Haluan demystifioida seksuaalisen nautinnon, myös omani (ja pelastaa maailman ja tiskata): mikä minä olen seksuaalisuudelleni ja omalle nautinnolleni - subjekti, objekti, vai peräti verbi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja orgasmistaan. Minulla on (varsinkin naisena) oikeus - ei – velvollisuus! valjastaa kehoani palvelemaan omaa nautintoani, eikä vain odottaa jotain/Sitä Oikeaa ”sattumalta” tapahtuvaksi. Syvä seksuaalinen nautinto on itseisarvoista, se on ihmisoikeus ja aaah niin leveä tie itsetuntemukseen.
Banaali esimerkki, mutta jos haluan ostaa auton, alan säästää ja toimin aktiivisesti siihen suuntaan, että auton ostaminen on mahdollista. En mieti silloin, mitä teininä ajattelin auton ostamisesta. Miksi minun pitäisi seksuaalisuuden alueella toimia toisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti