Päiväkahvit

Suosittelen Kankaanmäki & Katla @ Johan S.

Onko se Kiviniemi, joka imee naisen rintaa vai eikö se ole?

Helsinki Pride 2011 etkot @ Circus

@ Joensuu

Päivän ajatus tulee jonkun naistenlehden sivulta:

"Onni on pelkkää."

Keskisen reissu

Camp-henkinen reissu Tuurin kyläkauppaan etnografisella otteella kauniina kevätpäivänä.

Monta lesbiaania, yksi hetero ja kuski Heikki (nimi muutettu)

Toiset juopottelivat...

... toiset hioivat shoppailustrategiaa. Yksi meinasi vaihtaa rahaa, mutta sanoin että reissuun tarttee vain puhtaat sloggit.

Lonely Planet Suomi, sillä oltiin aika kaukana kotoa.
Juttelin kuskin kanssa etupenkillä, kun yht' äkkiä bussista kuului ihastunut huuto, jota Heikkikin säpsähti - karaokelevylle oli ilmestynyt biisi, jonka taustanauhalla pomppivat tissit.

Pysähdyttiin kahdella ABC-asemalla. 

Joka paikassa oli paljon muovisia kesäkenkiä.

Opin uuden sanan: tyttömunkki.

Pysähdyttiin myös Kihniön risteyksessä. Kihniö on Suomen perussuomalaisin kunta. Heilutimme sateenkaarilippua, vaikka teki mieli kyykkypissata rivissä.

Vesan palatsi. Puutarhassa paljon yksisarvisia ja portaat, jotka nousevat taivaaseen. Mitähän Freud olisi sanonut?

Aika erilaista rekvisiittaa kuin mihin on Stockalla tottunut.

Jutut olivat samanlaisia kuin "miehillä", jotka pukeutuvat tällaisiin paitoihin.
Tuurin vieressä on varmaan tehdas, jossa valmistetaan mustia kiitoshuppareita, koska niitä esiintyi siellä tosi paljon. Alkoi pelottaa. Melkoinen kupla tämä Helsinki.

Kauppa oli niin iso, ettei se mahdu kuvaan. 

Mukaan tarttui teippiä, Rexonaa, shampoo. Toiset ostivat nakkeja ja olutta ja glitteriä. Kaikkea sellaista tarpeellista.

Sen pituinen se.
Jatkot oli Mannisella. Heikki ei tiennyt missä se on, joten neuvoimme pysäköimään.

Ilmapallopolitiikkaa?

"Varmaankin Mallorcalle tod. näk. sit ruisrokkii, sit tuskaa (taino ulkopuolelle tappelee) sit gaypride mielenosoituksee ehkä rettelöimää, sit kaikkee muutaki hauskaa..."


Harvoina päivinä on vaikea olla homo, mutta tämä on sellainen päivä. Seurasin aamulla kaasuiskun oikeudenkäyntiä Helsingin käräjäoikeuden turvasalissa. Rehvakkaat hupparipojat naureskelivat samaan aikaan kun toisella puolen salia pohdin, voiko toisen ihmisen identiteettiä tai olemassaoloa enää enempää loukata. Rikokset ovat aina jollain tavoin perusoikeuksien loukkauksia. Tässä niitä todellakin on loukattu enemmän kuin autovarkauden tai ylinopeuden yhteydessä, on loukattu sitä mitä minä olen ja edustan.



Syytettyjen asianajajien mukaan ei ollut kyse yleisesta asiasta, eli poliittisesta toiminnasta, eikä kulkueesta, vaan yleisötilaisuudesta, jossa jaettiin ilmapalloja. 


Viharikoksista ei Suomessa ole ennakkotapausta; Lapuanliikkeen ajoilta sellainen saattaisi kuulemma löytyä.


Tänään olen vähän väsynyt olemaan homo. Mietin minkälaista olisi olla hetero, sekin kun on seksuaalinen suuntautuminen, eikä koskaan välttämättä tarvitsisi ajatella olemassaoloaan tai sen "oikeutta".

Pelargoniat on niin 15 minutes ago

Aika hankkia parvekkeelle piristystä. Punaiset röyhelöreunaiset kukat tuntuivat hieman vanhanaikaisilta, joten näin sanatyöläisenä laitoin parvekepuutarhaani kukkimaan sanat, tarinat, tekstit ja merkitykset - neljän arkkityyppisen hahmon kautta: valtava tiikeri, punasilmäinen lammas, hiekkalaatikolla ansioitunut taistelija ja melko butchahtava lesbiaani. Jokainen tupakallakävijä keksiköön uuden sadun. 

Sisäpiha Kalliosta - haaveilua

Pitkään kärkyin oranssia teosta - vapuksi uuden kodin löysi Elina Liikasen naivistinen työ vuodelta 1986.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Miksi? Näen teoksessa itseni. Iloisen värinen kerrostalo, isokin, päällä vihreä katto tai uudet ajatukset, paljon ikkunoita niin ylös, ulos kuin sisäpihalle, mahdollisuus kulkea läpi. Tai jos toisin katsoo, ehkä sisäpihalle kuljetaankin porttikongista. Lisäksi teos sopii tunnelmaltaan Elina Sarlinin Joidenkin iltojen keveyden viereen.

Viiskulma-assosiaatio

Anna Ternheim – Halfway To Fivepoints

Mitä Silvia sanoo Rakelille?

- Vähän alemmas, vasemmalle, VASEMMALLE, aahh....

39

2 x XS

Flunssaisena arki hidastuu ja mieleen tulee vanhoja asioita.

Vuosi 1997. Suutelen alokasta Korsholmanpuistikon päässä, pojalla seisoo maastokuvioisen kankaan alla. Olen viettänyt viikonlopun hänen luonaan. Sauna oli piharakennuksessa. Pojan vanhemmat sanoivat minulle, että sinähän olet ihan mukava tyttö, vaikka olet siellä yliopistolla. Puistikon päähän päästyäni olen sisäistänyt luokkayhteiskunnasta jotain olennaista. Emme tavanneet sen jälkeen - hän jäi minulle 50 markkaa velkaa -  mutta treenasimme monta vuotta koiria lakkautetun varuskunnan pihalla. Myöhemmin opin, ettei korkea koulutus pelkästään kategorisoi ihmisiä, vaan toimii myös hiukkaskiihdyttimenä: hyvinkoulutetuista perheistä tulevat opiskelijat sinkoutuvat vielä vanhempiaankin paremmille urille yliopiston käytyään. Pirtinhaju lähtee vasta seitsemännessä polvessa.

80-luvun alku. Matkustan junalla isovanhempien kanssa ja saan konduktööriltä lastenlipun, sellaisen, jossa on piirroshahmo ja VR:n slogan. Pöydät olivat junissa silloin irrotettavia, tarjottimen kaltaisia. Ne taitettiin selkänojan sisään tai käyttöä varten aseteltiin koloihin penkin käsinojassa. Sinne tungen lipun, vahingossa, eikä se sieltä lähde. En kehtaa pyytää uutta lippua, tyydyn katselemaan ikkunasta ulos. Lapuan suoralla maisemassa ei ole mitään ahdasta, päinvastoin.

Ajatuksissa on jotain samaa, samanlaista pienen tilan mahdottomuutta ja sopimattomuutta. Näistä aineksista minulle on varmasti syntynyt tiukkarajaisten, kooltaan vähäisten ajatusten ja liian lyhyiden sukkahousujen pelko.

Tahmeudesta, naisista ja Opamoxeista

"Aurinko kiersi minun pilluni ympäri." Sonja O.

Pakahdun, pakahdun!

Lilluin hemmotteluspassa, mutta en koko päivänä saanut ajatuksiani pois Iida Rauman Katoamisten kirjasta. (lue myös: Kaukana auringosta). Antti Majander arvioi kirjaa Hesarissa, blogosfääri on pullollaan arvioita.

Samaan putkeen olen lukenut paljon muutakin erinomaista: Essi Tammimaan Paljain käsin ja esikoisen Ilmestys, Henriikka Tavin Sanakirjan, Snellmannin Lemmikkikaupan tytöt, Pulkkisen Totta. Listaan voisi lisätä aikaisemmin luettu Tiilikan Punainen mekko.

Katoamisten kirja toimii monella tasolla. Rakenne ja viimeistellyt lauseet viehättävät vanhaa lingvistiikan opiskelijaa, teema taas urbaania 2010-luvun eksistentialistia: lihaksi(!) kirjoitetut ihmiset ovat etääntyneet omasta elämästään tavalla, jolle jopa Brecht tai situationistit olisivat kateellisia. Kolmanneksi, pervoa vähemmistöaktivistia kutkuttaa ajatus (toisiaan) panevista naisista: en muista, kuka Kaurasen 80-luvun alun jälkeen olisi yhtä kohtisuoraan kirjoittanut naisista, joiden suhde omaan kehoon muistuttaa yksisuuntaista katua - olkoonkin, että ratkaisevalla hetkellä, juuri silloin kun liha voisi olla pelkkää lihaa, kerronta kääntyy kuvaamaan lattioiden läpi putoavaa materiaa tai vertaamaan aukeavia reisiä taivaalle kohoaviksi siiviksi. Elokuvissa näissä kohtauksissa kamera kääntyy kuvaamaan avonaisessa ikkunassa hulmuavia verhoja tai lakanan kierteitä lantiolla.

Tammimaan Paljain käsin on tuoreella ja omintakeisella kielellään lahjakas tulokas historiaansa ja suhteitaan etsivien naisten ja sukujen joukkoon. Pulkkisen Totta on teoksista ehkä kypsin ja aikuismaisin, vähiten ilmeinen kasvuromaani.

Tällaisen kirjakavalkaadin jälkeen jää tunne, että suomalaisessa nykykirjallisuudessa naiset etsivät suhdettaan omaan kehoon tavalla, jota ei ole ennen nähty: prostituution, Majanderin sanoin "naistenvälisyyden", sadomasokistisen seksin tai perinteisen lasten hankkimisen kautta. Kehon kautta ajankohtaiseksi tulee suhde Toiseen - ja mieheen. 

Mitä ja miten nämä naiset kirjoittavat 30 vuoden kuluttua, tuskin maltan odottaa!

Kolmen suora

Kolmen suora Mirkka Rekolalta:

Huulet ennen sanoja, pehmeä ääni,
tässä sinä olet,
kasvot joka suuntaan,
painosi hellittämä
polvilumpioittesi pilvessä, ranteittesi
lehtikuusen pehmeänvihreät oksat
sakeanaan punaisia käpyjä,
poika rannan usvassa vapa kädessä;
tule nyt, kala minä ongin.

*

Uusi päivä alkaa väristä,
 ja sinä hehkut,
sinun huultesi kuiskaus näkyy.

*

Miten saatoin kävellä
näin pienen nurmen yli niin kauan.

Nuori ja kaunis

Kiire tässä elämässä! Nämä soivat nyt:
Tori Amos – Sugar
Tori Amos – Purple People [UK Version]
James Blake – Limit To Your Love
Lykke Li – Get Some
Sir Elwoodin Hiljaiset Varit – Katso tähtiä
Kate Bush – How To Be Invisible
The Shadows – Let Me Be The One