keskiviikko 6. tammikuuta 2010

2009

Päiviä, joista voisi kehrätä villaa.
Päiviä, joina häpyluu taipui taivaankanneksi.
Päiviä, jotka olivat niin täynnä surua, että pilvet tulivat kateellisiksi.
Päiviä, joista vuoltiin lastuja tulevaisuuden nuotioihin.
Päiviä, joina kaarnalaivat tuupattiin Niagaraan - vailla vilkutusta, vailla pelkoa, vailla odotusta - täynnä varmuutta ja tietoisuutta.
Päiviä, joiden jolkotusta katseltiin kahvilan ikkunasta.
Päiviä, jotka yksinkertaisesti unohtuivat.
Ylpeitä päiviä, joina paukuteltiin takakenossa henkseleitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti