Päiviä, joista voisi kehrätä villaa.
Päiviä, joina häpyluu taipui taivaankanneksi.
Päiviä, jotka olivat niin täynnä surua, että pilvet tulivat kateellisiksi.
Päiviä, joista vuoltiin lastuja tulevaisuuden nuotioihin.
Päiviä, joina kaarnalaivat tuupattiin Niagaraan - vailla vilkutusta, vailla pelkoa, vailla odotusta - täynnä varmuutta ja tietoisuutta.
Päiviä, joiden jolkotusta katseltiin kahvilan ikkunasta.
Päiviä, jotka yksinkertaisesti unohtuivat.
Ylpeitä päiviä, joina paukuteltiin takakenossa henkseleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti