Istun mummolan portailla ilman rintaliivejä, kahvissa on oikeaa kermaa. Katselen täydellisen suorakulmaisia halkopinoja. Koivua, palaa kuivuttuaan hyvin. Punamultaisia piharakennuksia. Harhailen pihamaalla avojaloin, ruoho pistelee. Mietin pisteleekö se kaikkia, vai ovatko ihmiset täällä tottuneet kulkemaan oman painonsa alla. Ilma on samanlainen kuin iltana, jona ajoin tänne isän kuoleman jälkeen järjestämään hautajaisia. Kyyneleet kuivuvat nopeasti viljapeltojen yli puhaltavassa kovassa tuulessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti