Hannu Konttisen "Tissit" pääsi tänään uuteen hyvään kotiin. Rhea, Demeter, Gaia tai Venus, teoksen teema on klassinen ja myyttinen.

Valos on kirvoittanut vaihtelevia tulkintoja: lapsettomuudesta kärsiville se edustaa hedelmällisyyden jumalatarta, sm-harrastaja tunnistaa asennon varsin toisenlaisesta kontekstista. 

Rakastuin teokseen heti, kuten kaikkiin muihinkin teoksiini. Itselleni se huokuu rauhaa ja tyytyväisyyttä, naisellista kehollisuutta, vääjäämätöntä itsessään olemista - tai kuten Pulkkisen Totta sanoo: itseään ei saa menettää, sillä muuta meillä ei ole. 12 kilon teos kantaa yhtä paljon merkityksiä, se on täynnä viittauksia menneeseen. Teoksen nimen ja muhkean koon ristiriita on ilmeinen: pienet asiat on erotettava isoista, merkityksettömät merkityksellisistä. Jostain syystä ajattelen myös lausetta, jonka muistan naistenlehdessä haastatellun arkkitehdin suusta: "Minulla on luottamus hyvään."