lauantai 5. kesäkuuta 2010

Anarkisteista, prekariaateista, pomoista ja Googlesta

Firman kesäpäivä, jota jatkettiin kännäämään kolme pulloa skumppaa ja valkkaria - pomo, minä ja toimistosihteeri. Rantakalliolla puhuttiin politiikasta, demareista, vihreistä ja kommunisteista, yhteiskunnasta ja älymystön puutteesta - myös sorsista, Stubbista, maahanmuutosta, Tampereen hulluista vuosista, uskonnoista, koulutuksesta ja sen merkityksestä - vastuusta, solidaarisuudesta ja arvoista. Prekariaateista, anarkisteista ja työn uudesta järjestyksestä.

Puhuttiin myös järjestötoiminnasta, ja kerroin olleeni monta vuotta mukana sekä pridessä että muissa seksuaali- ja sukupuolijärjestöissä = tulin kaapista. Kerroin kuinka olemme keskenämme paljon keskustelleet siitä, miten em. organisaatioissa toimimista ei voi laskea CV:ssä meriitiksi - usein sitä ei voi sinne edes kirjoittaa.

Sillä ei ole merkitystä, että pystyy kantamaan vastuuta useiden vuosien ajan, osallistumaan yhteiskunnalliseen 'keskusteluun', organisoimaan toimintaa ja tehtäviä, roudaamaan raportteja ja mellakka-aitaa, laatimaan turvallisuussuunnitelmia tai raportoimaan ajolankojen etäisyyksiä. Sillä ei ole merkitystä, että tulee toimeen erilaisten ihmisten ja näkemysten kanssa, eikä lyö hanskoja tiskiin ensimmäisen erimielisyyden kohdalla. Sillä ei ole merkitystä, että pystyy irrottautumaan omasta kokemusmaailmastaan ja omista haluistaan, ja ajattelemaan asioita muidenkin ihmisten näkökulmasta. Sillä ei ole merkitystä, että pyrkii tasapainoilemaan rahan ja aatteen välillä, että pystyy toimimaan budjetin puitteissa.

"Minusta on hienoa, että sä toimit siellä, jos se nyt jotain auttaa." sanoi pomo. Nieleskelin kyyneleitä. Vasta nyt aamulla tajusin, että hän oli ehkä ensimmäinen, joka on sanonut näin. Ei kenenkään mielestä ole erityisen hienoa toimia pridessä, koska monet näkevät sen vain aatteena tai arvona, eivät kokemuksena, oppimisena tai prosessina. Yrittäjänä ja pomona hän näki, mitä muuta merkitystä sillä on. Sillä on merkitystä.

Kerroin kuinka monille hyvinkoulutetuille homoille työnhaku on vaikeaa, koska koskaan ei pääse edes haastatteluun, jos googlettamalla ensimmäinen linkki vie johonkin 'seksi-aktivistisivuille'.

Pomon sanoessa, että "Kyllä me sinutkin googletettiin" tajusin, että olen ollut kaapissa töissä turhaan. Kaikki ovat koko ajan tienneet, koska nimeni googlettamalla törmää ensimmäisenä nimitysuutisiin ja mielipiteeseeni koirien versus homojen siunaamisesta.

I'm overwhelmed.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti