perjantai 12. syyskuuta 2014
torstai 11. syyskuuta 2014
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Level 3 accomplished!
Olen tottumaton punttisalilla kävijä, kun oon aina käynyt yhteislähtötunneilla. Viimeksi kolistellessani hämmennyin, mutta onneksi tajusin nopeasti, että on olemassa kolmen tasoisia treenitehoja:
1. taso: Me jätkien kans tässä vähän tepastellaan ja jutskataan, et tekiskö vähän haukkarii, ai sul on uus puhelin näytäs… -treeni / Mä täs vähän heiluttelen itseäni ja katselen peilistä kun muut katselee mua peilistä -treeni
2. taso: TiHI/MuHI -treeni
3. taso: Setämiehet alkavat moikkailla -treeni
***
Hieman aiheeseen liittyen: Vääränlainen, oikeanlainen?
"Kun kovasti yrittää olla oikeanlainen, joutuu tuijottamaan muita ihmisiä herkeämättä."
Ja joutuu tuijottamaan itseään - peilistä.
1. taso: Me jätkien kans tässä vähän tepastellaan ja jutskataan, et tekiskö vähän haukkarii, ai sul on uus puhelin näytäs… -treeni / Mä täs vähän heiluttelen itseäni ja katselen peilistä kun muut katselee mua peilistä -treeni
2. taso: TiHI/MuHI -treeni
3. taso: Setämiehet alkavat moikkailla -treeni
***
Hieman aiheeseen liittyen: Vääränlainen, oikeanlainen?
"Kun kovasti yrittää olla oikeanlainen, joutuu tuijottamaan muita ihmisiä herkeämättä."
Ja joutuu tuijottamaan itseään - peilistä.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Paljon kaikenlaista
Yleensä katson sellaisia elokuvia, että vieressäni istuu Claes Andersson tai Jörn Donner.
Clouds of Sils Mariassa vieressä istui Merete Mazzarella, mikä kuvaa elokuvaa täydellisesti. Assarin oksennuskohtauksessa soi Primal Scream: Kowalski. Kovaa.
Olen nähnyt paljon. Designmuseon Tapiovaaran, Kiasman viimeiset kolme näyttelyä ennen remonttia, Taidehallin hämmentävän Hilma af Klintin ja Risto Kuulasmaan Yleisen rauhan biennaalin; Espoo Cinessa monia hyviä leffoja.
Koitan aktivoitua taas bloggaamisessa - Instagram on niin helppo ja nopea, ajatteleminen vaatisi kirjoittamista.
Clouds of Sils Mariassa vieressä istui Merete Mazzarella, mikä kuvaa elokuvaa täydellisesti. Assarin oksennuskohtauksessa soi Primal Scream: Kowalski. Kovaa.
Olen nähnyt paljon. Designmuseon Tapiovaaran, Kiasman viimeiset kolme näyttelyä ennen remonttia, Taidehallin hämmentävän Hilma af Klintin ja Risto Kuulasmaan Yleisen rauhan biennaalin; Espoo Cinessa monia hyviä leffoja.
Koitan aktivoitua taas bloggaamisessa - Instagram on niin helppo ja nopea, ajatteleminen vaatisi kirjoittamista.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
sunnuntai 17. elokuuta 2014
sunnuntai 10. elokuuta 2014
sunnuntai 3. elokuuta 2014
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Budapest Pride 2014 - the road less traveled by
Kirjoitan tästä jossain vaiheessa, nyt on kiire lomailla.
Edit: Olin lomalla Budapestissa, ja siellä olikin samaan aikaan pride, joten tottakai menin mukaan.
Kulkuetta edeltävänä iltana palloiltiin muutamassa hltbt-bilepaikassa ja naistenbileissä, joissa oli paikalla yhtä paljon poliiseja kuin juhlijoita. Hmm.
Kulkue kokoontuu kaupungin keskustassa aidatulle kadunpätkälle, jonne pääsi vain portista, reput tarkastettiin. Poliiseja oli vieri vieressä, kulkueen reittiä ei löytynyt etukäteen mistään. Samalle portille ilmaantui joku paikallinen poliitikko kansallisasussa meuhkaamaan nahkatukkien, nahkaliivijengin ja medioiden kanssa. Tilanne oli aggressiivinen, sylki lensi ja nyrkit puivat ilmaa, mikä määrä vihaa!
Ensimmäistä kertaa pelkäsin olla minä. Mietin onko tässä mitään järkeä, yksikseen miljoonakaupungin pridessä äärioikeiston ja uusnatsien seassa? Edellisen illan paikallinen deittini ei nimittäin sittenkään ollut uskaltanut mukaan ja muutenkin kulkueväki vaikutti hyvin ulkomaalaiselta.
Itse kulkue sujui pieniä välikohtauksia lukuunottamatta rauhallisesti, kävelihän 20 000 hengen kulkueen vieressä mellakka-asuisia poliiseja ja kulkueen reitti oli korttelin mitan eristetty "yleisöstä". Luotiliivejä, rynnäkkösäärisuojia, suursnautsereita kuonokopissa, teräviä käsimerkkejä ja korvanappityyppejä. Tätä on minun Eurooppani vuonna 2014.
Jossain välissä kulkueessa kulki joku vippi-henkilö isojen turvamiesten ympäröivänä. Julkkis-homo ei jaksanut koko pitkää matkaa kävellä, vaan hänet laitettiin autoon Hollywood-leffan tyyliin korvanappimiesten kainalosta.
Turvallisuus on kuten kaikki muukin tavara. Itse turvauduin jollain hassulla tavalla liberaaliin eurooppalaisuuteen ja sen arvoihin - että minulla on oikeus kävellä täällä keskellä tietä ja luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Kulkuetta oli rahoittanut EU ja Norjan valtio.
EuroGamesien aikaan 2012 Unkari halusi kieltäytyä kulkueesta vetoamalla siihen, ettei pysty turvaamaan kulkueen turvallisuutta. Kiitos painostuksesta EU, pus pus!
Mielenkiintoista oli myös se, että kulkueen tukijoina oli paljon kansainvälisiä yrityksiä mediatoimistoista IBM:n ja Googleen. Ehkä muutos itäisessä Euroopassa tapahtuu yritysten ja työelämän kautta, siinä missä täällä meillä muutosta vetää lähinnä kolmas sektori.
Kulkue päätyi puistoon, josta sai poistua vasta, kun poliisi oli varmistanut paluureitin. Ihmiset kulkuvat jälleen poliisisaattueessa metroasemalle, josta sitten saattoi palata takaisin kaupunkiin jälleen poliisien täplittämien metroasemien kautta.
Fear is a very bad counselor for your life, sanoi Ulrike Lunacek, Euroopan parlamentin hlbt-ryhmän puheenjohtaja puistopuheessaan.
Edit: Olin lomalla Budapestissa, ja siellä olikin samaan aikaan pride, joten tottakai menin mukaan.
Kulkuetta edeltävänä iltana palloiltiin muutamassa hltbt-bilepaikassa ja naistenbileissä, joissa oli paikalla yhtä paljon poliiseja kuin juhlijoita. Hmm.
Kulkue kokoontuu kaupungin keskustassa aidatulle kadunpätkälle, jonne pääsi vain portista, reput tarkastettiin. Poliiseja oli vieri vieressä, kulkueen reittiä ei löytynyt etukäteen mistään. Samalle portille ilmaantui joku paikallinen poliitikko kansallisasussa meuhkaamaan nahkatukkien, nahkaliivijengin ja medioiden kanssa. Tilanne oli aggressiivinen, sylki lensi ja nyrkit puivat ilmaa, mikä määrä vihaa!
Ensimmäistä kertaa pelkäsin olla minä. Mietin onko tässä mitään järkeä, yksikseen miljoonakaupungin pridessä äärioikeiston ja uusnatsien seassa? Edellisen illan paikallinen deittini ei nimittäin sittenkään ollut uskaltanut mukaan ja muutenkin kulkueväki vaikutti hyvin ulkomaalaiselta.
Turvallisuus on kuten kaikki muukin tavara. Itse turvauduin jollain hassulla tavalla liberaaliin eurooppalaisuuteen ja sen arvoihin - että minulla on oikeus kävellä täällä keskellä tietä ja luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Kulkuetta oli rahoittanut EU ja Norjan valtio.
EuroGamesien aikaan 2012 Unkari halusi kieltäytyä kulkueesta vetoamalla siihen, ettei pysty turvaamaan kulkueen turvallisuutta. Kiitos painostuksesta EU, pus pus!
Mielenkiintoista oli myös se, että kulkueen tukijoina oli paljon kansainvälisiä yrityksiä mediatoimistoista IBM:n ja Googleen. Ehkä muutos itäisessä Euroopassa tapahtuu yritysten ja työelämän kautta, siinä missä täällä meillä muutosta vetää lähinnä kolmas sektori.
Kulkue päätyi puistoon, josta sai poistua vasta, kun poliisi oli varmistanut paluureitin. Ihmiset kulkuvat jälleen poliisisaattueessa metroasemalle, josta sitten saattoi palata takaisin kaupunkiin jälleen poliisien täplittämien metroasemien kautta.
Fear is a very bad counselor for your life, sanoi Ulrike Lunacek, Euroopan parlamentin hlbt-ryhmän puheenjohtaja puistopuheessaan.
![]() |
| Kuva: ILGA Europe |
Juhlat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














