Keskiarvotestattavaan verrattuna pystyin tuottamaan kymmenkertaisen määrän sisältöä per läiskä sekä liikkumaan notkeasti eri abstraktiotasoilla ja tuottamaan ja vaihtamaan näkökulmia.
Kuva, katse, galleriat!
Näin myös kirkkoveneitä siellä, missä muut näkevät phallossymboleita ;)
Käynti herätti myös kysymyksen siitä, mikä oikeastaan on minässä pysyvää: en ole pitänyt kolmiopäättelystä enkä ole siinä hyvä - miksi tämä silti on näin helppoa? Tai miksi suhteeni muihin ihmisiin on nykyään tällainen eikä sellainen kuin se oli 10 vuotta sitten?
Yksinkertainen psykologinen tosiasia on, että se mihin kiinnittää huomiota, kehittyy ja paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti