Kallion kirkon kello kumisee kaksitoista, lokit huutavat, porttikongissa haisee, kassissa on muki ja tyyny ja vähän jännittää. Sataa vettä. Puhelin on piipannut osoitteen tuntia aikaisemmin.
Arvaamattoman aamiaisen konsepti on herkullinen: jotkut tyypit järjestävät aamiaisia jossain joillekin, paikalle arvotaan Facebookin kautta toisilleen tuntemattomia ihmisiä.
Hissi vei kerrostalon vintille - taas olin siellä, minne olen aina halunnutkin, Helsingin kattojen päällä! Kuivuvien lakanoiden alle oli laitettu aamupalaa, skumppaa, chilillä maustettua raparperisalaattia, kaikki oli hallista tai torilta. Levysoitin soitti afrikkalaista jazzia jalkapalloilun kunniaksi.
Juttu viehättää minua monesta syystä.
Ensinnäkin siinä kiteytyy jotain baudelairemäistä suurkaupungin henkeä - arvaamaton kohtaaminen vieraiden ihmisten kanssa, vähän kuin poka baarista. Se on kaupunkitilan toisin näkemistä ja kokemista, ajassa ja paikassa leikkimistä. Sosiologit käyttäisivät sanaa flâneur, situationistit sanaa dérive. Tiloja, ihmisiä ja kohtaamisia, jotka anelevat tulla tutkituiksi sattumanvaraisesti, arvaamattomasti.
Paitsi tila, myös sosiaalisesti kohtaaminen oli sattumanvarainen, väliaikainen, liukas - konkreettisesti en jakanut näiden ihmisten kanssa muuta kuin sen hetken. Puhuttiin kaikesta, mutta kukaan ei puhunut suoranaisesti itsestään. Simmelin sanoin "uusi" kaupunki luo uusia sosiaalisia siteitä ja uusia asenteita vieraita ihmisiä kohtaan.
Simmel sanoin näin modernista kaupungista, jolla hän tarkoitti 1900-luvun kaupunkia. Paljonko on muuttunut (lihallisen) kohtaamisen tarve noista vuosista?
Kolmannekseen aamiainen kiinnostaa sosiaalisen median (mitä se on?) uutena ilmiönä: siinä keinuvat kaksi maailma, jossa anonyymistä virtuaalisesta yhteisöllisyydestä tulee jälleen lihallista. Sosiaaliset palvelut luovat ja mahdollistavat uudenlaisia sosiaalisen kanssakäymisen muotoja, jotka ovat sekoitus vanhaa ja uutta, anonyymiä ja kollektiivisesti jaettua.
Näin yhdessä ilmiössä limittyvät spatiaalinen, sosiaalinen, virtuaalinen.
Aamupalan jälkeen sade oli loppunut, mutta lokit kirkuivat. Kadut olivat edelleen märkiä. Ne aina ovat.
