Luin uusimman Ellen (ehkä heteronormatiivisin lehti Trendin jälkeen). Huomio kiinnittyi mainoskuviin, joissa oli taas käytetty hevosia.Malli laukkaa hyvässä meikissä ohrapellossa vanhanaikaisilta näyttävissä vaatteissa, kiharat on sävytetty luonnollisiksi.
Ehkä alan uskoa hietalalaiseen uusromantiikkaan, siihen että mitään postmodernismia ei olekaan/ollutkaan, vaan kaikki oli alkusoittoa ajalle, joka alkoi muutama vuosi sitten.
Hevosella on mainoksessa tuuhea harja, johon tarttua. Hevonen symboloi uskollisuutta, kestävyyttä, liikkumisen vapautta ja turvaa, sitähän kuluttajat nyt kaipaavat; Pegasoksen siivillä laman yli.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö on Niinistön ympärille kehittyvä myyttinen sankaritarina. Saulin vaimo kuoli, Sauli selvi tsunamista, Sauli löysi prinsessan, Sauli ei kaatunut taitoluistelukilpailuissa, vaan Sauli sirklasi, Sauli seurusteli Victorian kanssa jne. Saulin tarina sopii täydellisesti Greimasin semioottiseen neliöön, mutta vielä tällä hetkellä loppuhuipennus puuttuu.
Ennen vanhaan kansaa opetettiin saduilla. Käytännössä Sauli on jo voittanut seuraavat vaalit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti