sunnuntai 11. huhtikuuta 2010


Hikinen kesä sejase. En kuunnellut Kristiinaa, vaan menin. Halusin mennä. Hän oli niin kauniskin.
Kesä tuoksui hielle ja hiekalle, nurmelle ja pussikaljalle, auringolle - kaikelle ensimmäiselle: ensirakkaudelle, ensisuudelmalle, ensimmäiselle suhteelle naisen kanssa. Sinä kesänä kaikki kellui: yöllisellä naku-uinnilla rusketusraidat ja rinnat, haaveet, tulevaisuus, suuret sanat. Aurinko laski itään, kalliolla oli ihana olla. Olin onnellinen.

Myöhemmin selvisi, että suhteen biisiksi jäi kuitenkin Liian kauan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti