Kaivon poket saivat kiitosta. Pilke silmäkulmassa he käännyttivät miesjoukkoja sanomalla: "Tiedättekös, täällä on tänään naistenbileet. Hunajapurkki on teiltä tänään kiinni. Huomenna sitten uudestan." Jätkät lähtivät hymyssä suin sen sijaan että olisivat jääneet vastustamaan kieltoa.
Lola Vanilla
Prinssit, suoraan Suomen Turusta.
Prinssit toivoivat välispiikissään, että toivottavasti jatkossa nämäkin bileet olisi nimetty joksikin muuksi kuin naistenbileiksi ja olisivat avoimia kaikille sukupuolille.
En ole samaa mieltä.
Naistenbileet ovat ainoa vain naisille suunnattu tapahtuma koko prideviikolla, yli 60 tapahtuman joukosta. Bileitä ei tehdä pelkästään akateemiselle, sukupuolentutkimuksen ja pervoilun peruskurssit käyneelle, kovaääniselle, mutta vähälukuiselle (queerille) joukolle. Bileet ovat myös niille (maakuntien) naisille, joille tapahtuma saattaa olla vuoden ainoa paikka juhlia toisten (naisista pitävien) naisten kanssa. Näen ovipoliitikan vaatimuksessa suuria alueellisia eroja, lisäksi se on myös sukupolvikysymys. Kuulen vaatessa avata naistenbileet 'kaikille sukupuolille' hyvinkoulutetun helsinkiläisen nuoren naisen äänen, naisen, joka on on todennäköisesti saanut olla ja toteuttaa sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan eri tavalla kuin muilla paikkakunnilla, muina aikoina.
Prinssit ja tietyt ryhmittymät toivovat tietynlaista ovi- ja nimeämispolitiikkaa, järjestäjänä kohtaan myös sen kolikon toisen puolen - yleensä hieman vanhemman lesbon, joka on tullut naistenbileisiin, on pettynyt ja raivoissaan, koska sisälle on päästetty naisseurueessa yksittäisiä miehiä. He ovat naisia, jotka muistavat toisenlaisen ajan. Naisia, jotka yksinkertaisesti haluavat juhlia naisten kanssa on huomattavasti enemmän kuin 'Butlerin lukeneita': he ovat perinteisiä priden kävijöitä, joilla salit täytetään, eivätkä he pidä itsestään kovaa ääntä. Transihmisiä tai tiittejä suvaitaan käsittääkseni naisten puolelta hyvin
Ovipolitiikka, tuo kaupungin suurin politiikan muoto, on mennyt koko ajan väljempään suuntaan. Naistenbileet ovat massatapahtuma, jossa soitetaan Madonnaa ja Lady Gagaa. Järjestäjänä minua kiinnostaa myös viisinumeroisen juomatakuun täyttyminen ja hyvät katteet, joilla rahoitetaan viikon muita tapahtumia.
Naistenbileet ovat kolmessa vuodessa kasvaneet ja niitä on kasvatettu, kävijämäärä on kolminkertaistunut ja tänäkin vuonna ne olivat kulkueen jälkeen kävijämääriltään suurin yksittäinen tapahtuma. Suurempaa ravintolaa kuin Kaivohuone ei Helsingistä enää edes löydy.
Pointtini on, että sukupuoli tuottaa monille edelleen tärkeän eronteon. Tästä kertoo myös se, että ensimmäistä kertaa järjestetyt miestenbileet onnistuivat yli kaikkien odotusten.
Mielenkiintoista on erityisesti se, ettei miestenbileitä kohtaan ole suunnattu samanlaista kritiikkiä sukupuoleen perustuvasta ovipolitiikasta kuin naistenbileitä kohtaan. Kysyin tätä vielä erikseen bileiden järjestäjiltä. Että naiset toivottavat miehet tervetulleiksi omiin tiloihinsa, mutta ovatko naiset yhtä tervetulleita miesten huoneisiin? Kuinka monta kertaa olen eräässä kuuluisassa homoravintolassa kuulut, että p**n*k** v*tt**n täältä s**t*n*n lesbot? Olisiko syynä se, että suomalaista angstista ja/tai akateemista seksuaali- ja sukupuolipoliitiikkaa ja -tiedettä tekevät lähinnä naiset eli lesbot? Olen samaa mieltä yhden panelistin kanssa siitä, että naiset tekevät kaikesta niin poliittista, että hauskanpito unohtuu.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että naistenbileiden rinnalle tulee sukupuoliliudentuneita bileitä. (Mietin vain sukupuolijakaumaa niissäkin bileissä - lähinnä naisia?) En kannata dikotomista sukupuolta, mutta en usko myöskään täydelliseen sukupuolettomuuteen: haluan nauttia sukupuolestani. Enkä halua luopua siitä kallisarvoisesta tilasta, jonka naiset ovat (näissä bileissä) ottaneet.
Te, jotka haluatte luopua tästä sukupuolittuneesta tilasta - kertokaa missä on esim. kaupungilla naisten tila? Missä ovat naisten 'omat huoneet'?
Niin kaukana ei ole aika, jolloin omaa tilaa ei ollut tämänkään vertaa.
Olen naistenbileistä tositosi ylpeä.
Tykkään tästä kuvasta.It says: Me, my heels, and my attitude.
