Uudenvuodenpäivällisellä istuimme suurien ikkunoiden edessä, kaupunki narskui katseiden alla. Kirnusimme, jälleen kerran, urbaania eksistentialismia; sitä, miten johonkin paikkaan ja sosiaaliseen ympäristöön syntyminen on pakko, mutta miten meille Helsinkiin muuttaminen on ollut tietoinen valinta.
Viittaukset, konjunktiot ja erilaisilla abstraktiotasoille leikittely tekevät tekstistä sidosteisen.
Tiivis hlbt-yhteisö ja siihen integroituminen ovat helpottaneet heittoa maailmaan/Helsinkiin. Ystävät ja tapahtumat tekevät Helsingistä sidosteisen. Voin ottaa kaupungin haltuun lingvistiikan peruskäsitteiden kautta - olen luonut tilaan merkityksiä ja viittauksia: tuolla oli yhdet legendaariset etkot, kaverin eksä asuu tuossa talossa, tuolta saa kaupungin parhaan espresson, tuolla olen pannut, tuolla söin huonoimman lounaan ikinä.
Eeva-Liisa Mannerin sanoin koti on paikka, jossa ihminen ymmärtää ympäristöään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti