Hienostunutta melankoliaa kumarassa
Vieressäni istui nainen, joka käytti samaa hajuvettä kuin exäni - mikä olisikaan sopivampi surullisten laulujen tuoksumaisema.
Blondi, pitkä tukka, pulleat käsivarret, nainen, jolla on aina käsilaukussa Jenkkiä, nainen josta ei päällepäin tiedä. Lenkkarit ja raitaiset sukat.
 |
| Kuva: HS |
Blondi, pitkä tukka, pulleat käsivarret, nainen, jolla on aina käsilaukussa Jenkkiä, nainen josta ei päällepäin tiedä. Lenkkarit ja raitaiset sukat.
Olisin halunnut silittää naisen tukkaa, levittää kämmenen niskaan ja antaa hiusten uida sormien lävitse.
Surin kaikkia rakkauksia, menneitä ja tulevia. Isää, lapsuuden kilttiä rottweileria, lähestyvää keski-ikää ja mennyttä kesää, suljettua rantakahvilaa ja Internetin kissavideoita; paikkoja, joissa kaikki on yhtä äkkiä livahtanut sormien lävitse.
Etsin keikka-arvioita ja vaikka tämä ei sellainen ollutkaan, niin oli se jotain. Ja hah, itsekin kävin paluumatkalla hotelliin Alepassa. Vaikka olihan se sinänsä luksusta sekin, sillä kotikaupungissani ei ole Alepaa...ja vaikka The National oli maaginen, niin yleisesti tunnelma Jäähallissa, jossa voi juoda bisseä ja syödä mättöruokaa keikkaa odotellessa ei ollut mitä mainioin. Basic Finnish Thursday...
VastaaPoistaKeikka oli hyvä, rytmikästä ja hallittua melankoliaa!
VastaaPoistahttp://nyt.fi/20131031-mene-aelae-ryve-surussa-nationalin-keikalla/