Budapest Pride 2014 - the road less traveled by

Kirjoitan tästä jossain vaiheessa, nyt on kiire lomailla.


Edit: Olin lomalla Budapestissa, ja siellä olikin samaan aikaan pride, joten tottakai menin mukaan.

Kulkuetta edeltävänä iltana palloiltiin muutamassa hltbt-bilepaikassa ja naistenbileissä, joissa oli paikalla yhtä paljon poliiseja kuin juhlijoita. Hmm.

Kulkue kokoontuu kaupungin keskustassa aidatulle kadunpätkälle, jonne pääsi vain portista, reput tarkastettiin. Poliiseja oli vieri vieressä, kulkueen reittiä ei löytynyt etukäteen mistään. Samalle portille ilmaantui joku paikallinen poliitikko kansallisasussa meuhkaamaan nahkatukkien, nahkaliivijengin ja medioiden kanssa. Tilanne oli aggressiivinen, sylki lensi ja nyrkit puivat ilmaa, mikä määrä vihaa!

Ensimmäistä kertaa pelkäsin olla minä. Mietin onko tässä mitään järkeä, yksikseen miljoonakaupungin pridessä äärioikeiston ja uusnatsien seassa? Edellisen illan paikallinen deittini ei nimittäin sittenkään ollut uskaltanut mukaan ja muutenkin kulkueväki vaikutti hyvin ulkomaalaiselta.

Itse kulkue sujui pieniä välikohtauksia lukuunottamatta rauhallisesti, kävelihän 20 000 hengen kulkueen vieressä mellakka-asuisia poliiseja ja kulkueen reitti oli korttelin mitan eristetty "yleisöstä". Luotiliivejä, rynnäkkösäärisuojia, suursnautsereita kuonokopissa, teräviä käsimerkkejä ja korvanappityyppejä. Tätä on minun Eurooppani vuonna 2014.

 

Jossain välissä kulkueessa kulki joku vippi-henkilö isojen turvamiesten ympäröivänä. Julkkis-homo ei jaksanut koko pitkää matkaa kävellä, vaan hänet laitettiin autoon Hollywood-leffan tyyliin korvanappimiesten kainalosta.

Turvallisuus on kuten kaikki muukin tavara. Itse turvauduin jollain hassulla tavalla liberaaliin eurooppalaisuuteen ja sen arvoihin - että minulla on oikeus kävellä täällä keskellä tietä ja luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Kulkuetta oli rahoittanut EU ja Norjan valtio.

EuroGamesien aikaan 2012 Unkari halusi kieltäytyä kulkueesta vetoamalla siihen, ettei pysty turvaamaan kulkueen turvallisuutta. Kiitos painostuksesta EU, pus pus!

Mielenkiintoista oli myös se, että kulkueen tukijoina oli paljon kansainvälisiä yrityksiä mediatoimistoista IBM:n ja Googleen. Ehkä muutos itäisessä Euroopassa tapahtuu yritysten ja työelämän kautta, siinä missä täällä meillä muutosta vetää lähinnä kolmas sektori.

Kulkue päätyi puistoon, josta sai poistua vasta, kun poliisi oli varmistanut paluureitin. Ihmiset kulkuvat jälleen poliisisaattueessa metroasemalle, josta sitten saattoi palata takaisin kaupunkiin jälleen poliisien täplittämien metroasemien kautta.

Fear is a very bad counselor for your life, sanoi Ulrike Lunacek, Euroopan parlamentin hlbt-ryhmän puheenjohtaja puistopuheessaan.

Kuva: ILGA Europe

ILGA Annual review - Hungary

Juhlat

Mummola

Kestää murrosiän yli, ennen kuin halaaminen alkaa taas kiinnostaa

Hokkuspokkus

Ekana jonossa

Aino Venna: Kesäyö

"Trust me"

Kurssi kahvakuulan moninkertaisen maailmanmestarin opissa, huh huh. Aika paljon ajateltavaa.

Alkuviikosta kokeiltiin taijia. Laji kuin laji, aina on loppuviimein kyse tasapainosta, voiman tai painon siirtämisestä ja hengittämisestä. Voittajat hengittävät syvimmin.

Helsinki Pride 2014

Kadulla käyty keskustelu:

Isi minne me mennään? 

Mennään pride-kulkueeseen.

Mikä se on? 

Se on sellainen, että tytöt voi tykätä tytöistä ja pojat pojista, että voi tykätä kenestä haluaa.

Kulman takaa kaarsi turistibussi, ja keskustelu jatkui punaisesta bussista. 

Isi miksi tossa bussissa on kaksi kerrosta? 

Marching for those who can't. 

Kulkue pysähteli aika ajoin, yleisö alkoi taputtaa hiljaa, joku otti hatun päästä, joku itki, "isi miksi noilla on teippiä suussa?", poliisi näytti peukkua. Ehkei Marching for those who can't ole tarkoitettu vain anonyymeille afrikkalaisille vaan myös pikkupaikkakunnan terveyskeskuslääkärille tai vanhemmalle konstaapelille. 

Kesäkahvila Puhvetti @ Lauttasaari

     

Tätä kahvilaa ei mainosteta, kun mainonta on kuulemma niin kallista. Kahvia, ruokaa, keinuja, silloin tällöin lavatansseja perjantaista sunnuntaihin HKL:n kesämajojen vieressä, Länsiulapantien päässä.

Helmi.

Juhannus, osa II

Juhannus 2014

Olisin voinut tulla kotiin. Käsi täynnä simpukoita. Olisit valmistanut niistä kattilassa jälkiruuan. Niin olisimme hääräilleet. Ja eläneet metsään eksyneinä näätinä, koska näätä on hauska sana. Onko näädillä skandeja? Voi ei, jos ne kirjoittavat "naeaetae". Sinä olisit voinut olla minulle Sinae. Minä olisin voinut olla sinulle Minae. Iltaisin olisimme hyraeilleet hyvaeae yoetae. 

Gripenberg: Sinä siellä kaukana näytät tutulta 

Ahdas pukukoppi? - Helsinki Priden keskustelutilaisuus ke 25.6.

Ahdas pukukoppi? - Helsinki Priden sporttinen paneelikeskustelu urheilun ja hlbti-teemojen suhteesta. 

keskiviikkona 25.6. klo 17.00 - 18.30 @ Kirjasto10

Ovatko pukukaapit kaikille yhtä avoimia? Miksi kilpaurheilijan ulostulo jätetään yksilön vastuulle, mikseivät lajiliitot sano mitään? Entä pitävätkö urheilutoimittajat homourheilijan kaapissa? Onko yksilölajissa helpompi hengittää, pääseekö lesbourheilija vähemmällä kuin homojääkiekkoilija? Voiko hlbtiqx-identiteetistä saada myös voimaa ponnistukseen? 

Aiheesta keskustelevat edustajat mm. Veikkausliigasta, Opiskelijoiden Liikuntaliitosta, Urheilulehdestä ja HOT:sta. Tapahtuma on maksuton ja ikärajaton.

FB event 

Vilja-Tuuli Huotarisen World Cup
Soccer-UN calls on gay World Cup players to declare sexuality

Tämä on hieno aika olla pullea, varhaiskeski-ikäinen lesbo ilman värikkäitä kompressiosukkia salilla, jossa kaikki ovat kuin yhteisestä päätöksestä alkaneet syödä rahkaa ja spirulinaa.

@ Oulu

Kukkia ja perkeleitä

Heikki Marilan hieno Kukkia ja perkeleitä Taidehallissa elokuun alkuun saakka. Näyttelyssä on esillä mielenkiintoisella tavalla valta, yksi keskeisistä lähestymistavoistani ja näkökulmistania taiteeseen. Kukkataulut ovat olleet esillä jo aikaisemmin, näin - ja muistin - ne viimeksi Amoksella.

Eat More Art

Kaikenlaista.

Kaikenlaista tapahtuu. Olin Turussa WestSide Barbell -kurssilla,

 

 

  

... istuttiin iltaa...

 

 

  

... ladies with comfortable shoes...

 

... ja Laaksolla katsomassa yabusame-näytöstä...

 

Eating Competence?

Osaatko syödä?

Tällä hetkellä elämme ajassa, jossa keskeinen syömistä määrittävä metafora on kontrolli: ruokavalinnat ja syöminen ovat hyvin tietoisia, tavoitteena on terveellinen ravinto keholle ja mielelle. Ajan ruoka kiteytyy lehtikaalissa tai marjapulvereissa: paljon tiheää luonnollista hyvää. Bulimia on  90-lukua, 2010-luvun syömishäiriö on ortoreksia - näen sen juoksevan joka aamu Kampin Fressin ikkunassa 8 prosentin rasvakerrostaan karkuun. 

Elintarvikepäivän mielenkiintoisinta antia oli keskustelu syömiseen liittyvästä mielihyvästä. Kyllä, ruoasta pitää saada mielihyvää. Pitää syödä ruokaa jota haluaa ja joka maistuu (wanting, liking). Ihmisen aivot on rakennettu niin, yhteydestä pitävät dopamiinit ja opioidipeptidit huolen. Uskon, että mitä vahvemmin kehon, mielen ja ruoan pyhään kolmiyhteyteen puututaan, mitä enemmän ruoalla kikkaillaan, sitä vaikeampaa ja hallitsemattomampaa syömisestä loppuviimein tulee.

Tulevaisuudessa heilahdetaan rentoon hyvän mielen syömiseen; ruoan ympärillä on taas hauskaa. Nyt puhutaan vaan siitä, mitä syödään, kuinka paljon ja kuinka paljon voi painaa, kun taas tulevaisuudessa toivon että keskiöön nousee myös se, miten syödään. Toivottavasti päästään pois neuroottisesta ravintoainetason (10 % proteiinia, 6 % kuitua) keskustelusta ja mustavalkoisista terveellisyyspositioista. Kiinnostava paradigmaattinen muutos niin koko elintarviketeollisuuden, yritysten, tuotteiden kuin tavallisten kuluttajien näkökulmasta.

Mielihyvän kokemisen myötä halu syödä ja syömisen sääntelyn tarkkuus lisääntyvät ja ruokavalio monipuolistuu. Ihmisellä on luontainen kyky ja halu monipuoliseen ruokavalioon (rahka, tonnikala ja kookosrasvakahvi eivät ehkä kanna pidemmän päälle?).

Kuriositeettina: ihminen oppii haluamaan ja halu kasvaa siihen, mitä syö nälkäisenä. 

Syömisen taidosta saattaakin tulla syömiskeskustelun areena, eli positiivinen asenne syömiseen, ruoan hyväksyttävyys (myös kiellettyjen ruokien), syömisen säätely ja kyky huolehtia syömisestä.

Life begins at the end of your comfort zone.

Tavallinen maanantai-ilta

Tavallinen maanantai-ilta. En ole myöhässä mistään. Mikään deadline ei paina päälle. Päivä deadliftit nostettu. Harvinaista.

"We represent ourselves to ourselves in language... "