Vanhoilla miehillä on haava päässään tai silmäkulmassaan. He ovat humalassa, he liikkuvat korskein polvin kahden sinipukuisen saattajan voimin. Pääsevät hoitoon heti ovista tultuaan, kuin lapset, toisista ovista.
Ehkä haava tulee aina siihen päähän, jota vähiten käyttää.
Ei räkäisiä lapsia missään, hoidetaanko ne jossain muualla. Hyvä juttu.
Unilääke- tai rauhoittavia reseptejä ei uusita päivystyksessä. Varaa aika omaan terveyskeskukseen.
Lepositeet. Hmmm, kiinnostavaa... Lepositeet on pakattu Orthexin harmaaseen muovilaatikkoon ja ne lepäävät lähellä sitä ovea, jonne vain humalaiset pääsevät.
Ärsyttää, kun pariskunnat tulevat tänne pitelemään toisiaan kädestä. Menisivät elokuviin tai auringonlaskuun. Täällä saavat vain tyttäret ja pojat pidellä äitinsä haurasihoista kättä, opetella tulevaa roolia.
Pyytäisin sileähiuksista hoitajaa ulos, mutten kehtaa enää sen jälkeen, kun oksennan tutkimushuoneessa. (Minneminneminne?! keksin itse ratkaisun, kun hoitaja vasta availee kaappien ovia.)
C'mon, faster, baby, faster!
Ai pakaraan? Onneksi olen kyykännyt.
Tältä vanheneminen ehkä alkaa tuntua, keho alkaa jäädä jälkeen, jättää minut, tekee omiaan, vaatii pyörät alleen.
Mielipiteeni sote-uudistuksesta ei synny täälläkään.
Käsidesi ei sisällä alkoholia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti