torstai 17. syyskuuta 2009

Tiet, viekää minua!

Sunnuntaina kävin lentoasemalla kahvilla, koska pidän asemien tunnelmasta saapumisineen ja lähtöineen.
Latte ja muffinssi.
Samsoniten kolina kiiltävällä kaakelilattialla.
Vierasta, ei-tuttua, välillistä.
Toiseutta.
Muruja muffinssista.
Kiihkeitä suudelmia ennen kielikurssia Skotlannissa.
Väliaikaisia remonttiseiniä, väliaikaisia tiloja, väliaikoja ja -matkoja.
Cancelled. Landed. Ready for boarding.
Take off off off off off off off.
Korkeuksia ja keveyksiä. Profaania suuruutta.

Istuin. Hengitin.

Maanantaina alkusyksyn nopeasti liikkuvassa auringossa pitkä piknik Kaivopuiston kallioilla.
Lähteäviä laivoja, aaltoja, harmaita nuoria joutsenia, siideriä.
Hitaita ajatuksia ja lauseita. Tilan tarpeen tyydytystä.

Siinä missä seinät antavat todisteita pysyvyydestä tai harhakuvan siitä, ranta ja kiitorata taas todistuksen muutoksesta, välillisyydestä.

Mietin kuinka konkreettisesti ja fyysisesti etsiydyn avariin ja avautuviin tiloihin. Minulla on tarpeeksi rohkeutta aaltoilla painavien kallioiden välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti