PÖLYSTÄ JA VÄREISTÄ TULEVAT UUDET PERHOSET
mutta meidät pannaan multaan niin kuin murtuneet luut takaisin sijoilleen
jossakin myrskyssä ja hämärässä lipovat laineet vastasyntyneitä
saaria kuin leijona pentujaan
sanat ottavat ensimmäisiä askeleitaan sivujen valkeassa pimeydessä
jossa ei varjoa ole ei tilaa etäisyyttä
kunnes syntyy jotain aivan uutta koordinaatit revontulet jokin yö
ja tähdet putoavat hopeisten vasaroiden lyönnit syvän unen läpi
seinät koskettavat sormia ja mahla kohisee vaahteran ikiaikaisessa
sydämessä
kerranhan meidän jo piti tulla yhteen meidän lasten meidän
vanhempien veren punaiset mansikat ojentavat kätensä
ja kurjenpolvet ovat kummasti vaiti
hiekkasärkät ovat tässä niin kuin valkea hiekka muistaisi paratiisin
jokien solinaa yksinäiset muurahaiset eksyvät tuuleen rannoilla
neilikat puhkeavat liekkeihin
jokin palaa vääjäämättömästi yö heittäytyy nummien lämpimään
syliin ja lähimmät tähtikuviot taittuvat hänen hiuksissaan
muistohetki täynnä muinaisten koskien kohinaa simpukoiden ja
mehiläisten unta siellä synkkien muurien takana
jos jokin alkaakin uudelleen kaikki palaa syvällä syvällä hiilet
kalpenevat ja kivettyvät suonet
ja kun on aika nousta ei tuhka päästä meidän käsiämme irti
siipisulkiin jäätyy lähteiden usva
mistä eksyy lapsen hymy kuninkaan linnaan mistä ottaa apila tuo
nelilehtinen onni rohkeuden kasvaa täällä korkeiden pylväiden
alla
kun koivujen mustat kuviotkin väsyvät ja lehtien vihreä lento
ennen kuin savi tulee saveksi ja verinen lieju valuu maahan takaisin
ei ei kukaan missään tarvitse teidän historiaanne teidän loppujanne
ja alkujanne
rauha pelkkä rauha meduusoille ja teerenmunille rauha
muurahaisten suhiseville poluille rauha paratiisilinnuille ja
neidonhiuspuulle rauha taivaalle rauha sinulle taivaanvuohen
lento
rauha omenoille päärynöille luumuille aprikooseille appelsiineille
villiruusuille ratavartijan mökin seinustalla Requiem
Requiem aeternam
Kaplinski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti