Uudenvuodenaaton ajatus 2009

Assimilaatio

Näytän sinulle tien
jota olen mennyt

...

näetkö miten kaikki siirtyy hiukan joka hetki
ja tulee vaatimattomammaksi ja primitiivisemmäksi
(kuin lasten piirtämät kuvat
tai alkeelliset eläimet: sielun aakkoset)

tulet lämpimälle seudulle
se on pehmeä ja hämyinen
mutta silloin minä en ole enää minä,

vaan metsä.

Manner

Persimonjuttu mascarponejäätelöllä Tästä lähtee taju.

Hienoin uneni pitkiin aikoihin

Unen yhdessä kohdassa olin rannalla, jossa talo oli rakennettu osaksi veden päälle, osaksi palkkien varassa, näkymä ulapalle päin. Talon alta saattoi uida, mutta osa talosta oli kuivalla maalla. Rantapoukamasta poimin veteen pudonneita koiranpentuja kuivalle maalle.

Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin.

Paksut palkit ovat yhteyteni ali/piilotajuntaan, veteen. Koiran, tuon uskollisuuden perikuvan ja unimaailmojen viestintuojan, henkilökohtaisessakin elämässä merkityksellisen eläimen, nostaminen vedestä on voimakas symboli.

Pitää olla uskollinen itselle, luottaa vaistoihin, intuitioon. Uskaltautua käyttämään niitä voimavaroja, jotka ovat vasta pentuja.

Varjosinä

Kun istun yksin junassa,

minusta lähtee varjoruumis

joka täyttää sinun

penkkisi,

ja varjokäsi

joka kietoutuu

hartioittesi ympärille.

Ole tässä.

Älä pelkää.

Riina Katajavuori: Painoton tila

Attempt

Ihmiset jotka osaavat kirjoittaa nimensä

...
Ihmiset jotka osaavat kirjoittaa nimensä
ja marssia tahdissa
etsivät kohtaloaan
tavanomaisista paikoista
...

R. Liehu

En ole mikään Rakel Liehun runojen ystävä, mutta nämä säkeet kolahtivat. Yli 60-vuotias, akateemisen uran tehnyt tätini lähtee Norjaan kalatehtaaseen töihin muutamaksi kuukaudeksi ennen eläköitymistä: "No jos keväällä tulee joku laiva, niin voin sit lähteä seilaamaan maailman ympäri".

Luettuna Rakkaus, toive ja todellisuus - psykoanalyyttisiä tutkielmia, hyllyssä odottaa Ajattelu, kieli, merkitys sekä Yhdessätuotanto. Omaksi haluaisin Noron Muoto, moderniteetti ja kolmas.

Illlan biisinä soi, jostain kaukaa, Juicen Pyhä toimitus.

23.12.2009

Aatonaatto. Yöpöydällä Maarit Verrosen verraton Löytöretkeilijä, Simone Weilin Painovoima ja armo, Paul Austerin Mies pimeässä sekä Philip Rothin Novels and other Narratives. Punkkua on.

Is it Christmas? No, this is the Disneyfication of Christianity.

Eläminen on ihmisen ymmärtämistä väärin

Eläminen on ihmisen ymmärtämistä väärin, ihmisen ymmärtämistä väärin kerta toisensa jälkeen ja muutama kerta vielä senkin jälkeen, aina vaan uudestaan. Ketju jatkuu loputtomiin, koska vielä huolellisen harkinnankin jälkeen ihminen ymmärretään aina väärin. Juuri siitä tiedämme, että olemme elossa: erehdymme.

Philip Roth Hesarissa 20.12.09

Itäkylän Nuorisoseuran pihalla

Itäkylän Nuorisoseuran pihalla kun boa
nieli kaniinin elävältä, sen jälkeen
olen tiennyt että lumous on aina läsnä
kaikessa tapahtumisessa.

Melleri

Itäkylän Nuorisoseuran kahvilassa

Musta sade
ruhjoo Indokiinaa
eikä kukaan ole sivullinen,
ei edes Itäkylän Nuorisoseuran Kahvilassa
Minä pelaan pajatsoa
ja Viljo Alatalo juo kuuman kaljan
ja uutiset on teeveen väkivaltaohjelmaa
Meidän ikkunan takana
on rauhallista:
täälläpäin Ääni ei ole Huuto
Minä pelaan pajatsoa
ja Viljo Alatalo juo kuuman kaljan
Itäkylän Nuorisoseuran Kahvilassa
Pepe potkii flipperiä
(TILT)
Me ollaan keskellä
sähköisen kokemisen kenttää
Itäkylän Nuorisoseuran Kahvilassa
Illalla
kun Taimi on sulkenut
Nuorisoseuran Kahvilan ovet,
pajatson kilinä
vaihtunut lähenevän yön ääniin
illalla
me katsotaan kaukaisuuteen,
kuunnellaan miten valtatie 742
nielee auton toisensa jälkeen
kerran puolessa tunnissa.

Melleri

Paras joululahja!

Läpinäkyvänä putoava hetki

Elämä on lomaa ikuisuudesta.

Joinain nopeasti putoavina, ohuina ja läpinäkyvinä hetkinä ikuisuuden tuntee kuin hameen alle vilahtavan kylmän: kun kesken palaverin alkaa kaivata isää.