Mariela Castro vieraili Setassa. Molemmin puolin puhuttiin siitä mitä on tehty ja mitä on vielä tekemättä.
Verrattua maihin, joissa naisen kuuluu syödä miehen jälkeen - jos jotain jää jäljelle - tai maihin, joissa trans-ihmisen pääasiallisin tulonlähde on prostituutio - Suomessa on asiat hyvin. Toisaalta, jotkut Latinalaisen Amerikan maista ovat Suomea selvästi edellä. Mielenkiintoisen kulttuurisen näkökulman koko hlbtiq-asiaan tuo mieheltä odotettu machomaskuliinisuus, miehen ja naisten erilaiset roolit sekä uskonto. Eikä sovi unohtaa yhteiskuntaluokkaa - valkoisen rikkaan lontoolaisen homon oikeudet ovat toisenlaiset kuin afrikkalaisen maahanmuuttajan. Sosiaaliluokan diskurssi häipyi niin sosiologisesta kuin liiketaloustieteellisesti keskustelusta, mutta palaa varmasti takaisin tulevina vuosina - minäkin muistan puhuneeni mieluummin lifestylestä kuin sosiaaliluokasta.
Marielan koulutusta janoavat Kuubassa niin juristit, lääkärit, poliisit kuin homojen omaiset - samaa ei voi sanoa suomalaisista: Setan tarjoamaa esim. trans-asioihin liittyvää koulutusta lääkärit 'eivät tarvitse'.
Mieleen jäi myös se, miten nopeasti naisen aseman parantaminen näkyy yleisenä ihmisoikeusasioiden parantumisena.
Päällimmäiseksi jäi silti tunne, että asiat ovat helpompia, kun tuntee oikeat ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti