Olavi Uusivirta: "Nähkää unia ja kuunnelkaa nuoria naisia"

... lakkasimme esittämästä...

Pride-viikon alkuun sopiva teksti:

Hyvästi valehtelijoiden klubi

Tänään, tänään!

Hienosti laitettu, Katriina Pajari NYTissä: Tänään minä rakastun

Kallistumia sukupolvesta ja -puolesta

Kaksi loistavaa näyttelyä viikonloppuna!

Kaapelitehtaalla, Suomen Valokuvataiteen museossa 50+ suomalaisen miehen muotokuva

Herkkä näyttely, osin myös että isä kuoli 50+ ikäisenä. Viisikymppisenä elämä on jo alkanut kallistua johonkin suuntaan, eletty alkaa näkyä iholla ja ympärillä, mutta ennen kaikkea - lapsuus alkaa tulla vastaan. Peruspersoonallisuus näkyy kasvoista: voinko vaikuttaa maailmaan vai vaikuttaako maailma minuun.

 

Riitta Supperi: Hannu Supperi, 59, Rautalampi

Tennispalatsissa taas esillä lempiaikakauttani, amerikkalainen Georgia O'Keeffe. 

"Pakotin teidät pysähtymään näkemäni edessä, ja kun pysähdyitte todella katsomaan kukkaani, te ripustitte minun kukkaani kaikki omat mielikuvanne kukista, ja kirjoitatte kukastani ikään kuin minä ajattelisin ja näkisin kukasta sen minkä te ajattelette ja näette – mutta minä en sitä tee."

Toukokuun 2012 mitat

Toukokuu oli hyvä kuu.

Kyykystä nousi 105 kiloa ja maastavedosta 115. Ja juoksin, todellakin ei-kävelin Naisten Kympin eli 10.000 metriä. Mittoja yli oman painon ja pituuden, olen siis itseäni suurempi. 

Voisiko olla, ettei kirjallisuus ole ainoa tapa venyttää maailmansa ja olemisensa rajoja? Huomaan nauttivani hallittujen äärimmäisyyksien ja rajojen läsnäolosta, mutta tämä halu herää kyllä vain ja ainoastaan liikuntapaikoilla. Muilla elämän alueilla äärimmäisyyksistä on lähinnä haittaa.

Pystypunnerruksesta nousee tasan 37,5 kiloa, ei grammaakaan yli. Se on aika vähän, minulla oli kerran koira, joka painoi saman verran. Ehkä 10-vuotiaat lapset painavat alle 40 kiloa?

Ajatus omista rajoista synnytti myös vastakkaisen ajatuksen. Mitä enemmän kiloa nousee tai mitä pidemmälle juoksee, sitä tietoisemmaksi tulee kehonsa rajallisuudesta. Voimaharjoittelun yhteydessä olen alkanut miettiä myös väkivaltaa. Jos penkistä nouseva määrä on kaikessa rajallisuudessaan muutamia kymmeniä kiloa, kuinka kukaan ihminen voi kuvitella hallitsevansa tätä raskasta ja painavaa maailmaa voimalla? Kuinka rajaton ja omnipotentti pitää olla käsityksen itsestä, jos kuvittelee pystyvänsä ratkaisemaan asioita voimalla? Väkivaltaisilla ihmisillä ei ole käsitystä omasta rajallisuudesta, ei psyykkisestä eikä fyysisestä.

Ajatus voi venyä yli mittansa, lihakset eivät.

Ajatus Töölönlahden rannalla