasta, kun poliisi oli varmistanut paluureitin. Ihmiset kulkuvat jälleen poliisisaattueessa metroasemalle, josta sitten saattoi palata takaisin kaupunkiin jälleen poliisien täplittämien metroasemien kautta.

Fear is a very bad counselor for your life, sanoi Ulrike Lunacek, Euroopan parlamentin hlbt-ryhmän puheenjohtaja puistopuheessaan.

Kuva: ILGA Europe

ILGA Annual review - Hungary

Juhlat

Mummola

Kestää murrosiän yli, ennen kuin halaaminen alkaa taas kiinnostaa

Hokkuspokkus

Ekana jonossa

Aino Venna: Kesäyö