Surullinen päivä. Tasavuosia isän kuolemasta.
Kuitenkin, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kiitollinen onnellisesta lapsuudesta - keskinkertaisesta, tavallisesta, yksinkertaisesta, vaatimattomasta. Se on paras lahja, mitä vanhemmiltaan voi saada - minällä, omalla tahdolla ja omalla persoonalla oli tilaa ja aikaa kasvaa. Kaiken muun voi hankkia ja ajatella itselleen myöhemmin. Toivon oppineeni jotain isän tavasta käsitellä toisia, niin eläimiä kuin ihmisiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei olekaan itsestään selvää, että ajokoirille varataan talvella metsäreissulle lämmintä vettä tai että toisia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti, yrittämättä pienentää heitä, ilman valtaa tai voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti