Kylki

Hietsu

Teineissä ja lokeissa on jotain samaa - samat räävittömät poikkoilut, sama korskea jalan asento.

Karja-aitaus

 Citykäytävä on remontissa: raskaista eläimistä tuntuu varmaan samalle, kun niitä ajetaan ahtaisiin kujiin.
4 viikkoa kesälomaan!

Vanhat kadut, uudet rakkaudet

Pride-lehti on ilmestynyt

Tämän vuoden teema on rakkaus - ja minä rakastan ylpeitä askeleita.

Minä rakastan kulkueita. Rakastan kulkueita, joissa marssitaan omaan tahtiin pehmeissä kengissä, joissa lyhyet iskulauseet ovat kovimpia ilmaan heiteltäviä asioita. Paikallaan seisovat mielenosoitukset eivät saa minua herkistymään samalla lailla: itken pride-kulkueessa, pyyhin silmäkulmiani seuratessani ylioppilaiden talvista soihtukulkuetta, pysähdyn katsomaan uutiskuvia kaukaisista maista, joissa on rauhallisessa yhteisymmärryksessä askellettu jonkin oikeuden tai vähemmistön puolesta. Liike muuttaa näkökulmaa ja luo emootioita.

Marssimiseen, kävelyn aatteelliseen muotoon, on aina liittynyt halu muutokseen. Marssia voi jostakin tai jonnekin: ulosmarssi on työntekijöiden vahva kannanotto, juhlapaikalle marssitaan tietynlaisin askelin. Marssi raivaa tilaa muutoksen mahdollisuudelle: ”Vanhat kadut, jos ei vanhoilla kaduilla ajatella uusia ajatuksia, ne kadut eivät ole mitenkään arvokkaita, ja rikottava.” Verrattuna verkon anonyymiin mielipidekirjoitteluun tai foorumeilla kommentoitiin, kulkue on myös rohkea ja rehellinen tapa esittää oma mielipide: tätä mieltä olen, kokonaisena itsenäni päästä varpaisiin olen tämän asian puolella. Mielipiteellä on kasvot. Se on tärkeää, sillä juuri niissä katseissa, joita vaihdetaan katukivetyksen yli marssijoiden ja katsojien välillä, tiivistyy koko kulkueen merkitys. On helpompi olla suvaitsematta kasvotonta vierasta väkijoukkoa kuin ihmistä, jolla on nimi, kasvot ja historia.  Pride-kulkueista haluan muistaa suvaitsevat ja kannustavat katseet, ne kasvot, jotka ovat hämmästyneitä, miltei kateellisia siitä mielettömästä sateenkaarevasta energiasta ja tiiviistä yhteisöllisyyden kokemuksesta, jonka kulkue ympärilleen synnyttää.

Rakastan pride-kulkuetta kasvun ja identiteetin metaforana. Kulkue alkaa hapuilevasta oman paikan etsimisestä, yhteisen kävelyrytmin hakemisesta ja oman tilan löytämisestä. Ympärillään näkee juuri ne ystävät, joiden kanssa haluaa tämän kokemuksen jakaa. He ovat ihmisiä, joiden kanssa on kasvettu ja matkustettu, oikaistu puiston poikki, toisinaan päädytty umpikujiin ja pysähdytty risteyksiin lukemaan karttaa. Jokaisella on paikkansa. Tiedän olevani oikealla tiellä, kun kadun täyttävä värikäs joukko velloo iskulauseiden ja banderollien meressä, homoikonien basso tuntuu vatsassa. Kaikki muuttuu hetkessä tulevaisuudeksi, reitti on selvä. Taaksepäin vilkaistessaan huomaa, kuinka pitkän matkan on jo kulkenut, kuinka pitkälle on päässyt. Tulee tietoiseksi siitä, että omien jalkojen kantavuuden voi empimättä luottaa. Ulosmarssi saa uuden merkityksen.  Tiheä ja merkityksistä painava hetki; taas valuvat kyyneleet. 

Rakastan pride-kulkuetta, koska se on mielipiteen kehollinen muoto, etenevässä liikkeessä kerrottu ja yhdessä jaettu tarina.

Femmehöpsöttelyä?

Taidehallissa keveä kesänäyttely 50 - 60-lukujen mainosvalokuvaajasta Claire Ahosta, Juhani Ahon lapsenlapsesta. 

Keskeinen ajatus näyttelystä lähtiessa oli, että miksi femmehöpsöttely on nykyään niin kovin vaikeaa ja tiettyihin genreihin sidottua? Oikean queerfeministin on kyllä sopivaa taipua maskuliiniseen formaattiin, antaa maihareiden nauhojen repsottaa ja karvojen kasvaa, mutta huulipunan sävyttäminen käsilaukun väriin tai stayuppien säätäminen on merkki valtarakennelman tukemisesta?

Ehkä se onkin. Maskuliinisimmillani tunnen olevani silloin, kun koristan itseni sukkanauhoilla.

The most ordinary cause of a single life is liberty, especially in certain self-pleasing and humorous minds, which are so sensible of every restraint, as they will go near to think their girdles and garters to be bonds and shackles.

Ficedula hypoleuca

Vanhukset olivat käyneet maalla ja raportoivat tilanteen:

"Kierrettiin se Kattilakosken lenkki, muistatko ne kiviaidat, et sä varmaan muista, ainakin sata metriä kiviaitaa, kyllä silloin piti olla paljon miehiä työssä, se naapurin vaimo oli kuollut, mutta sillä oli uusi koira, kultainen noutaja, ei, pienempi, ei haukkunut yhtä paljon kuin se vanha koira, orava oli tehnyt saunan välikattoon pesän, kolme poikasta juoksi siellä, kun käytiin saunassa, viime kesänä siellä pesi västäräkki, oravat on kyllä vähentyneet, kun Ahti kuoli eikä enää ruoki niitä talvella, mutta nyt on sitten pikkulintuja enemmän, kaksi joutsenta nähtiin, neljä metriä laitoin perunoita, siihen alakaivon viereen, kirjosieppo pesii niissä pöntöissä nyt, monena päivänä satoi, katseltiin ikkunasta sitten vaan, melkein tihkusadetta koko ajan, varis koitti lentää ylätalon puolelle, mutta sai ainakin kymmenen räkättirastasta peräänsä ja lensi peltojen yli, mustikat kukkivat hyvin, mutta eihän siitä nyt vielä tiedä, viinimarjoja tulee paljon..."

Minä olen nähnyt tänä vuonna vain ahnassiipisiä lokkeja Kauppatorilla, ja vakavia koiria naruissaan.

Helsinki Pride 2011 - Rakkaudensolmu - köysiworkshop

Ennakkoluulotonta, rajoja ylittävää, ennennäkemätöntä yhteistyötä partion pinkin siiven ja Häkin välillä!
Tuletule, pääset pakettiin!

Hyviä lauseita nyt

Chris Cleave: Little Been tarina
Hieno hieno! Arvoituksellinen rakenne, hiottu tarina, kauniit lauseet!

Laura Honkasalo: Eropaperit
Luettavaksi sukupolvelle, joka kasvoi vaihtaen kotia aina sunnuntaisin.









Claire Castillion: Äidin pikku pyöveli
Kaikille äidiksi aikoville

Kahvila Sävy

Kahvila Sävy, Kinaporinkatu 1  - Lisää tällaista! Täyttäkää maa kahviloilla, joita ei ole konseptoitu designista turpeiksi!

Ars 11

Loistava Ars 11 - todellakin muuttaa käsityksiä Afrikasta ja jopa uskonnoista. Ei silti vedä vertoja vuoden 95 näyttelylle, joka  muutti maailmaani niin, että sen huomasi myös silloinen kuvaamataidonopettaja

Hyvää tänään:

• Päivän (vuosikymmenen?) pelastavat sanat ompelijan suusta: "... sulla on tämä rintalinja aika korkealla..."
• Ihana kesäkesäkesä ja terassit ja lyhyet hameet kaduilla ja kaikki: tunne kuin lähtiessä kukkamekossa myöhään illalla soutelemaan ja tietää saavansa - kalaa
• Väärään bussiin astuminen, musiikin kuunteleminen vantaalaiselle bussipysäkillä
• Huippuunsa viritetty gaydar: kun kättelee viikoittain noin 40 vierasta ihmistä, tutka hioutuu väkisinkin. Sanavalinnat, sekunnin murto-osan katse, paidassa tietty brändi, tyyli istua, aukot lauseiden välissä tai pelkkä intuitio.
• Stockmannin osaava ja rempseä myyjä: "Missä kopissa sä sovitat niitä (koko) liivejä?
• Pitkät lounaat, lyhyet hameet, korkeat korot

"Olen päättänyt olla sinun..."

Hyvän mielen musiikkia juuri nyt:

Lyriikat ja melodia, jotka lohkaisevat sydämestä isoja paloja: Scandinavian Music Group – Ruotsiin ja takaisin
"... suunnistan jumalauta Puistolaan...": Scandinavian Music Group – Kaunis Marjaana -
Air – All I Need
Jill Scott – He Loves Me (Lyzel In E Flat)
Lykke Li – Get Some
Hanna Marsh – Merry-Go-Round
Al Green – Let's Stay Together

1705 - homofobian vastainen päivä

Mätäs

Minä kävin ahtaaksi itselleni
hierrän ja kierrän
tahdon luikertaa ahtaudesta kuin käärme
kun se koleana aamuna jättää mättäälle
kiiltelevän muiston
soluu risukon läpi
nopea ja salainen.

von Schoultz

**

Ajattelen, minkälaisia ajatuksia muutama vuosi ulkomailla saisi aikaan. Ajatusta motivoi Umayyan juttu taannoin Hesarissa. Muutettuaan Brysseliin hän oli huomannut, että Suomessa hiekkalaatikossakin on reunat, mikä kuvannee hyvin suomalaisen ajattelun kehikkoa.

Keitä ne on ne sankarit?

Tänään tunnen olevani syrjäytynyt. En seurannut euroviisuja enkä lätkää viikonloppuna.

Kävelen duunista kotiin, vastavirtaan, ja vastaani tuli tuhansia sinivalkoisia ihmisiä. Mikään ei vahvista oikeistolaista kansallistuntoa enemmän kuin laji, jonka äärellä suomalaiset miehet ovat oppineet halaamaan toisiaan 16 vuotta sitten. Ajattelin, että minun Suomeni ei ole näin sinivalkoinen. Se on monivärinen, läikikäs, täplikäs, haalistunut, musta, vihreä ja oranssi. Minun Suomessani poikia ei haeta kotiin Hornettien saattamina.