Voi millaisia asioita, keskusteluja ja ihmisiä kohtasinkaan pride-viikon aikana!
Eva totesi heti maanantaina, että usein ihmiset muuttavat käsitystään hänestä keskusteltuaan hetken hänen kanssaan. Muihin kohtaamisiin kuuluu mm. saksalainen bratwurstinpaistaja Daniel, jonka bongasin Kaisaniemestä Helsinki-päivänä, oli ollut järjestämässä paikallista Christopher Street Daytä. Virolainen Olav kokosi pöytiä ("Raskas pöytä? Ei óle sinulle raskas!"). Kirjailija, joka kiitti kirjoituksestani. Sitten oli vielä Anni ja huonosti käyttäytyvä kukkamekko, tamperelainen "Pekka", puolalainen toffeemyyjä Czcibor ("Sorry, what was your name?"), intialainen Tariq ja ennätyksellinen määrä eksiä Kaivolla (edellinen ennätys oli seitsemän - määrä, johon nuorempi kollega totesi, ettei hänellä edes ole seitsemää eksää). Luksusdesignsuunnittelijan kanssa keskustelin konseptoinnista, googletin mitä tarkoittaa lonkeroporno ja kyselin Trafin tietokannasta autojen omistajia.
Halasin paljon, liikutuin päivittäin. Sunnuntaiaamuna liikutuin taas, niin paljon hyvää ja ihanaa, miten saisin kaiken mannan talteen!
Yhteistä kaikille kohtaamisille oli hyväntuulisuus ja rentous. Sen aistivat esim. puistojuhlassa myös skenen ulkopuoliset ihmiset. Makkaramyyjän sanoin: "Ihmiset ovat olleet niin onnellisia tänään." Ehkä se johtui somessa levinnestä ajatuksesta - pride on kupla, jossa homot elävät muutaman päivän ajan kuten heterot - sellaista kuin elämä on heteroille joka päivä, että aina uskaltaisi pitää kumppania kädestä rautatieasemalla?
Puistossa sydämeni paisui kissankokoiseksi, kun puskan takaa löysin yllättäen kaupungin pelastuslaitoksen jannut, jotka jakoivat ilmapalloja lapsille, karhuille ja nahka-asuisille Tomin miehille. Lapset heiluttelivat jalkojaan paloauton penkillä, ja jossain lahden toisella puolella Kallion virastotalossa muuttui jokin ikivanha rakenne.
Kohtasin viikon aikana ihmisiä, jotka ymmärtävät ja rakastavat paljon ja vihaavat vähän. Niille, joille ko. tunteita on annettu päinvastaisessa määrin, sanoisin kuten kolme tuntia puistojuhlasta myöhässä ollut kahvimyyjä. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: "Ole huoleti, kaikki järjestyy, kahvia tulee kohta. Ota tästä yksi lettu."
Paljon priden 2013 ja myös aikaisempien vapautuspäivien kuvia täältä.
Eva totesi heti maanantaina, että usein ihmiset muuttavat käsitystään hänestä keskusteltuaan hetken hänen kanssaan. Muihin kohtaamisiin kuuluu mm. saksalainen bratwurstinpaistaja Daniel, jonka bongasin Kaisaniemestä Helsinki-päivänä, oli ollut järjestämässä paikallista Christopher Street Daytä. Virolainen Olav kokosi pöytiä ("Raskas pöytä? Ei óle sinulle raskas!"). Kirjailija, joka kiitti kirjoituksestani. Sitten oli vielä Anni ja huonosti käyttäytyvä kukkamekko, tamperelainen "Pekka", puolalainen toffeemyyjä Czcibor ("Sorry, what was your name?"), intialainen Tariq ja ennätyksellinen määrä eksiä Kaivolla (edellinen ennätys oli seitsemän - määrä, johon nuorempi kollega totesi, ettei hänellä edes ole seitsemää eksää). Luksusdesignsuunnittelijan kanssa keskustelin konseptoinnista, googletin mitä tarkoittaa lonkeroporno ja kyselin Trafin tietokannasta autojen omistajia.
Halasin paljon, liikutuin päivittäin. Sunnuntaiaamuna liikutuin taas, niin paljon hyvää ja ihanaa, miten saisin kaiken mannan talteen!
Yhteistä kaikille kohtaamisille oli hyväntuulisuus ja rentous. Sen aistivat esim. puistojuhlassa myös skenen ulkopuoliset ihmiset. Makkaramyyjän sanoin: "Ihmiset ovat olleet niin onnellisia tänään." Ehkä se johtui somessa levinnestä ajatuksesta - pride on kupla, jossa homot elävät muutaman päivän ajan kuten heterot - sellaista kuin elämä on heteroille joka päivä, että aina uskaltaisi pitää kumppania kädestä rautatieasemalla?
Puistossa sydämeni paisui kissankokoiseksi, kun puskan takaa löysin yllättäen kaupungin pelastuslaitoksen jannut, jotka jakoivat ilmapalloja lapsille, karhuille ja nahka-asuisille Tomin miehille. Lapset heiluttelivat jalkojaan paloauton penkillä, ja jossain lahden toisella puolella Kallion virastotalossa muuttui jokin ikivanha rakenne.
Kohtasin viikon aikana ihmisiä, jotka ymmärtävät ja rakastavat paljon ja vihaavat vähän. Niille, joille ko. tunteita on annettu päinvastaisessa määrin, sanoisin kuten kolme tuntia puistojuhlasta myöhässä ollut kahvimyyjä. Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: "Ole huoleti, kaikki järjestyy, kahvia tulee kohta. Ota tästä yksi lettu."
Paljon priden 2013 ja myös aikaisempien vapautuspäivien kuvia täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti