Arvasin!

Keskustelu Toiseus-näyttelystä jatkuu.

Alastoman naisen näyttelyyn maalannut taiteilija sanoo: "Kyllä maailma on täynnä foorumeita, joilla voi näyttää kikkeleitä ja spermaa, ja kirkolla on oikeus kieltäytyä olemasta yksi niistä."

Tutkani piippaa. Taiteilija lienee yksi "meistä".

Taiteilija sensuuria vastaan: "Töissä ei ole mitään provosoivaa, vaikka seksuaalisuus niissä sijoittuukin epämääräiselle alueelle." (korostus allekirjoittaneen!)

Myös Annantalon nallensilpomiskeskustelu jatkuu. Nyt Metron tekstaripalstalla, jossa mukaan on otettu Freud ja transitionaaliset objektit.

Tämä on parasta laatuviihdettä ikinä!

Diva

Jos mietit minulle joululahjaa, niin Bugatti Diva (punainen) olisi kiva.

Valrhona

Viikonloppu oli ihana, suklaisia sessioita ja ilmakylpyjä. Lisäksi oltiin juhlissa Merihaassa, jossa päivänsankarin ystäväjoukosta näkyi, että elämässä on ollut kerroksia, ja näin ollen myös syvyyttä.

Joidenkin päivien keveys

Minulla on seinällä Elina Sarlinin teos Joidenkin iltojen keveys II. (Haluaisin siihen vielä ykkösosan.) Maalauksen tyttö muistuttaa Olli/Marja-Sisko Aaltoa.

Toiseuden kohtaamisesta poistettiin Toiseus.

Päivän lainasanat Hesarista 18.11.2008:
Yhteisvastuukeräys on poistanut kirkkoja ja seurakuntia kiertämään lähtevästä näyttelystä teoksia, joissa on kuvattu "transseksuaalisuutta sekä miehen himoa".

Taiteilijat ihmettelevät päätöstä.

Niin minäkin. Toiseuden kohtaamisen sijaan olisivat voineet laittaa näyttelylle nimen Kaapin kohtaaminen tai Valkoisen heteromiehen kohtaaminen. Myös Sulje silmäsi toiseudelta tai Kävele ohitse olisivat menneet täydestä.

Viggo Wallensköldin poistettu, transteemainen teos Aamu II. (Hieno nimi.)

Radio Rock ja Tehtaankatu tänään:

Homososiaalisuus
* Homososiaalisuus – miesten välinen sukupuoleen perustuva sidoksisuus/solidaarisuus (liittää miehet yhteen)
Maskuliinisuuta ei rakenneta naisia, vaan toisia miehiä varten.
Susimainen ulvonta videon lopussa kokoaa lauman yhteen, kun saalis (katseet, tv-kameran linssi?) on saavutettu.

Ketä varten naiseutta rakennetaan? Mainoksia?

Ilman mainoksia olisimme onnellisia tietämättä miksi.

Muistan tämän mainoksen. Oli kevät ja olin yliopiston ruokalassa syömässä.
Ruoka ei enää maistunut, sillä nenässäni tuoksui Sophie.

HS 11.11.09

Laitan tämän tänne talteen, koska tämä oli niin hyvä! Kuinka joku voi yhdistellä sanoja kuten "Henrietta seisoi ja istui lavoilla ja haastatteluaitioissa, hänen jalkansa lepäsi toisen päällä kuin luulo..."

"Olette voittanut tällaisen pienen kilpailun"

Runoilija Henriikka Tavi kertoo, millaisen vuoden toi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto

Julkaistu: 12.11.2008 10:31

henriikka tavi

Oli sumusta raskas marraskuun päivä, joka ammotti kauheasti. Henrietta oli vasta noussut vedestä, hän odotti pisaroiden kuivuvan ja kidustensa tottuvan taas ilmatilaan. Yhtäkkiä tämän nopeutetun evoluution keskeytti puhelin, joka alkoi soida laukun pohjalla.

Henrietta kaivoi puhelimen esiin, ja vastasi "Henrietta puhelimessa", johon puhelimesta tuleva ääni vastasi, "Hyvää iltaa Henrietta" ja "olette voittanut tällaisen pienen kilpailun".

Ensin Henrietta oli hämmästynyt ja hämmentynyt ja järkyttynyt, mutta varsin nopean itsetutkiskelun jälkeen hänelle valkeni sydämensä kilvoittelu. Sillä vaikka "sen minä vaan, Kolja, sanon, että pimeys ei ole kauhea vaan valkeus", ei salamatuli kauaa pala. Voitto tai tappio, vähät siitä, Henrietta tokaisi, ja päätti osallistua innolla tähän touhuun.

On nimittäin juhlallista seistä jalustalla ja puhua mikrofoniin. Voi seistä erilaisissa asennoissa, voi nojata toiseen jalkaan tai pitää kummatkin jalat tukevasti jalustassa. Voi tuulettaa kukkakimpulla tai nostaa patsaan korkeuksiin, vaikka se näyttääkin valokuvissa pöllöltä.

Mikrofoniinkaan ei tarvitse huutaa tai uhkailla. Jos on hiljaista sanottavaa, voi puhua ihan hiljaisella äänellä. Ja jos hirvittää, se ei haittaa yhtään, kaikki taputtavat kuitenkin selkään. Sitten horisontista alkaa kuulua hurraahuutoja sekä kolminkertainen Eläköön, ja ilotulitteet räiskivät pitkin taivaita kannustaen aina vaan vuolaampiin puhesuorituksiin.

Henrietan puhe oli lyhyt: "Herranjestas", Henrietta sanoi. Se oli rohkea ja omaperäinen puhe, ihmiset sanoivat ja taputtivat. Henrietta ajatteli, että on mukavaa saada positiivista palautetta.

Seuraavaksi mentiin syömään. Ruokana oli vihersalaattia ja muistaakseni kanaa, vaikka Henrietta olikin kasvissyöjä ja unohti syödä, kun häntä jännitti. Siitä hän saikin kuulla seuraavan vuoden aikana monasti.

Mutta totuus on, ettei siipikarja vedonnut häneen millään tavalla, vain jäätiköitä hänen kävi sääliksi.

Loppuvuosi kului häärätessä. Henrietta seisoi ja istui lavoilla ja haastatteluaitioissa, hänen jalkansa lepäsi toisen päällä kuin luulo, hänen ilmeensä veikeys ja jotkut sammaltelevat ajattelunyritykset puheensorinassa.

Henrietta siis puhui, ja useimmiten hän sanoi, että jo keskustelu itsessään on arvokasta. Viini virtasi, shampanja kuohui ja laulu raikasi, joka puolelta sateli kiitosta ja kehuja – ja ehkä jossain välissä joku heiveröinen moitekin.

Mutta moitteita hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, eikä varoituksia.

Minä kumoan tämän maljan pohjaan saakka, Henrietta ajatteli teatraalisesti, vaikka se olisi "myrkkymalja, josta vain vahvimmat selviävät hengissä".

Mutta erään tilaisuuden tullen (hänelle oli annettu tuo tilaisuus, joka oli hän itse ja jossa hänen piti puhua) hänen päässään alkoivat kaikua esikoisrunoilija Hyvärisen sanat: "nyt tahdon / takaisin tielle täältä holtittomasta pöpeliköstä pian". Silloin Henrietta livahti tilaisuudesta, joka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sen koommin ei Henriettaa ole nähty, ei uimahallissa eikä kaunokirjallisissa tuotoksissa huristelemassa.

Onko hän edes hengissä, sitä ei tiedetä – ja onko sillä oikeastaan väliä? Hänhän on fiktiivinen henkilö, taruolento kuten muutkin kirjailijat ja kynäilijät, jotka vasta nähdessään nimensä painettuna alkavat kasvaa tekostensa mittaisiksi.

Koska Henrietta on kadonnut, saan vihdoin puhua omasta puolestani.

Viime vuosi oli minulle hyvin antelias. Olen saanut osakseni paljon luottamusta, ja toivon sen kasvattavan minusta arvoisensa. Uskon ja toivon, että myös seuraava vuosi tuo paljon hyvää mukanaan.

Myrkky on vain toinen nimi lääkkeelle; antaa maljan läikkyä kuin monenkirjava kukkakimppu. Sydämelliset kiitokset ja suhteettomasti onnea matkaan!

Sitaatit: Katri Lipsonin Kosmonautti (Tammi), Lassi Hyvärisen Riippuvat puutarhat (ntamo), Kirsti Simonsuuren Toiset runot, huomioita vuoden 2007 lyriikasta (Nuori Voima 1/08).

Nomen ist omen

"Luontotoimittajana kuuluisuutta niittänyt Markku Lappalainen on nimitetty kohutun päätoimittajan Johanna Korhosen seuraajaksi Journalisti-lehteen.

Lappalaisen lepakoista kertova teos (Lepakot, Tammi 2001) oli Tieto-Finlandia-ehdokas ja valittiin aikanaan vuoden luontokirjaksi.

Vuodesta 1999 saakka..."

Hotel Mama

Hotel Maman joulusesonki on alkanut! Varaa paikkasi nyt!

Arjen koreografia

Aamuisin ihastelen sitä symmetristä ja jouhevaa koreografiaa, johon liikkuminen kaupunkitilassa ihmiset pakottaa.

Ihmiset istuutuvat ja nousuvat ylös liian kapeista junan penkeistä koskematta toisia, säilyttäen joustavasti oman reviirinsä; levittäytyvät solmukohdissa, mutta tiivistyvät lineaarisiksi jonoiksi liukuportaisiin haaroittuakseen jälleen ylätasanteella. Jos kaksi metroa tulee yhtä aikaa eri suunnista laiturille, ohjelma muistuttaa lipizzanhevosten marssia toistensa ohi edestä ja takaa, edestä ja takaa.

Tämä on hesalaisten latentti taito, jonka sisäistämiseen ei tarvittu Veijalaista eikä Uotista.

"Joulu valmistuu luonnon materiaaleista sävy sävyyn"

Aikakauslehdet alkavat olla täynnä joulun odotusta. Sävy sävyyn pöytäliinat ja servetit, kuvissa punaposkisia lapsia ja anteliaita isovanhempia, tyytyväisiä vanhempia, äiti kantaa perintöastioissa liemikulhoa pöytään räsymattojen yli. Vähintään yhdessä kuvassa on ikkunalla kynttilöitä.

Toinen kuvakulma jouluun on "Vielä ehdit varata äkkilähdön etelään."

Mutta missä on niiden joulu, jotka eivät elä onnellisessa ydinperheessä? Missä on alkoholistien joulu, missä uusioperheiden riitaisa joulu, missä sinkkujen tylsä joulu, missä yksinäisten vanhusten?

En erityisesti pidä joulusta, mutta lahjoja tykkään paketoida ;)

Kuka?

Ihmettelen että kuka tätä blogia käy lukemassa?

Laituri 8

Viisi vuotta sitten tiesin, kuka kasvattaa Suomessa parhaat sakemannit ja dobermannit pellolle ja puruihin, kenen koiralta puuttuu takahammas ja kenellä on C:n lonkat. Sejase on jättänyt sellaista ja sellaista ominaisuutta, kuka molari 'treenaa' kenenkin kanssa ja mitä tapahtuu kisareissuilla klo 2 yöllä.

Nykyään tiedän, että 16.41 juna lähtee arkisin laiturista 6 ja klo 17 junat laiturista 8. N on kaikkein hitain juna ja taksi kotiin maksaa 43,60 € (jos tulee suoraan kotiin).

Suklaa vs. seksi?

Ensi viikonloppuna on Suklaa- ja Seksimessut. Hmmm.
Kumman valitsisi?

Luulen että kallistun suklaan puoleen, sillä kaikkia suklaita en ole vielä kokeillut.