Valmistautumista Senaatintorilla.
Hmm. Pienoista symboliikkaa havaittavissa, vai kuinka.
Pride parade - a different view: they are giving us space, a road.
Raijan Air
Koko Aleksin mietin kävelyämme - kuin sirkuseläimet tai eläintarhasta karanneet eksoottiset eläimet. Vai kävelinkö samalla tavalla kuin kävellään alttarille - kuin naimisiin menossa tai hautajaissaattona (takana tuli Marching for those who can't).
Securitaksen tyypiltä kyselin aika ajoin, onko kaikki sujunut hyvin. Kolmen sepän patsaan kohdalla kerrottiin, että jotain on ollut, jotain hupparipäistä poikaa etsitään.
Manskulla en enää jaksanut keskittyä siihen, miltä näytimme. Kaupungin suurin katu aukeni edessä tyhjänä.
Kyyneleet alkoivat valua aurinkolasien takaa.
Tämä on minun tieni. Minä olen tämän valinnut. Minä seison tässä ja otan tämän tilan. Mietin aikaa haparoivasta ensimmäisestä suudelmasta naisen kanssa tilanteeseen, jossa kävelen kulkueessa ensimmäisenä kantaen sateenkaarilippua myös kaikkien niiden puolesta, jotka eivät sitä itse voi tehdä.
Tämän on minun tapani ilmaista itseäni. Se on lähellä sitä mitä olen, hyvin lähellä ydinminää. Siksi minulla oli niin hyvä olla.
Olin tosi ylpeä itsestäni. Kulkue huusi aaltoina takana.
Enkä minä ollut ainoa, joka itki. Moni (heterokin) kertoi, miten oli liikuttunut kulkueen mielettömästä energiasta, jostain sellaisesta yhteisöllisyydestä, joka syntyy yhteisestä jakamisesta.
He tulivat taas! Leppävirralta asti, aattele!
Hei perussuomalaiset ja kristilliset!
Kokoomus, Vihreät ja demarit ovat jo mukana, kuten myös Piraattipuolue - ehkä ensi vuonna tekin?
Wilman ohjeet:
PUISTO
Vessa saapuu.
Samuli Taskinen. Ulkona. Eiku puistossa.
Raijan Airin hierontapiste
Ehkä ensi vuonna mukaan?
Roudausta aamuyöstä iltamyöhään.
Puisto toimi kuten mikä tahansa biotooppi tai ravintoketju:
ensiksi saapuivat ja lähtivät kaupalliset toimijat, sitten järjestäjät, seuraavaksi kerjäläiset, lopuksi Töölönlahdelta lokit ja yöllä viimeiseksi rotat Manskun penkereestä.