Silkkiä ja oksitosiinia

En tiedä onko suomalainen kosketuskulttuuri niin ongelmallista ja vähäistä kuin Taina Kinnunen kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin antaa ymmärtää, mutta ajatuksia kirja herättää.

Millainen olisi oma kosketushistoriasi?

Oma ensimmäinen assosiaationi liittyy koirien silittämiseen, niiden pään muoto ja tuntu käden alla. Muistan tarkasti: ensimmäisen koiran iso pää ja leveä otsa, pehmeä karva verrattuna kylkien turkkiin; toisen harvat karvat kuonon päällä, mutta voimakkaat kulmakarvat ja sileääkin sileämmän otsan; jackrusselin lyhyen kuonon, tumma läikkä päälaella tuntuu erilaiselta kuin valkoiset karvat.

Merkittävistä ihmisistä muistan selän tunnun halatessa, jäntevä ja voimakas, mannerlaatan kaltainen. Kurvit, saarelmat, reisien ihon.